Keskivertoälykäs, voisitko kuvitella seurustelevasi heikkolahjaisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa merkittävästi älykläämpänä on vaikea löytää kumppania, koska löytyy vain niitä, jotka on vähemmän älykkäitä kuin itse, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siellä toisessa suunnassa ei ole ketään. Helpompaa on keskiverroilla. Suhde ei voi olla tasavertainen, jos on liian iso ero ajatuksenjuoksun nopeudessa.

Toisaalta älykkyys on ongelmanratkaisukykyä, joten keskivertoa älykkäämmällä pitäisi myös olla keskivertoa paremmin hallussa keinot sopivan kumppanin löytämiseen.

Onhan noita heikkolahjaisiakin pantu aikanaan. Ihan hyvät muistot niistä sinänsä jäi.

En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa merkittävästi älykläämpänä on vaikea löytää kumppania, koska löytyy vain niitä, jotka on vähemmän älykkäitä kuin itse, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siellä toisessa suunnassa ei ole ketään. Helpompaa on keskiverroilla. Suhde ei voi olla tasavertainen, jos on liian iso ero ajatuksenjuoksun nopeudessa.

Toisaalta älykkyys on ongelmanratkaisukykyä, joten keskivertoa älykkäämmällä pitäisi myös olla keskivertoa paremmin hallussa keinot sopivan kumppanin löytämiseen.

Ongelmanratkaisukyky ei sekään generoi kumppaniehdokkaita tyhjästä.

Jos itse kuuluu esim älykkäimpään 5%iin ja haluaisi edes suunnilleen tasoisensa kumppanin, karsiutuu siinä jo vähintään 90% ehdokkaista. Ja toki sen kumppanin pitäisi muutenkin matchata arvojen, iän, elämäntyylin jne suhteen sekä olla sinkku JA tykätä itsestä takaisin. Ei siinä millään taikakeinolla löydä enempää ehdokkaita vaikka olisi kuinka hyvät ongelmanratkaisutaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Viehätyn ihmisistä, jotka ovat itseäni älykkäämpiä. Nykyinen mieheni on superälykäs, samoin oli edellinen ihastukseni. Jotain he ovat kuitenkin minussa nähneet, kun ovat vaivautuneet kanssani keskustelemaan.

Olet miehellesi just se heikkolahjanen. On siis ok miehellesi. Mutta itse et vuorostasi huoli itsellesi samaa älykkyysosamäärien eroa toiseen suuntaan? Siis että olisit se viisampi suhteessa.

Toisaalta. Jos miettii dominoivuuden kautta, toiset pitävät siitä, että he ovat älykkäämpiä, kauniimpia, rikkaampia tai vastaavasti jollekin voi olla staruksen kannalta tärkeää se, että on saanut itselleen juuri esim. kauniimman, rikkaamman tai älykkäämmän puolison.

Ap. Oletkin ehkä jo kuullut termin sapioseksuaalisuus, joka kuvaa todennäköisesti omaa seksuaalisuuttasi?

Itselläni on samoja piirteitä, mutta ihan normiälyisen miehen kanssa olen parisuhteessa. Siltikin koen viehätystä edelleen seurueessa juuri älykkäisiin miehiin sekä mieltä avartaviin keskusteluihin. Hyvä keskustelu on ärsykkeenä kuin tunteja kestävä esileikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa merkittävästi älykläämpänä on vaikea löytää kumppania, koska löytyy vain niitä, jotka on vähemmän älykkäitä kuin itse, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siellä toisessa suunnassa ei ole ketään. Helpompaa on keskiverroilla. Suhde ei voi olla tasavertainen, jos on liian iso ero ajatuksenjuoksun nopeudessa.

Toisaalta älykkyys on ongelmanratkaisukykyä, joten keskivertoa älykkäämmällä pitäisi myös olla keskivertoa paremmin hallussa keinot sopivan kumppanin löytämiseen.

Ongelmanratkaisukyky ei sekään generoi kumppaniehdokkaita tyhjästä.

Jos itse kuuluu esim älykkäimpään 5%iin ja haluaisi edes suunnilleen tasoisensa kumppanin, karsiutuu siinä jo vähintään 90% ehdokkaista. Ja toki sen kumppanin pitäisi muutenkin matchata arvojen, iän, elämäntyylin jne suhteen sekä olla sinkku JA tykätä itsestä takaisin. Ei siinä millään taikakeinolla löydä enempää ehdokkaita vaikka olisi kuinka hyvät ongelmanratkaisutaidot.

Eikä siinä tarvita satoja "ehdokkaita", ainoastaan yksi sopiva kumppani.

Tuo on kysymys, minkä kanssa kaikki erityisen älykkäät (äo>140) miehet painivat. Älykkyysero on nähkäämme sama kuin taviksella heikkolahjaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen Mensaan kuuluva mies, enkä ennen Mensan testiä pitänyt itseäni keskivertoa älykkäämpänä, mutta nuoruuttani takautuvasti katsoessani huomaan seurustelleeni jo tuolloin ainoastaan keskivertoa selvästi älykkäämpien naisten kanssa. Olen aina viehättynyt sellaisista naisista, jotka elävät aivan tavallista elämää, mutta jotka kuitenkin kykenevät keskustelemaan syvällisiä, ymmärtämään monimutkaisiakin kokonaisuuksia ja jotka tekevät elämässään valintoja omien sisäisten pohdintojensa tuloksena. He ovat niitä, joilta löytyy aina loogiset perustelut omille valinnoilleen, ja siksi tällaisten ihmisten elämä myöskin pysyy useimmiten tasapainossa. He ottavat vastuun omista valinnoistaan ja pyytävät herkästi anteeksi loukattuaan muita, sen sijaan että syyttäisivät muita omista virheistään. Mielestäni korkea älykkyysosamäärä korreloi monilla naisilla myös hyvän empatiakyvyn kanssa (huomiona kuitenkin, ettei valitettavasti kaikilla - vastaan on tullut niitäkin, jotka käyttävät älykkyyttään hyväksi kieroilussa ja siinä, että saavat aina selitettyä syyt virheistään jonkun muun niskoille).

En kestäisi olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka ei kykene syvällisiin keskusteluihin ja joka tekee äkillisesti isoja ratkaisuja osaamatta perustella niitä. Kokisin elämäni yksinäiseksi ja turvattomaksi tällaisen naisen vierellä. Arvostan sitä, kun oma nykyinen puolisoni tekee sellaisiakin valintoja, jotka poikkeavat valtavirran tekemistä valinnoista, ja perustelee ne valinnat niin hyvin, ettei kukaan enää niiden perusteluiden jälkeen väitä hänen toimineen väärin. Samoin arvostan sitä, että valintoja tehdessään hän ottaa tarvittaessa minunkin näkemykseni ja perusteluni huomioon. Tässä parisuhteessa puolin ja toisin myrkyllisimpiä ovat sellaiset tilanteet, joissa toinen tekee jotain isoa osaamatta perustella valintaansa, ja niitä tilanteita meille onneksi tulee todella harvoin ja niistä keskustellaan jälkikäteen paljon. Ei siis tarvitse pelätä ikäviä yllätyksiä. Mutta emme tee julkisesti mitään numeroa älykkyyksistämme, puolisoni minuakin vähemmän kun ei suostu käymään edes Mensan testissä, ja sanoo pitävänsä itseään tollona. Itse kuitenkin näen hänessä valtavaa potentiaalia ties mihin, ja ihmisen joka todella ajattelee asioita hyvinkin älykkäästi. Arki toimii hyvin, mutta tuskin toimisi silloin jos jompi kumpi olisi ihan oikeasti täysi tollo esimerkiksi raha-asioissa, omien menojensa mielivaltaisessa sopimisessa ilman mitään kommunikointia, ihmissuhteissa siten että meillä menisi toistuvasti välit poikki eri ihmisten kanssa, tai työasioissa siten että toisen olisi tehtävä kahta eri työtä, kun toinen hoitaisi omansa niin huonosti että saisi yksistään tämän vuoksi kenkää töistä. Ja olisi myös todella yksinäinen olo, jos joutuisi viettämään aina vain yksinään aikaa syvällisten pohdintojen kanssa ilman, että toisesta saisi minkäänlaista keskustelukaveria.

Tällaisen miehen haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa merkittävästi älykläämpänä on vaikea löytää kumppania, koska löytyy vain niitä, jotka on vähemmän älykkäitä kuin itse, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siellä toisessa suunnassa ei ole ketään. Helpompaa on keskiverroilla. Suhde ei voi olla tasavertainen, jos on liian iso ero ajatuksenjuoksun nopeudessa.

Toisaalta älykkyys on ongelmanratkaisukykyä, joten keskivertoa älykkäämmällä pitäisi myös olla keskivertoa paremmin hallussa keinot sopivan kumppanin löytämiseen.

Ongelma on sukupuolten välissä eroissa. Miehissä on ääripäät ja naiset taas piikkaa keskinkertaisuudessa.

Kokeiltu on. Sitä miestä sai hävetä joka paikassa. Kun piti suunsa kiinni, niin ok. Komeakin ja varakas, mutta sitä tyhmyyden määrää en kestänyt.

Voisin, ellen halua olla yksin.

Suurin osa ihmisistä kun on aivan keskivertoja älyltään. Täällä kuvitellaan, että keskiverto älykäs on jokin imbesilli, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, ellen halua olla yksin.

Suurin osa ihmisistä kun on aivan keskivertoja älyltään. Täällä kuvitellaan, että keskiverto älykäs on jokin imbesilli, joka ei ymmärrä mistään mitään.

130 äon omaavalle 100 on yhtä imbesilli, kuin sille 100 äon omaavalle 70 pisteen down-syndroomainen. Sen älykkään mielestä keskiverto ei ymmärrä asioita jotka älykkäälle ovat helppoja ja itsestäänselvyyksiä. Kanssakäyminen on ihan yhtä turhauttavaa kuin keskiverrolle syvästi heikkolahjaisen kanssa keskustelu.

Ja tätäkään rinnastusta eivät keskiverrot tule ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskivertoa merkittävästi älykläämpänä on vaikea löytää kumppania, koska löytyy vain niitä, jotka on vähemmän älykkäitä kuin itse, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siellä toisessa suunnassa ei ole ketään. Helpompaa on keskiverroilla. Suhde ei voi olla tasavertainen, jos on liian iso ero ajatuksenjuoksun nopeudessa.

Toisaalta älykkyys on ongelmanratkaisukykyä, joten keskivertoa älykkäämmällä pitäisi myös olla keskivertoa paremmin hallussa keinot sopivan kumppanin löytämiseen.

Ongelmanratkaisukyky ei sekään generoi kumppaniehdokkaita tyhjästä.

Jos itse kuuluu esim älykkäimpään 5%iin ja haluaisi edes suunnilleen tasoisensa kumppanin, karsiutuu siinä jo vähintään 90% ehdokkaista. Ja toki sen kumppanin pitäisi muutenkin matchata arvojen, iän, elämäntyylin jne suhteen sekä olla sinkku JA tykätä itsestä takaisin. Ei siinä millään taikakeinolla löydä enempää ehdokkaita vaikka olisi kuinka hyvät ongelmanratkaisutaidot.

Eikä siinä tarvita satoja "ehdokkaita", ainoastaan yksi sopiva kumppani.

Tämä on sama kuin sanoisi että lotossa päävoiton voittaminen on helppoa, kun eihän se 7 oikein tarvitse saada kuin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kysymys, minkä kanssa kaikki erityisen älykkäät (äo>140) miehet painivat. Älykkyysero on nähkäämme sama kuin taviksella heikkolahjaiseen.

Vaikka älykkyysero olisi sama, kysymys tai ongelma ei kuitenkaan ole aivan sama. Keskivertoälykäs kykenee kuitenkin huolehtimaan itsestään ja elämästään sekä keskustelemaan esimerkiksi päivänpolitiikasta tai yhteiskunnallisista asioista. Heikkolahjaisella on todennäköisesti vaikeuksia näissä asioissa. Eli keskivertoälykkään ollessa parisuhteessa heikkolahjaisen kanssa hänellä on todennäköisesti monessa asiassa ns. perässävedettävä puoliso. Huippuälykkään ja keskivertoälykkään suhteessa näin ei ole, ellei sitten se huippuälykäs ole ihan peukalo keskellä kämmentä -tyyppiä, jolloin itse asiassa monien käytännön asioiden hoito onkin sen keskiverron vastuulla. Mutta pointtina: huippuälykkään ja keskivertoälykkään suhde on monin tavoin tasaveroisempi kuin keskivertoälykkään ja heikkolahjaisen.