Miten ihmeessä jaksoivat äidit silloin, kun perheestä saattoi mennä useitakin poikia sankarihautoihin?
On se varmasti ollut vaikeaa, jokapäiväinen pelko aina läsnä omien lastensa puolesta :(
Tiedättekö perheitä, joita sota verotti raskaalla kädellä?
Asia tuli taas mieleeni, kun IL:n sivuilla katselin sota-ajan ennen julkaisemattomia kuvia.
Kommentit (8)
Jopa veteraanit toivovat että jätettäisiin julkaisematta!
Isä kaatui rintamalla, äiti kuoli tuberkuloosisairaalassa. Kolme lasta (äitini vanhin) joutui letkaan kasvatuskoteja. Eivät he siitä koskaan kunnolla toenneet ja yksi enoistani teki itsemurhan kun olin lapsi. Äitini pelkää ukkosta ja muuta jylinää hysteerisesti pommituskammon takia.
joutuuko sitten kaikki pojat tahdosta riippumatta sotiin eri puolille maailmaa?
Onko tämä " vain" sitä kauhulla mässäilyä?
Vierailija:
Onko tämä " vain" sitä kauhulla mässäilyä?
Pois silmistä, pois mielestä? Ei koskaan.
että koottiin " komppanioita" (mietä ne nyt ovatkaan, en ole käynyt armeijaa...;) tutuista miehistä, eli yksi " komppania" (?) saattoi koostua saman kylän miehistä. Toki joukossa saattoi olla muitakin kun kyläläisiä, mutta joka tapauksessa niin, että tuttuja oli samassa porukassa. Kun sitten oli pahempi taistelu tmv. niin lähes koko " komppania" saattoi kuolla, joten luonnollisesti suruviestejä lähti kohtuuttoman paljon yhteen kylään:( Sodan edetessä asia tajuttiin, ja joukkoja alettiin sotkea.
Tavallaanhan olisi mukavaa olla esim. kolmen veljen kanssa samassa paikkaa, tukea toinen toisiaan, mutta jos jos pommi iskee koruun, niin kaikki menevät kerralla... Parempi " hajauttaa" .
Kamalinta koko hommassa on se, että vain yksi veljistä saatiin sankarihautaan, koska kaksi veljeä katosi rintamalla. Nyt kuvien myötä olen alkanut miettimään heidän kohtaloaan, olisi kiva saada tietää mitä heille on tapahtunut.
Kaikki pojat kaatuivat rintamalla, ja toinen tytöistä kuoli pommituksessa. Yksi tytär jäi, tämä miehen mummo. Oli hänellekin raskas asia, kun menetteí kaikki sisaruksensa.