Kuoleman pelko vaivaa...

Musta on tullut viime aikoina ihan vauhko esikoisen menemisten suhteen (9v). Pelkään että jää auton alle ja kuolee. Samoin pelkään muidenkin lasten puolesta, he tosin eivät kulje missään yksin joten niitä on helpompi vahdata.



Ahdistaa tosi rankasti, tulee öisin uniin oman lapsen kuolema. Sitten kun herään niin mietin et luoja tässä valmistelee mua luopumaan lapsesta ja et kohta sattuu jotain ihan oikeesti jollekkin. Että nää unet on ennakkovaroituksia.



Mun kaks läheistä ihmistä teki itsemurhan kesällä ja olen raskaana, lääkäri sanoi että johtunee siitä tämä pelko. Että mieli käsittelee asiat jotta voisin alkaa vauvan kanssa " puhtaalta pöydältä" . Kun ei ole yli kymmeneen vuoteen joutunut kuoleman kanssa tekemisiin ja sit yhtäkkiä joutuukin kohtaamaan kahden läheisen nuoren ihmisen kuoleman.



Mä tiedän etten voi estää sitä jos jotain sattuu. Ja tietyllä tavalla kuitenkin uskon kohtaloon. Mut en vaan kestä edes ajatusta siitä että oma lapsi kuolisi.