Onko väärin ajatella, että minulla on 3 tervettä lasta, vaikka

ole terve jos se on sairas. Mutta onhan teillä asiat sitten hyvin...

on vain hyväksyttävä että yksi lapsista ei ole terve. mieti jos sanot että kaikki terveitä, hoitaja ei anna lääkettä jne

En vain ajattele, että lapsi olisi NIIN sairas koska ei tuo sairaus ei millään lailla häiritse arkea.

ap

minua pitäneet terveenä lapsena vaikk aminulla nivelreuma onkin. Itsekin pidän sairaina lapsina vain näitä joilla on joku kehitysvamma tai joku SUURESTI elämää rajoittava tekijä. Sinun tapauksessa sanoisin samoin, että minulla on 3 tervettä lasta.

lloin kannattaa kertoa totuus, eli että yhdellä on diagnosoitu krooninen sairaus, mutta ei vakava ja lääkkeillä hoidettava...



Vai onko sinulle itsellesi jotenkin tärkeää saada ajatella, että sinulla on kolme nimenomaan tervettä lasta? Ja jos on niin miksi? Sinulla on kolme ihanaa lasta, kolme rakasta lasta ja kolme sinun lastasi. Yhdellä heistä on (poissaolo)epilepsia ja se on yksi piirre hänessä. Samoin kuin vaikapa yhdellä voisi olla tumma tukka, toisella huono lauluääni ja kolmas tykkäisi liikunnasta...Onneksi epilepsia pysyy lapsesi tapauksessa lääkkeillä kurissa, sillä eihän se elämää helpottava asia kenellekään kai ole, mutta noin niin kuin muuten en ymmärrä, miksi koet sen kieltämisen arvoisena asiana...

Eri asia tietenkin jos joku sairaanhoitohenkilökunta kyselee, epilepsia kannattaa kyllä kertoa joka välissä! Mutta jos koet että lapsesi on terve niin hän on terve. Itselläni astma, ja en ole ikinä ajatellut olevani muuta kuin terve! Ystävälläni on epilepsia, enkä ole hänestäkään ikinä muuta ajatellut kuin että terve on. Sama pätee diabeetikoihin. Jos sairaus tasapainossa niin terveeksi voi mielestäni tituleerata.

Tiedän, että monille tulee mieleen sanasta epilepsia vain ne kouristuskohtaukset. Lapsellamme ei niitä ole. Ja diagnoosikin on lapsuusiän absence-epilepsia, joka todennäköisesti ' menee ohi' tiettyyn ikään mennessä. Arki ei poikkea siitä, millainen se ennen diagnoosia oli, paitsi mitä nyt on lisäksi tullut ne lääkkeet.



Ei minun tarvitse kellekään mitään todistella. Se nyt on vain sellainen ajatus, kun ainahan ihmiset ajattelee että pääasia, että lapsi on terve. Vähän vaikea selittää...



Kaikille olemme kyllä avoimesti kertoneet tuosta diagnoosista, joten mistään häpeästä tms ei todellakaan ole kyse!

Aina sitten joutuu selittämään, että mistä oikeasti on kyse. Harva on ikinä edes kuullut moisesta.



Erityislapsi? Minusta tuohon ' kastiin' kuuluvat esim vammaiset lapset. He, joilla oikeasti on jotain erityistarpeita.



ap

Sitten se olis sairas, jos sillä olis nuha.

Mutta siis että jos joskus tulee puheeksi terveet lapset (esim kerhoissa tms epävirallisissa yhteyksissä), voinko sanoa että omani ovat terveitä.

ap

Yhdellä on sydänvika joka on korjattu alta 2v mutta joutuu vielä 7vuoden jälkeenkin syömään yhden lääkkeen aamuisin. Muutoinhan tuo vika ei näy mitenkään ja lääkärikin on peräti kerran vuodessa. Mutta tervehän lapsi ei ole kun sillä on joku perussairaus...



Meillä on asiat hyvin kun lapsella ei ole vakavaa sairautta vaikka hän ei edelleenkään tervekkään ole.

kun uskot Jumalaan hädän hetkellä (muuten et Häntä muistele)? oletko muusikko kun soitat joka ilta itseksesi pianoa, mutta vain kotona ja yksin?

Olen kuopuksen kanssa joutunut muutamia kertoja käymään lastenpoliklinikalla keskussairaalassa, ja joka kerta siellä käydessä olen toooosi onnellinen, että lapseni ei ole niin kovin sairas :)



Uskoisin että tässä tapauksessa kirjaimellisesti terve suhtautumisesi lapsesi epilepsiaan on lapsellekin hyväksi. Hän oppii että on normaali lapsi pienestä ongelmastaan huolimatta, ja ettei tämä sairaus (tai mikään muukaan pikku ongelma elämässä) rajoita kun sen hoitaa.



Tsemppiä ja iloa elämään!

ja isoveljeä moititaan. Miten suhtautua? Isoveli on myös kultainen lapsi, mutta ylivilkas, levoton ja aikamoinen söhelö. Touhutessaan tuhoaa kaiken, ei ilkeyttään vaan vilkkauttaan. Miten toimia, kun kukaan ei kehu isompaa, mutta pienempää aina ylistetään..

ei ap

Tai päässä saatta välillä pimahtaa, mutta se ei nyt epilepsian syy ole.



Minulla on siis yksi lievä sairaus, mutta en nyt kuitenkaan SAIRAS ole.

täytyy myöntää että oli pelottava kohdata se ensimmäinen näkemäni kohtaus kun en asiasta tiennyt. Toisella kerralla tiesin enemmän ja en enää pelästynyt niin paljon. Jotenkin ei tosiaan tunnu että ystäväni on sairas, hänellä nyt vaan on tosiaan silloin tällöin noita hetkiä jolloin ei saa kontaktia... Onneksi nykyään todella harvoin. Ap, ole onnellinen lapsistasi, voit hyvillä mielin sanoa että sinulla on 3 tervettä lasta!!



T: se astmaatikko joka aiemmin kirjoitti tuntevansa itsensä terveeksi.

Minua rupesi kyllä vähän hymyilyttämään nuo kommentit. Kai tässä sitten itselleen pitää myöntää olevansa sairas =)



Itse en ole koskaan ajatellut, että olisin jollain lailla sairas epilepsian takia! Ja sairas on mielestäni väärä sana kuvaamaan henkilöä, jolla on epilepsia, vaikka epilepsia onkin sairaus.

Jos olisin pienestä pitäen kuullut esim. vanhempieni puhuvan, että minä en ole terve (eli ns. normaali), niin ajatukset voisivat olla erilaiset. Kukaan ei ole koskaan (edes lääkäri) sanonut, että minä olisin sairas epilepsian takia, vaan aina on sanottu, että " terve tyttö, jolla on lievä epilepsia" .

jos nyt joku satunnainen piha-mamma sattuisi kysymään, onko lapseni terve, niin sanoisin, että on.



Lapsella ei ole edes mitään lääkitystä.



Kuten joku muukin sanoi, niin kun on käynyt Lastenklinikalla ja nähnyt niitä todella vaikeita tapauksia, niin sitä on onnellinen, että oma lapsi on " terve" .

Kun on nähnyt paljon niitä todella sairaita lapsia, ei hoitotasapainossa olevaa epilepsiaa tms. osaa pitää kovin isona juttuna. Minusta olisi myös karhunpalvelus lapselle suhtautua häneen pääsääntöisesti muuna kuin terveenä. Mikä tahansa sairaus on rajoite, mutta sitä ei pidä suurennella, koska siitä todellisesta rajoitteesta syntyy silloin helposti paljon suurempi ja vaikeampi rajoite lapsen ja ympäristön mielissä.



Ja itse ajattelen usein terveyttä tyyliin, että eihän tässä mitään hätää ole/pitää olla kiitollinen, että olen itse terve (vaikka minulla on ADD ja olen ex-anorektikko), minulla on kaksi tekevää kättä ja liikkuvaa jalkaa ja toimiva ajatus ja minulla on kaksi tervettä lasta.

kun näin ei kerran todellisuudessa ole! Kai nyt lapsella on oikeus tietää oma tilanteensa. Ei sitä lasta tarvi sen erilaisemmin kohdella vaikka sille totta puhuukin! En mä ainakaan kasvata lastani pumpulissa uskomaan toisin kuin asia on.



T:aiemmin vastannut sydänlapsen äiti