Masennuksesta/masentumisesta kysymyksiä..

http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm

Minulla muutoksia lähinnä ärsyyntymisessä ja tuossa, et en jaksa kiinnostua ihmisistä.



ap

Lääkehoitoa tuossa vaiheessa tuskin kannattaa miettiä, mutta koska itse tunnut olevan huolissasi tilanteesta, ota asia vaikka lääkärissä puheeksi.



Toisaalta ei ihmisen aina tarvitse olla kiinnostunut muista ihmisistä, jos muuten on itse tyytyväinen elämäänsä. Elämä ei ole aina samanlaista ja tulee kausia, jolloin ihmiset eivät vain kiinnosta. Tosiasia tietenkin on, että alkava masennus kannattaa hoitaa ajoissa pois ennen kuin se paisuu isommaksi ongelmaksi.

Nukutko hyvin? Millaiset fiilikset on aamulla? Näetkö painajaisia?



Nämä on kysymyksiä joita psykiatrini kysyy joka käynnillä, kartoittaakseen masennukseni tilanteen.



Itse hain apua vasta kun tajusin etten vain enää jaksa elää omin voimin. Kaikki voimat oli poissa, suihkussakäyntikin vaati sisäisen taistelun. Mutta toivon että olisin hakenut apua aiemmin. Olin 13 vuotta masentunut. Olo alkoi kohentua n. 3 kk lääkityksen ja terapian jälkeen. Edelleen olen lääkityksellä (nyt täynnä 9 kk) mutta lääkkeet on vähentyneet koko ajan.

Mutta minulla huolettaakin muutokset itsessäni. Olin ennen paljon sosiaalisempi, avoimempi ja ehkäpä uskoin ihmisiin enemmän. Nykyään minulla on paljon vaikeampi kohdata ihmisiä omana itsenäni. Ehkäpä mietin myös enemmän oman elämäni tarkoitusta ja tulevia suuntia. Mitä odotan ja toivon elämältäni, miten pystyn itse siihen vaikuttamaan, mistä pidän, mitä todella haluan jne.



Jos kyseessä ei ole masennus, voiko kyseessä olla joku väliaikainen kriisi?



Nukun hyvin, en näe painajaisia mitenkään erityisen paljon. Aamuisin fiilikset ovat ok (aamukahvi saa edelleen hyvälle tuulelle :)).



ap

Ei ihminen ole läpi elämänsä samanlainen, yhtä avoin, sinisilmäinen, sosiaalinen jne. Usein iän karttumiseen kuuluu se, ettei enää saa samanlaista nautintoa runsaasta sosiaalisesta kanssakäymisestä eikä jaksa niin avoimesti suhtautua maailmaan. Tuntuu siltä, että tarkkailet ap itseäsi vähän liikaa.



Kolmi-nelikymppisenä ihminen rupeaa kelaamaan tollasia asioita, mitä elämällä on annettavana ja voiko siihen vaikuttaa.

Mutta kun tein tuon testin ajatellen tilannetta 8 vuotta taaksepäin, sain tulokseksi 30-35 pistettä mikä viittaa jo vaikeaan masennustilaan. Olen siis toipunut hyvin, mutta kauan siihen meni.



En tuolloin edes tajunnut hakea apua, tai ainakaan ottaa sitä vastaan. Kävin nimittäin psykologilla selittämässä, miten kaikki on hyvin ja pärjään. Lääkkeillä ja terapialla olisin ehkä parantunut nopeammin, kuka tietää.

kriisiltä, ei masennukselta. On ihan hyvä välillä miettiä mitä elämältä oikeasti haluaa. Todennäköisesti tästä "kriisistäsi" seuraa jotain hyvää! :)



5

tarkkailen itseäni ja tuntemuksini liikaa, kuten joku kirjoitti. Toivotaan, että kyse on vain normaalista muutoksesta tai kasvusta tms. Kiitos teille vastauksista!



Ap

Tuo tekstisi kuulostaa kovin tutulta, aivan kuin minä olisin kirjoittanut sen vuosi sitten. Kävin lääkärissäkin ja tein tuon masennustestin ja sain varmaan samat pisteetkin, eli lääkitys ei ollut tarpeen. Nyt tein testin uudelleen ja sain siitä 22 pistettä. Tilanne on siis pahentunut ilman että olen itse tajunnut sitä. Olen vain ihmetellyt mikä minua vaivaa ja hokenut itselleni että en voi olla masentunut kun ei se testikään sitä näyttänyt. Nyt koitan saada itsestäni irti sen verran että menisin uudestaan lääkärille.



Mitä yritän sanoa on että mieti jo nyt miten voisit helpottaa oloasi. Hanki uusi harrastus, harrasta liinkuntaa, keksi joku yhteinen kiva juttu perheen kanssa ym, ettei olosi muuttuisi masennukseksi. Ja tee testi taas jonkun ajan kuluttua uudelleen, että huomaat heti jos menet huonompaan (tai parempaan) suuntaan. Puhu asioista vaikka jonkun hyvän ystävän tai miehesi kanssa. Yritä selvittää mikä sinua ahdistaa. Puhuminen helpottaa ihan oikeasti, eikä aina tarvitse keskustelukaveriksi edes sitä ammatti-ihmistä.