Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää teinin kans tappelua
22.02.2023 |
Mun 17-vuotias käy mun hermoille, en jaksa enää.
Mutta se velttoilu, ei tee kotona mitään, myöhästelee koulusta, syö jääkaapin tyhjäksi, lainaa tavaroita ja ei palauta. Luonnollisesti ei tee mitään kotitöitä jne.
On kuin maailman napa.
Tässä on itsellä stressiä muutenkin, niin ärsyttää niin tuollainen velttoilija.
Puolen vuoden päästä täyttää 18, onneksi.
Kommentit (32)
itseäsi saat syyttää, hän on kasvatuksesi tulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysi-ikäinenkin on oikeutettu saamaan vanhemmiltaan avustusta koulutuksesta johtuviin kustannuksiin. Avustukseen kuuluu koulukustannusten lisäksi myös koulutuksen aikaiset elatusmenot.
Tää palsta on kyllä parasta ehkäisyvalistusta. Vetäisin munatorvet poikki ellei ne olis jo
Ja kuka on tuon käytöksen mahdollistaja ja rahoittaja? Se menee niin, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Istukaa alas, neuvotelkaa säännöt (esim. mitä velvollisuuksia/kotitöitä viikkorahan eteen odotetaan) ja tärkeää on kuunnella myös teinin mielipiteitä. Kun säännöt on neuvoteltu, niissä pysytään. Sinun tehtävä on pysyä tiukkana.
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tappele, vaikka myöhäistä se nyt on jos homma on mennyt tuohon pisteeseen.
Nyt kun se ei oo oppinu tekee kotihommia, niin vslitettavasti on syytä katsoa peiliin.
Mutta jostain se on alotettava. Mikä olisi sellaonen mitä hän voisi tehdä joka päivä? Viedä roskat esim?
Mun tyttö täyttää kesällä 18v.on elänyt hallitussa kaaoksessa elämänsä, kaaoksessa jonka mimä olen aiheuttanut. Heräsin tähän todellisuuteen jokunen aika sitten ja ei ole helppia todeta, että minä olenkin ollut se ongelma, ei lapseni. Miten hän osaa tehdä mitään jos en neuvo ja ohjeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäinenkin on oikeutettu saamaan vanhemmiltaan avustusta koulutuksesta johtuviin kustannuksiin. Avustukseen kuuluu koulukustannusten lisäksi myös koulutuksen aikaiset elatusmenot.
Jep, varsinkin kun tuossa on kyse 2005 syntyneestä, joka on oppivelvollinen 18v asti, eli toinen aste on hänelle pakollinen. Mutta tosiaan sitä on ap vähän turha enää surra, kasvattaminen olisi pitänyt aloittaa silloin 17v sitten.
Älä tappele. Ajat häntä vain kauemmas itsestäsi. Selvitä syytä käytökselle, onko masennusta, murheita, kaipaako tukea johonkin, jne. Toki kukaan teini ei ensimmäiseksi tuollaisia asioita myönnä vanhemmilleen. Siksi lopeta tappelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä Ap voin hyvin samaistua tuntemuksiisi.
Itselläni juuri 17 vuotta täyttänyt poika, ihana ja tunneälykäs kyllä on, mutta ne jokapäiväiset kiistat samoista asioista kuten raha ja suihkussa käynnit saa välillä näkemään punaista. Meillä siis poika kävisi vaikka 3 kertaa päivässä suihkussa ja viettäisi siellä aikaa vähintään puoli tuntia / kerta.
Koulun kyllä hoitaa myöhästymisiä lukuunottamatta. Oma vikani on kyllä ne kotityöt, eli en ole vaatinut niitä tekemään aiemminkaan. Keittiö on kuin kaaos pojan jäljiltä jo parin voileivän jälkeen ...... kaapin ovet auki, leikkuulauta auki, käytetyt astiat pitkin keittiötä jne. Siitä kyllä väännetään. Ja se ruuan määrä mitä syö on hirmuinen, hoikka kundi kyseessä, mutta ruokaa menee.
Tällä hetkellä myös se "uho" päällä kuinka muuttaa pois heti kun täyttää 18 v. No, katellaan kun nyt vasta lukion ekalla jne.
Meillä toisaalta vaikea tilanne kun pojan isä halusi erota 28 yhteisen vuoden jälkeen ja muutti lopulta täysin varoittamatta pois = päivän varoitusajalla. Pojalle varmasti kova paikka.
Teinin laiskuus ei välttämättä johdu vanhemman aikaisemmista laiminlyönneistä. Meillä on kolme lasta, jotka osallistuivat kotihommiin pienestä pitäen, ikätason ja osaamisen rajoissa. Esikoisen kanssa meni hyvin ihan kotoa muuttoon saakka, samoin kolmosen.
Keskimmäinen sen sijaan laittoi kapinavaihteen päälle 15-vuotiaana eikä osallistunut enää yhtään mihinkään. Lisäksi hän toimi kaikkia mahdollisia sääntöjä (kodin, koulun tai yhteiskunnan) vastaan. Mikään ei auttanut: jos teinille tuli käytöksestään seurauksia, hän pisti aina pahemman vaihteen päälle. Läpi käytiin niin sijoitus, huumeet, varkaudet kuin hatkareissut. Näin meni kolme vuotta, kunnes nuori oli täysi-ikäinen. Sittemmin järki palautui päähän ja nykyään hän on ihan yhteiskuntakelpoinen.
Varmaan palstalla tunnistetaan syy, miten vanhemmat tai kotiolot aiheuttivat tämän kapinan. Lastensuojelussa sitä ei keksitty eikä psykiatrisellakaan, ainoaksi diagnoosiksi tuli autismin kirjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itseäsi saat syyttää, hän on kasvatuksesi tulos
Se on just näin, kannattaisi lapsesta asti opettaa että pitää myös tehdä esim. kotona jotain, että voi saada jotain.
Minusta on tärkeämpää säilyttää nuoren kanssa hyvät välit ja keskusteluyhteys ja katsoa joitakin juttuja sitten läpi sormien. Välillä ei tosiaan tiedä itkeä vai nauraa teinipojan jutulle, mutta yritän suhtautua huumorilla. Sitten kun asia on sellainen että siihen pitää todella puuttua, juttelen kuten aikuiselle. Taantuma tuossa iässä on valitettava tosiasia.
Ajattelen, että jos ei ole päihde ja muuta vakavaa ongelmaa ja suorittaa koulun läpi niin en ala nillittämään muista jutuista.
Siivouksia ym. on opetettu koko ikä, eikä silti tunnu olevan tulosta. Stressiä repimällä ja tappelulla ei varmasti asiat paranna. Kohtahan nuo on omillaan ja sitten löytyy moni asia edestä.
On ollut hyvä seurata sivusta, että ystävien teineistäkin on kasvanut hienoja ja vastuullisia aikuisia vaikka teini-ikä oli mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teinin laiskuus ei välttämättä johdu vanhemman aikaisemmista laiminlyönneistä. Meillä on kolme lasta, jotka osallistuivat kotihommiin pienestä pitäen, ikätason ja osaamisen rajoissa. Esikoisen kanssa meni hyvin ihan kotoa muuttoon saakka, samoin kolmosen.
Keskimmäinen sen sijaan laittoi kapinavaihteen päälle 15-vuotiaana eikä osallistunut enää yhtään mihinkään. Lisäksi hän toimi kaikkia mahdollisia sääntöjä (kodin, koulun tai yhteiskunnan) vastaan. Mikään ei auttanut: jos teinille tuli käytöksestään seurauksia, hän pisti aina pahemman vaihteen päälle. Läpi käytiin niin sijoitus, huumeet, varkaudet kuin hatkareissut. Näin meni kolme vuotta, kunnes nuori oli täysi-ikäinen. Sittemmin järki palautui päähän ja nykyään hän on ihan yhteiskuntakelpoinen.
Varmaan palstalla tunnistetaan syy, miten vanhemmat tai kotiolot aiheuttivat tämän kapinan. Lastensuojelussa sitä ei keksitty eikä psykiatrisellakaan, ainoaksi diagnoosiksi tuli autismin kirjo.
No to8 autismin kirjo selittänee aika paljon?
Huomaa, että täällä palstalla kommentoi ihmisetä joilla ei ole murrosikäisistä lapsista mitään kokemusta... No sitten kun ne omat pirkkopetterit kasvaa tuohon ikään, niin karma is a b....
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tärkeämpää säilyttää nuoren kanssa hyvät välit ja keskusteluyhteys ja katsoa joitakin juttuja sitten läpi sormien. Välillä ei tosiaan tiedä itkeä vai nauraa teinipojan jutulle, mutta yritän suhtautua huumorilla. Sitten kun asia on sellainen että siihen pitää todella puuttua, juttelen kuten aikuiselle. Taantuma tuossa iässä on valitettava tosiasia.
Ajattelen, että jos ei ole päihde ja muuta vakavaa ongelmaa ja suorittaa koulun läpi niin en ala nillittämään muista jutuista.
Siivouksia ym. on opetettu koko ikä, eikä silti tunnu olevan tulosta. Stressiä repimällä ja tappelulla ei varmasti asiat paranna. Kohtahan nuo on omillaan ja sitten löytyy moni asia edestä.
On ollut hyvä seurata sivusta, että ystävien teineistäkin on kasvanut hienoja ja vastuullisia aikuisia vaikka teini-ikä oli mitä oli.
Teini-iässä taistelut pitää valita. Koulu on oppivelvollisuusikäisen (tai vielä tutkinnotta olevan) nuoren ykkösvelvollisuus joten siihen liittyviin laiminlyönteihin ja ongelmiin puuttuisin tarmokkaasti. Muu on sitten mitä on. Päihdekokeilut, sotkuisuus, omanapaisuus, mielialan vaihtelut, sopimuksista luistaminen... se on sitä kasvamista eikä niistä pidä tehdä mitään kynnyskysymyksiä tai deal-breakereita.
Kotitöissä tärkeintä on se että nuori osaa - ei niinkään se tekeekö hän (oma-aloitteisesti) niitä. Pian on omilleen lähtö edessä joten pyykit, vessat ja ikkunat pitää osata pestä ja pitää osata itse valmistaa ruokaa, hoitaa pankkiasiat, verot, kela jne. Yhdessä tekemällä usein onnistuu.
Hermoja toi teini-ikäisen kanssa eläminen kyllä kysyy. Kun oikein pinna kiristyy anna itsellesi vapaailta tai kaksikin. Ajattele, melkein valmista!! Maaliviiva häämöttää!
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että täällä palstalla kommentoi ihmisetä joilla ei ole murrosikäisistä lapsista mitään kokemusta... No sitten kun ne omat pirkkopetterit kasvaa tuohon ikään, niin karma is a b....
Mä oon vastaaja 10: mulla on kolme lasta, 21v, 17v (juurikin 2005 syntynyt) ja 15v, kaikki poikia. Ei ole ollut elämä tuollaista kuin ap:lla. Paitsi tuo jatkuva isojen annosten syöminen, sen tunnistan kyllä.
Mitäs meinasit sitten puolen vuoden päästä tehdä? Heittää lapsen pihalle omaan kotiin asumaan?
Voin kertoa, että ei rapoista ole sitten opintotukien ja asumistukien kanssa nuorella, mun 18 v (tänä vuonna 19) muutti viime syksynä omilleen ja kyllä häntä tarvitsee rahallisesti avustaa.
Hienoa kun kaikki tuomitsevat ap:n ja tuomitsevat huonona kasvattajana. Millaisia neuvoja itse antaisitte, mitä tehdä konkreettisesti jos lapsi on niin saamaton ja laiska ettei halua tehdä mitään yhteisen hyvän eteen kuten kodin siisteys?
Sisareni lapsi oli juuri tuollainen laiskamato 20 vuotaaksi asti kunnes löysi alaltaan töitä, mutta silti asuu kotona. En vai voi ymmärtää.
Kiitti kun kerroit.