Mä pelkään ihan mielettömästi synnytystä. Miten pelkoa voi käsitellä, ennen kuin raskaus on edes ajankohtainen?
Minulla on yksi lapsi, joka syntyi hätäsektiolla. Synnytyssupistuksia en ole kokenut juuri kuin pari hassua alkavaa, ehkä noin 5 min ajan. Leikkauspäätös tehtiin siis todella nopeasti.
Esikoistani olin " tekemässä" yksin, koska lapsen isä ei halunnut olla mukana kuvioissa. En myöskään halunnut pyytää ketään tuttua seuraksi - eikä sillä tietysti tässä tilanteessa olisi ollut mitään merkitystäkään, koska hätäsektioon ei doulia tarvita.
Jotenkin mulla on ton esikoisen syntymän jälkeen jäänyt hirveä kammo. Pelkäsin synnytystä todella paljon esikoisenkin kanssa ja tunsin olevani väärä ihminen väärässä paikassa, " mitä ihmettä mäkin kakara täällä teen, aikuisten ihmisten joukossa" .
Olin lähes koko sairaalassaoloajan yksin ilman juttukaveria ja yritin esittää rohkeaa ja reipasta. Todellisuudessa pelkäsin aivan hervottomasti, mutta en halunnut " häiritä" henkilökuntaa pelkojeni ja ajatusteni kanssa. Synnytyssalissa olin noin 5 min, jonka ajan olin niin paniikissa, että hyperventiloin. Tämän koko ajan kätilö oli selin minuun ja pesi jotain soikkoa. Tunsin olevani naurettava, lapsellinen ja täysin ylimääräinen tilanteessa.
Jälkikäteen mulle on jäänyt sellainen piinallinen mielikuva, että musta ei edes olisi ollut synnyttäjäksi, koska en vain osaa kohdata asioita niin kuin ne tulevat.
Haluaisin vielä toisen lapsen, mutta pelkään synnytystä, pelkään kyllä myös sektiota.
(Lisäkysymys: tietääkö joku, tehtäisiinkö sektio mahdollisesti uudelleenkin pystyviiltona vanhan arven kohdalta - vai tehtäisiinkö vaakaviilto bikinirajaan - mikäli toiseen sektioon jostain syystä päädyttäisiin?)
Sorry pitkä viesti, ap.
Kommentit (5)
Siis haluan vain korjata tuon kolmosen virheellisen tiedon. Ne joilla on alla suunniteltu sektio phannestil-viillosta ja sen jälkeen hätäsektio saavat useimmiten ankkuriarven. Teknisesti pystyviillosta leikkaaminen, varsinkin aiemmin leikatusta mahasta on huomattavasti helpompaa kuin phannarista. Ja kun mitään kosmeettista syytä ei ole mennä vaakaviillosta, niin tuskin kukaan lähtee sillä tavalla leikkaamaan.
Tuon pelon suhteen suosittelisin ottamaan neuvolaan yhteyttä ja pyytämään lähetettä pelkopoliklinikalle. En nyt siitä jaksa sen enempää kirjoittaa.
T: gynekolgiaan erikoistuva lääkäri
tunsin olevani osaamaton, passiivinen, hyödytön, pelokas ruikuttaja. keho ei toiminut ja mä en toiminut, kiljuin vaan ja pelkäsin.
toista lasta odottaessani kävin pelkopolilla ja sitä kautta sellaisissa rentoutus-harjoituksissa kätilön kanssa. siis sellaisissa missä ensin rentoutettiin kroppa ja sitten käytiin mielikuvissa läpi sitä synnytystä, miten homma etenee ja kuinka kaikki sujuu hyvin. tarkoitus oli selkeyttää mun ajatuskia ja nostaa mun itsetuntoa asian suhteen.
ihan " oikeesti" ajattelen että tuommoinen suggestio-homma on ihan soopaa, että miten se nyt muka mihinkään vaikuttaa kun asiat menee joka tapauksessa niinkuin ne menee.
no, oli hyötyä tai ei niin toinen synnytys oli täysin hallittu, rento, positiivinen kokemus.
hakeudu pelkopolille huolinesi, siellä ne otetaan vakavasti, sitä varten se koko poli on olemassa.
Synnytyspelkoa voi käsitellä lukemalla asiasta, keskustelemalla muiden kanssa ja voit toki yrittää pyytää lähetettä pelkopolille jo ennen raskautta. Synnytyspelkoa voi yrittää käsitellä myös raskauden aikanakin opettelemalla rentoutuskeinoja, kuuntelemalla vaikka jotain rentoutuslevyjä. Kuulostaa pöhköltä, mutta hirveän suuri osa sitä pelkoa on fyysinen itseään ruokkiva reaktio - sanoit itsekin tuosta hyperventiloinnista. Ihan yhtä paljon kuin se johtuu pelosta, niin se pelko johtuu hyperventiloinnista. Eli sitä kierrettä pitäisi oppia katkaisemaan tietoisella rentoutuksella. Hitsi kun en nyt muista mikä oli sen yhden hauskan tekniikan nimi, jossa kehitettiin sellainen ' ankkuri' jolla saatiin rentous aikaan... Mutta siis ajattelemalla ja työstämällä juttua ja ihan harjoittelemalla sitä voi yrittää saada hallintaan ja tosiaan usein sekin jo vähän auttaa, että käy sen edellisen huonon kokemuksen läpi ammattilaisen kanssa. Ja lisäksi voit vakuuttaa itseäsi siitä, että nyt ainakin olet kokeneempi :-)
Tsemppiä!
Eniten mua pelottaa se, että synnytyksessä kätilö olisi tosi ilkeä ja ronski, otteena olisi tyyliin " kyllä naiset on ennenki synnyttäneet ja revenneet peräsuolesta suuhun asti, eikä kukaan ole ikinä valittanut ja sinä olet tuollainen surkimus, yritä edes tai läiskin sinua poskelle - mitä ihmettä sinä vätys nyt itket, pure hammasta vaan, oma vika, etkö sitä tiennyt että kun sinne jotain laitetaan niin kyllä se uloskin tulee" ...
Tsemppiä ap:lle. Jos on mahdollisuus päästä pelkopolin asiakkaaksi, suosittelen. Siellä saat käsitellä juuri noita luettelemiasi asioita.