Millä kestän seurata exän uutta, onnellista elämää?

Sana täällä. Mun ukko vaan oli täys valehteleva paska. Miehiä on ollut mutta nekin kusipäitä. Aion elää yksin loppuikäni.

Älä seuraa. Kiusaat itseäsi lietsomalla katkeruutta ja surua. Miksi erositte? Miten voisit olla tyytyväinen uuteen elämääsi? Onko sinulla kivoja harrastuksia? Miten arki voisi olla parempaa? Oletko tavannut ammattilaista, jonka avulla eroa voisi käsitellä?

Keksit itsellesi tekemistä josta nautit. Etkä vertaile exään. Ehkä miehesi vaihtoi toiseen jos elit liikaa hänen kauttaan eikä sinulla ole mitään omaa intohimoa elämään. Itse sinun on tehtävä elämästäsi elämisen arvoista.

Noin se menee, itse olen huolehtinut nyt 11 vuotta lapsista yksin, kaksi vanhinta jo onneksi omillaan. Ei ole paljon ollut aikaa huolehtia itsestäni. Eikä kyllä rahaakaan.

Vastaile edelleen itsellesi. Ei kiinnosta.

No ei ihme, että lähti. Eihän tuollaista ruikuttajaa jaksa kauaa katsella.

Ymmärrän oikein hyvin, että exäsi halusi jotain muuta kuin sinut. Hän vaihtoi parempaan ja niin sen kuuluukin mennä. Et kelpaa edes itse itsellesi, joten miten silloin voi olla mukavaa ja sopuisaa toisen kanssa? Ei kenenkään tarvitse käyttää loppuelämäänsä huonosti, vaan aina tulee olla katse kohti parempaa ja mielekkäämpää elämää. Jokainen on itsestään vastuussa ja exäsi hyppäsi uppoavasta laivasta pois. Hän teki ihan oikein.

Miksi erositte? Mikä muuttui?

Mikä sinua estää menemästä eteenpäin? Miksi jäät tuleen makaamaan? Kai sinullakin lapsivapaita on? Jakakaa lastenhoito tasaisemmin. Lähde ihmisten ilmoille, tutustu uusiin ihmisiin, matkusta, harrasta. Piehtarointi itsesäälissä ei kun katkeroita. Kadehdit exän uutta elämää, mutta et kuitenkaan jaksa tehdä mitään sen eteen, että itsekin voisit taas nauttia perheonnesta? Mitä tuohon nyt sitten voisi sanoa? Kukaan ei sinun puolestasi voi elää.

Yksi elämä. Tee siitä onnellinen. Se ei voi olla yhden ihmisen varassa. Iloitse lapsista, työstä, harrastuksista, ystävistä, itsenäisyydestä, rauhasta, helli itseäsi. Yksi elämä.

Mä oon kyllä ollut vaan tyytyväinen mun eroon. Ehkä sulla nyt ajatukset pitäis vaan kääntää johonkin toiseen suuntaan. Kyllä niilläkin arki tulee vastaan, ja joka tapauksessa toivottavasti ajan myötä et edes mieti heidän asioitaan enää.

Vierailija kirjoitti:

No ei ihme, että lähti. Eihän tuollaista ruikuttajaa jaksa kauaa katsella.

Täsmälleen näin. Ap ei arvosta edes ystäviensä seuraa tai työtään, lapsetkin saavat varmasti ihan koko ajan kuunnella ja katsoa turpa rutussa olevaa märisevää ja valittavaa äitiä.

Ihan turha tässä on muiden yrittää auttaa, ei ap tee mitään viisasta kuitenkaan.

Mitä siinä on surkuttelua. Ette selkeästikään sopineet toisillenne jos oikein erityisesti pitää mainita miten toinen elää nyt tasapainoista  elämää muualla. Etköhän sinä tai teidän kemiat sitten olleet sellaiset että elämä oli kaikkea muuta kuin tasapainoista. Minä olen ainakin onnellinen exäni tasapainoisesta elämästä koska olen nähnyt mitä helvettiä se on kun puolisona on täysi kahjo. Nyt on lapseni turvallisissa käsissä eikä heidän mielenterveytensä vuoksi tarvitse olla huolissaan kun äitipuolena ei ole narsistinen mt tapaus. Exän kanssa olemme kavereita, mutta pariskuntana oltiin kyllä aivan ulalla ja muistan hyvin että siinä ei ole mitään hakailtavaa kun kumpikaan ei saa toisesta ulos sitä parastaan vaan ne huonoimmat puolet.

Miten elää hyvää elämää niukalla taloudella? Ulkoilu, kirjasto, leipominen kaikkea tätä tehdään. Vaan kun pihistettävä niin moni hyvä jää ulkopuolle, esim lähteä lasten kanssa teatteriin, kylpylään, laskettelemaan, ravintolaan.

Mies vaihtoi minut toiseen lennosta, en silti löydä katkeruutta koska liitto oli ihan lopussa. Otin hetken itselleni ja käsittelin asian päässäni.

Sitten aloin elämään itseninäköistä elämää. Lapset vuoroviikoin isällään joten ikinä ennen ollut näin paljon aikaa itselleni.

Elämä on hyvää, käyn treffeillä, tapaillut kevyesti. Ihania kohtaamisia, seksiä, ystäviä, omaa aikaa, harrastuksia, töitä.

Ei minua kiinnosta exän uusi eikä tekemiset, lasten asiat hoituu ja se riittää.

Sinänsä kyllä jännä että ex haikailee nyt vähän perään mutta en puutu en tartu. En kaipaa sitä elämää yhtään, olen onnellinen nyt. Mutta siinä sen näkee miten tärkeää on käsitellä asiat että pääsee eteenpäin.

Tekstiä lukiessa väkisinkin toteaa, että taisi lähteä ihan syystä. Et vaikuta kovin vakaalta luonteelta, anteeksi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies vaihtoi minu8lkt toiseen lennosta, en silti löydä katkeruutta koska liitto oli ihan lopussa. Otin hetken itselleni ja käsittelin asian päässäni.

Sitten aloin elämään itseninäköistä elämää. Lapset vuoroviikoin isällään joten ikinä ennen ollut näin paljon aikaa itselleni.

Elämä on hyvää, käyn treffeillä, tapaillut kevyesti. Ihania kohtaamisia, seksiä, ystäviä, omaa aikaa, harrastuksia, töitä.

Ei minua kiinnosta exän uusi eikä tekemiset, lasten asiat hoituu ja se riittää.

Sinänsä kyllä jännä että ex haikailee nyt vähän perään mutta en puutu en tartu. En kaipaa sitä elämää yhtään, olen onnellinen nyt. Mutta siinä sen näkee miten tärkeää on käsitellä asiat että pääsee eteenpäin.

Avaisitko sitä miten käsittelit asioita? Mikä auttoi työstämisessä erityisesti? Minulle nousee mieleen exän hyvät puolet ja syytän itseäni.

Miksi seuraat exää? Keskity omaan elämääsi ja tee siitä mielekästä.

Ajattele ap, kuinka helposti pääsit eksästä eroon. Ei vainoa, uhkaile väkivallalla eikä yritä puuttua elämääsi.

Hörp ja nuss, molempiin löytyy kyllä apujoukkoja.

Älä kuvittele, että eksäsi uusperheineen elää ihanaa elämää. Ihan samalla tavalla siellä joudutaan arkea hoitamaan kuin vanhan perheen aikanakin. Eksäsi uusi nainen kokee osattomuutta tai kokee joutuvansa työjuhdaksi lastesi takia. Hyvin harva äiti/isäpuolen ihan oikeasti työpäivänsä jälkeen jaksavat / haluavat panostaa lapsipuoliinsa, varsinkaan, jos heillä on omia lapsia. Toki alussa näin saattaa ollakin, mutta kyllä se siitä muutamassa vuodessa yleensä hiipuu. Minulle kävi näin, sillä mieheni pyrki siirtämään omien lastensa hoidon minun kontolleni.

Älä seuraa exmiestäsi somessa, ei sinun kannata vaivata itseäsi heidän alun kynttiläillallisilla. Jokainen suhde on alussa ruusuinen pari v, sitten se siitä hiipuu, yleensä miehen puolelta ensin.

Jos haluat itsellesi jonkun rinnalle, niin hanki itsellesi mies 🙂 mutta sellainen, jolle käy yhteenmuuttamattomuus. Elämäsi on paljon helpompaa tällöin ja suhde säilyy kivalla tasolla. Jos itse eroaisin, en ainakaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen, korkeintaan seurustelisin. On kamalaa joutua palvelijaksi toiselle. Kaksi kertaa sen kokenut, ei kiitos enää yhtään.