Äiti ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vastaa, niin eihän se heti tarkoita, että on kuollut. Mutta on voinut vaikka kaatua tai saada sairaskohtauksen eikä pääse ylös. Ne on kuulkaa pitkiä tunteja musta tuskissaan siinä lattialla, joten kannattaa mennä katsomaan, tai pyytää naapureita, jos huoli herää.

Niimpä. Äiti ei kyläile missään eikä liiku pihalla. Kaatuilee kyllä ja on maannut tajuttomanakin. Jos hän ei vastaa puhelimeen eikä soita takaisin, on syytä käydä. Turvapuhelin on muttei auta näissä kaatumisissa.

Se on NIINPÄ eikä NIIMPÄ, senkin torvelo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vie äitiänne hoivakotiin tai palvelutaloon?

Koska niihin ei tuosta vaan ketään viedä. Ei niissä ole avoimet ovet kaikille halukkaille. 

t. eri

Höpöhöpö. Yksityiselle saa paikan heti. Mutta taidatte olla niin pihejä ja ahneita että ette halua äitinne saavan hyvää huolenpitoa edes rahalla koska siihen kuluu teidän tuleva perintönne.

Yksityisellä voi maksaa useita tuhansia kuussa. Harvalla on varaa vaikkei olisi köyhäkään.

Saman verran maksaa  julkisellakin, mutta yhteiskunta maksaa osan. Eläkkeestä maksetaan tietty osuus julkiselle hoivakodille. Omaisuudesta vain, jos se on huomattavan suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vastaa, niin eihän se heti tarkoita, että on kuollut. Mutta on voinut vaikka kaatua tai saada sairaskohtauksen eikä pääse ylös. Ne on kuulkaa pitkiä tunteja musta tuskissaan siinä lattialla, joten kannattaa mennä katsomaan, tai pyytää naapureita, jos huoli herää.

Niimpä. Äiti ei kyläile missään eikä liiku pihalla. Kaatuilee kyllä ja on maannut tajuttomanakin. Jos hän ei vastaa puhelimeen eikä soita takaisin, on syytä käydä. Turvapuhelin on muttei auta näissä kaatumisissa.

Se on NIINPÄ eikä NIIMPÄ, senkin torvelo!

Nyt ollaan oleellisten murheiden äärellä.

Eikö vieläkään ole kuulunut mitään?

Up

Venäjälle kannattaa soittaa yöllä kun puhelut on halvempia

Onko se äippä vielä hengissä, kipaseppa katsomaan vai kävikö broidis. Miten on, niinpä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta älä "opeta" äitiäsi siihen, että joka kerta joku juoksee katsomaan, kun hän ei vastaa puhelimeen. Tyhmempikin muori keksii, miten saa lapset aika kylään kun on tylsää. "Unohtui puhelin pöydälle hups mutta kiva kun tulit keitetäänpä kahvit".

Huhhuh. Aika kylmä kommentti.

Kaikkien vanhemmat ei vaan ole sellaisia mukavia ja lastensa parasta ajattelevia pullantuoksuisia isoäitejä. Osa sisaristamme on jo estänyt äidin puhelinsoitot kokonaan, koska on vuosia jo ollut pelkkää "rintaa nyt vähän koskee jaa akkukin loppuu mitenkähän sitä saa ambulanssin soitettua pitäisikö jonkun tulla katsomaan"-tyyppistä huomionhakua. Ikinä mitään sairautta tai edes rytmihäiriötä ole sitten huomattu, jos on joku mennyt huolissaan paikalle, kahvit vaan keittelee iloisena naureskellen että taas joku tuli kylään kun vähän pelottelin. Nykyisin ohjeeksi annettu että soita itse ambulanssi.

Aika surullista, jos äitisi luona kyläillään niin harvoin, että hänen täytyy keksiä tällaisia tekosyitä, jotta saa jonkun kylään.

Tuossa joku vastasikin hyvin. Käymme useamman kerran kuussa, mutta toiselta paikkakunnalta ei ihan joka päivä voi ajella. Äiti valittaa ihan joka kerta, miten ei kukaan ikinä käy kylässä. Tai siis naapuri kävi tänään kahvilla ja eilen käytiin yhdessä jumpassa ja toissapäivänä oli seurakunnan kahvikerho ja ystäväpalvelu, ja maalauskerhoon mennään kylän naisten kanssa aina lauantaisin. Mutta kun on niiiiin yksinäistä kun viime torstainakin kävi vain naapuri kylässä, ei muita.

Kun ihminen ottaa harteilleen sellaisen "päätän olla yksinäinen"-viitan, siinä ei auta vaikka joku istuisi joka ilta kylässä. Aamupäivällä joutuu yksin olemaan, ketään ei tullut aamukahville. Mutta jos te lapset muuttaisitte sieltä kaupungista tuohon naapuriin kun on maatila tyhjänä, niin olisi sitten aina aamukahvillekin seuraa? (Kaikki aitoja äitini kommentteja.)

Raskasta.

Mitenköhän tämä tarina päättyi?

En ole ap.. Meillä kävi huonosti. Äiti asui yksin ok-talossa 500 kilometrin päässä. Veljeni asui lähellä, mutta oli töissä. Soitin lyhyin väliajoin äidilleni, mutta ei vastannut. Sitten soitin viereiseen naapuriin ja pyysin häntä käymään katsomassa. Aivoinfarkti oli massiivinen. Vietiin sairaalaan, mutta ei selvinnyt.