Kerrotteko 4-5 -vuotiaalle aina totuuden asioista?
Jos lapsi kysyy ns. hankalia asioita, joita ei ehkä ole tarkoitettu lasten korville, niin kerrotteko kuitenkin totuuden lapselle niistä (siis yksinkertaistetussa muodossa)?
Kommentit (8)
Puhun totta, mutta jätän aika paljon kertomatta. Eli vastaan ikätasoisesti.
En. On paljon asioita, joita sen ikäisen ei tarvitse vielä tietää, niin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisessa elämässä.
Kyllä kerron. Vastikään lapsi kysyi, että miten hän on saanut alkunsa. Oli pakko myöntää, että haikaralla ei seissyt ja piti sitten turvautua hänen isäukkoonsa.
Kerron sopivassa muodossa iän ja lapsen ymmärryksen mukaan. Ei nelivuotias edes halua tai ymmärrä aikuisille suunnattuja vastauksia.
Ei ole vielä tullut vastaan sellaista asiaa, josta olisi pitänyt valehdella. Paitsi joulupukki ja sekin tuntuu jotenkin väärältä ja hölmöltä jos minulta kysytään. :(
Paljon on asioita, jotka jätän kertomatta, mutta yleensä vastaan lapselle jotain kuitenkin mikä tyydyttää hänen tiedon janonsa.
Millaisia asioita sitten ei saisi kertoa?
En suoranaisesti valehtelisi lapselle. Kertomatta jättäminen tai huomattavasti yksinkertaistetusti kertominen tietysti eri asia. Minulle valehdeltiin lapsena yhdestä sinänsä itselleni varsin mitättömästä jutusta (kaukaisessa suvussa tapahtunut onnettomuus, josta oli kuitenkin uutisoitu se oikea tapahtumien kulku), ja koen sen jotenkin syöneen luottamusta valehdelleeseen vanhempaan.
En.