Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla vaivaannuttavaa olla yhteydessä tai tavata omia vanhempiaan?
21.02.2023 |
Jotenkin eivät osaa olla seurassani. On vaivaannuttavaa hiljaisuutta ym. En tiedä johtuuko heidän omasta pahasta olosta vai siitä että minulla on mt ongelmia. En ole työelämässä. Jotenkin tuntuu että pitävät minun ongelmia minun syynä ja vähättelevät niitä. Onko muilla vastaavaa kokemusta? Tavataan vielä viikoittain, yleensä käydään nopeasti kahvilla. He pitävät velvollisuutenaan käydä katsomassa miten voin. Oon aika uupunut tapaamisen jälkeen. Tänään jopa itkuinen koska eivät ymmärrä minua. Ei mitään aitoa kohtaamista tai empatiaa.
Kommentit (7)
Olisiko juttua vähän enemmän jos ei tavattaisi niin usein? Eihän sitä oikein yleensäkään ehdi viikossa kertyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat huolissaan, tilanteesi vaikuttaa huonolta
Vierailija kirjoitti:
Olisiko juttua vähän enemmän jos ei tavattaisi niin usein? Eihän sitä oikein yleensäkään ehdi viikossa kertyä.
Tässä voisi olla ideaa. Jos kokeilisi ensin vaikka venyttää kahteen viikkoon ja katsoisi miltä tuntuu. Vai koetko itse, että joka viikko on tarvetta tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko juttua vähän enemmän jos ei tavattaisi niin usein? Eihän sitä oikein yleensäkään ehdi viikossa kertyä.
Tässä voisi olla ideaa. Jos kokeilisi ensin vaikka venyttää kahteen viikkoon ja katsoisi miltä tuntuu. Vai koetko itse, että joka viikko on tarvetta tavata?
En koe että on tarvetta niin usein nähdä. Äitini myös soittelee parin kolmen päivän välein. Olen vaan niin kiltti etten osaa sanoa että ei tarvitse. Ja kun ovat iäkkäitäkin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko juttua vähän enemmän jos ei tavattaisi niin usein? Eihän sitä oikein yleensäkään ehdi viikossa kertyä.
Tässä voisi olla ideaa. Jos kokeilisi ensin vaikka venyttää kahteen viikkoon ja katsoisi miltä tuntuu. Vai koetko itse, että joka viikko on tarvetta tavata?
En koe että on tarvetta niin usein nähdä. Äitini myös soittelee parin kolmen päivän välein. Olen vaan niin kiltti etten osaa sanoa että ei tarvitse. Ja kun ovat iäkkäitäkin vielä.
Tuosta syystä en äitinä tunge jatkuvasti lapsieni elämään. Ajattelen heitä usein, mutta en tee siitä numeroa. Ilahdun jos ottavat yhteyttä, mutta itse menen aika matalalla profiililla. En halua ärsyttää heitä kysymyksilläni enkä huolillani heistä, meillä on kuitenkin niin erilaiset näkemykset asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmin oli vaivaannuttavaa, jouduin kuuntelemaan listausta heidän terveys- ja suhdeongelmistaan, kuinka maailma on paska paikka. Nyt faijasta aika jättänyt ja mutsikin viettää 1. talveaan etelässä, on aivan eri ääni kellossa. Ei enää sairaskertomuksia vaan positiivista ja aurinkoista asennetta.
Uskon, että he ovat vain oikeasti huolissaan ja ihan pihalla siitä, että miten tilanteesi kanssa pitäisi toimia. Sinulla on paha olla, eikä se ole vanhemmalle koskaan helppoa jos yhtään lapsestaan välittää.