Mitä olisit voinut tehdä toisin avioliitossasi?

Onko tosiaankin niin, että naiset aina syyttää vain miehiä erosta, eivätkä löydä omasta käytöksestään mitään parannettavaa? Vai eikö vain ole linjoilla ketään eronnutta tällä hetkellä?

Erota aikaisemmin

Lähteä aikaisemmin.

m48

Erota jo kaksi vuotta aiemmin.

Olisi pitänyt erota eikä mennä naimisiin.

Olisi pitänyt olla pettämättä niin monia kertoja

Menetin niin ihanan ajattelijan

En tiedä. Jotain mokasin pahasti, kun vaimo päihteisiin retkahti.

Mies jäi 2017 pitämään välivuotta töistä ja tuin sitä kun oli selvä loppuun palamisen uhka. Ei olisi pitänyt. Sopimus oli, että viimeistään kahden vuodn päästä menee töihin takaisin. Arvatkaa, onko mennyt? No ei, on alkoholisoitunut niin, ettei varmaan enää pystykään menemään. Arvatkaa kenen omaisuutta on pitänyt jo myydä tämän maksamiseksi. Pilalle on mennyt tämä kumppanuus.

oisin voinut opetella ruotsinkielen paremmin. ärsyttää nämä kieliväärinymmärrykset vielä 16 vuoden jälkeen. oisin oppinut paremmin ruotsin, mitä hän suomen.

Erota paljon aiemmin ja jättää lapset tekemättä hänen kanssaan. 

En olisi voinut tehdä mitään toisin. Olisin varmaan vieläkin pahoinpideltävänä, ellen olisi 15 vuotta sitten löytänyt tuota rakasta ihmistä. Nyt elämä on hyvää ja tunnen, että joku oikeasti rakastaa minua.

Vierailija kirjoitti:

oisin voinut opetella ruotsinkielen paremmin. ärsyttää nämä kieliväärinymmärrykset vielä 16 vuoden jälkeen. oisin oppinut paremmin ruotsin, mitä hän suomen.

Opettele edes joku kieli oikein.

Vierailija kirjoitti:

Erota paljon aiemmin ja jättää lapset tekemättä hänen kanssaan. 

Lapset vissiin on tärkeimpiä oli ne sitten kenen kanssa hyvänsä tehtyjä.

Olla menemättä naimisiin. Oli jo yhteinen lapsi avoliitossa ja se tuntui jotenkin velvollisuudelta mennä naimisiin. Ei olisi pitänyt, erosimme kuitenkin muutama vuosi myöhemmin.

Miettiä parissa kohdassa, kannattaako toimia niin tyhmästi kuin toimin.

Varmaan ensimmäinen ajatus on, että olisi pitänyt harkita kaksi kertaa naimisiin menemistä, kun pohjimmiltaan olemme niin erilaisia persoonia: ekstrovertti/introvertti ja insinööri/humanisti jne. Paljon kyllä oli yhteistäkin, ja olin todella ihastunut ja rakastunut.  

Lapsen synnyttyä minun olisi pitänyt enemmän patistaa miestä vauvan ja taaperon hoitoon. Miehellä ei ollut mitään kokemusta pikkulapsista, eikä hän ole luonteeltaan mikään humoristinen leikkisetä, eikä myöskään millään lailla oma-aloitteinen ihminen. Hän ei osannut luoda lapsiin oikein minkäänlaista suhdetta ensimmäisen vajaan 10 vuoden aikana. Minä hoidin käytännössä kaikki lapsiin liittyvät asiat. Olen tästä yhä katkera. Olisi pitänyt vaatia osallistumaan, patistella, kysyä, ehdottaa... En tullut ajatelleeksi, että sen lisäksi, että itse totuttelen äidin rooliin ja kasvatan lapsia, minun olisi pitänyt vielä osata kasvattaa miestä isän rooliin.   

Olisi pitänyt olla juomatta niin olisi jäänyt ehkä vieraissa käynnit. Kolmesti tartutin sukupuolitaudin ex-mieheeni, se kaduttaa. Humalapäissäni kolaroin automme ja istuinkin siitä muutaman kuukauden.

Pakotin mieheni tuomaan linnaan vähän piristeitä ja jäi siitä kiinni. Sakoilla ja ehdollisella selvisi.

Aika paljon kaikenlaista tuli hölmöiltyä ja nyt kyllä melkein kaduttaa.

Jos lehmät olisivat jo siihen aikaan oppineet lentämään, niin en olisi luonut katsettakaan silloiseen ihastukseeni, josta tuli ainoan lapseni isä. 

Mutta lujille se otti, tuo lehmien lentämään oppimattomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Miettiä parissa kohdassa, kannattaako toimia niin tyhmästi kuin toimin.

Toisaalta huomioida myös miehen oireet niin, että se olisi ollut lääkäriin tai ulos.

Olisi pitänyt pistää rajat miehen vanhemmille ja alkoholin käytölle ajoissa ja vetää johtopäätökset myös ajoissa kun ei onnistunut