Olenko ainoa, jonka mies on päävastuussa lapsista ja kodinhoidosta?

uranainen kirjoitti:

Niin, yritän panostaa, jottei tarvitse erota.

Siitä huolimatta mietin, jos niin kävisi, löytyisikö sellaista miestä, joka jakaisi arjen työtaakkaa, eikä olisi itse taakaksi (odottaisi passausta ja hoivaamista). Onko parempi jakaa arkiset askareet jonkun kanssa, jossa suhde on väljähtänyt kuin olla yksin tai joutua kotiemännäksi. Kyllä, olen hieman masentunut.

sä olet itseäsi täynnä oleva p...a

uranainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapset ihan pieniä? Sitten kun ovat kouluikäisiä, eivät enää sido samalla tavalla (ystäväni, joka ihan ydinperheessä kyllä, juuri ihmetteli, että kuinka vapaaksi elämä on muuttunut, kun nuorimmainenkin on heillä nyt kouluikäinen. Vanhemmat voi harrastaa vapaasti tai tehdä vaikka ylitöitä, lapset pärjää yksin kotona tai ovat kaverin luona, harrastuksessa, jonne kulkevat itse tms. Ettei siellä kotona edes olisi lapsia, vaikka vanhempi siellä olisikin).

Mä olen eronnut sinkkuäiti, lapset vielä päiväkodissa, mutta pystyn kyllä tekemään töitä silti (tienaan ylimmässä 5%:ssa, että vaativa työ minullakin). Tosin mun elämä on nyt kyllä paljon vähemmän rankkaa kuin suhteen aikana, koska se riitely, pettymykset jne. oli todella kuormittavaa. Hoidin lasten arjen jo suhteen aikanakin (se tavallinen tarina) ja nyt tosiaan lapset joka toisen viikonlopun isällään. Lasten isä ottaa kyllä lapsia ylimääräistä, jos mulla vaikka työmatka tai joku iltatilaisuus töissä tms.

Noin yleisesti ottaen en tiedä, onko se kellekään hyväksi, että jäädään parisuhteeseen, jos suhde on kuollut tai riitaisa. Jos ilmapiiri on todella kireä tai kylmä, lapsetkin kärsii. Yhden entisen koulukaverini vanhemmat tekivät sen, että pitivät kulissiliittoa niin kauan, että nuorinkin lapsi oli 16v ja sitten eron myötä lapsille paljastui koko totuus. Välit vanhempiin olivat huonot jo lähtökohtaisesti, koska kotona oli ollut todella kolkko ja kylmä ilmapiiri kavereiden perheisiin verrattuna ja lapset ns. vihasivat perhettään jo ennen eroa. Eron jälkeen tajusivat, ettei mitään perhettä koskaan edes ollut (toisella vanhemmalla oli ollut piilosuhde jo useita vuosia), ja tuo nuorimmainen lapsi saikin jotain masennusoireita, kun koko lapsuudelta lähti pohja pois. Olisi ollut paljon parempi erota reilusti jo, kun lapset pieniä ja tarjota lapsille kaksi lämmintä ja tasapainoista kotia.

Jos on erottu jo pikkulapsiaikaan, ei siitä yleensä tule mitään traumoja lapsille, kun eiväthän he edes muista aikaa, kun vanhemmat ovat asuneet yhdessä. Tiedän siis aikuisiakin, joiden vanhemmat erosi, kun olivat pieniä, ja he ovat hyvin täyspäisiä ja kokevat, että lapsuutensa on ollut hyvä, ja välit molempiin vanhempiin läheiset. Tapauskohtaista tietysti, mutta kannatttaa miettiä sitä kodin ilmapiiriä, että onko se parempi yhdessä vai erikseen.

Lapset ovat vielä pieniä. Ero jos tulee, niin minulla tietysti kotityömäärät lisääntyvät. Hyvää olisi se, että itse voisin määrittää siisteystason ja rytmin milloin mitäkin hoidan ja kehitellä tehokkaammat systeemit.  Parisuhdetta mietin, että onko niin, että uudesta miehestä tulisi vielä yksi hoidettava lisää? Että pitäisi passata? Tämä voisi olla minulle vaikeaa, nythän elän erilaista elämää, vaikkakin miehen määrittämässä kehyksessä. Nykyinen mies on kuitenkin lapsirakas, haluaisi viikko-viikko-systeemin, niin en tulisi olemaan yh. Olemme nykyisen miehen kanssa hyvin erilaiset, usein minä joustan, jottei tulisi ainaista riitaa. Mutta toki sitten on paljon pettymyksiä.

sähän olet itse täydellisyys muissa on se vika varsinkin miehessä

Vierailija kirjoitti:

Eräskin mies sanoi, että otti juuri tästä syystä thaivaimon hoitaa kotona kaiken vaikka töissä käy..

Ei ole haetuilla thaivaimoilla helppoa suomimiehen kanssa. Kyllä tän asetelman arvaa ja se kertoo aika paljon siitä miehestä.