Lue keskustelun säännöt.
Vaimon alkoholin käyttö huolestuttaa ja ärsyttää :(
Antero 1984
17.02.2023 |
Otsikko kertoo oleellisimmat. Tilanne ei ole aina ollut tällainen, vaan on pikkuhiljaa muotoutunut sellaiseksi. Aiemmin otti viikonloppuisin jompana kumpana päivänä. Sitten molempina, josta seuraava siirtymä on ollut myös arki-iltoihin. Nyt selviä iltoja on jo vähemmän kuin juopuneita..
Olen yrittänyt nyt hyvällä jo parin vuoden ajan tästä asiasta puhua, mutta ei tule mitään. Luvataan kyllä että joo pitää vähän rajoittaa, mutta viikon jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Eilen paloi hermot oikein kunnolla, ja sanoin että tämän on PAKKO loppua, johon vastaus oletetusti oli jotain ympäripyöreää. Nyt olen henkisesti siinä pisteessä että olen valmis tarpeen vaatiessa vaikka eroamaan jottei minun ja lasten tarvitsisi katsella tätä touhua ainakaan ihan jatkuvasti, mutta en usko että puoliso vielä ymmärtää tilanteen vakavuutta ja todellista eron uhkaa. Tässä on myös merkittäviä terveysriskejä hänelle, painoa on alkanut kertymään eikä verikokeissa ole käynyt vuosikausiin.. Olisi erittäin ikävää että lapset menettäisivät äidin nuorella iällä :(
Onko kohtalotovereita, mikä oli viimeinen niitti? Miten toimit, tuliko ero vai paraniko tavat?
Kommentit (68)
Mä vein vaimoni 8v sitten hoitoon. Kannoin hänet kirjaimellisesti sinne. Hän rimpuili ja kysyi miksi teen niin. Sanoin, että rakastan sinua ja haluan sinut takasin normaalina ihmisenä. Alkoholi on loppu tässä perheessä ja usko, kun sanon, että parempi elämä odottaa ilman humalaa. En minä sinua hylkää vaan hoidan sinut kuntoon. Itse käytin silloin tällöin alkoa ja kävin kaljalla. Lopetin kokonaan sen harvinaisen huvin samalla tukeakseni vaimoani. Sain fressin vaimoni takasin 7kk hoitojakson jälkeen. Ostin matkan hänen unelmakohteeseen ja aloitettii ns alusta suhde. On pysynyt raittiina eikä meillä ole saunakaljoja minunkaan puolesta. Nyt hän ei voi sietää edes alkoholipulloa silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrilläkin on väliä, ja onko humalahakuista. Juoko pari lasia vai pari pulloa, ei oikein käy aloituksesta ilmi.
Jos juominen häiritsee puolisoa, eikä hän jaksa enää, niin määrillä ei ole väliä.
Mun aviomies katseli pitkään ryypiskelevää exäänsä. Ensin joi salaa, mutta alkoi jäädä kiinni. Sitten kuvioihin tuli pettäminen. Sen moni tiesi jo, mutta mies sai tietää viimeisenä. Exällä todettiin vielä mielenterveysongelmia ja oli suljetulla hoidossa jonkun aikaa. Sossussa sanottiin, että mies ei saa erota vaan pitää olla tukena vaimolle. No mieshän olisi myös tarvinnut tukea. Lopulta mies pisti exänsä pihalle itsensä ja lastensa vuoksi, että he selviävät tuosta. Alkoi meno olla jo sen verran vaarallista. Eron jälkeen exä valehteli pitkin kyliä, että mies on häntä lyönyt vaikka hän oli itse se väkivaltainen.
Ei sitä tarvitse loputtomiin jaksaa ja ero voi olla lastenkin kannalta parasta.
Ero ja uus parempi nainen pattayalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On surullista! Sinulla on oikeus valita jäädä kärsimään tai Erota.
Jos ei AA- kerhookaan lähde , eikä suostu lähtemään hoitoihin kun nykyisin Ei ole pakko hoitoja.
Voimia sinulle!
Eroa ihmeessä jos lapset kärsivät ja anna lapsille hyvä elämä. Voisitte asua sellaisen välimatkan päässä, että äiti näkee lapset selvänä helposti. Mutta jos ongelma on jo paha, tiedä sitten miten sellainen onnistuu. Onko mummoja, tätejä ja selviä sukulaisia. Siis sellainen täti joka on lapsille ystävällinen, ei diktaattori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies katseli pitkään ryypiskelevää exäänsä. Ensin joi salaa, mutta alkoi jäädä kiinni. Sitten kuvioihin tuli pettäminen. Sen moni tiesi jo, mutta mies sai tietää viimeisenä. Exällä todettiin vielä mielenterveysongelmia ja oli suljetulla hoidossa jonkun aikaa. Sossussa sanottiin, että mies ei saa erota vaan pitää olla tukena vaimolle. No mieshän olisi myös tarvinnut tukea. Lopulta mies pisti exänsä pihalle itsensä ja lastensa vuoksi, että he selviävät tuosta. Alkoi meno olla jo sen verran vaarallista. Eron jälkeen exä valehteli pitkin kyliä, että mies on häntä lyönyt vaikka hän oli itse se väkivaltainen.
Ei sitä tarvitse loputtomiin jaksaa ja ero voi olla lastenkin kannalta parasta.
Sossu ei päätä kenenkään parisuhteesta. Miksi edes ovat olleet sossun asiakkaita? Tainnut mies syöttää sinulle pajunköyttä.
Sinulla on oikeus erota , jos ei lähde AA- kerhookaan tai suostu haketumaan hoitoihinkaan.
Lastesi kannalta on Parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten monta annosta juo viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Miten monta annosta juo viikossa?
Mitä väliä sillä on, jos aloittaja on kyllästynyt katselemaan touhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo valitsee, pullo tai perhe. Kumpaakin ei voi saada
Ottaen huomioon että alkoholismi on sairaus, useimmiten vailla sairaudentuntoa, ihan näin suoraviivainen ja mustavalkoinen lähestymistapa ei ehkä tuota parhainta mahdollista lopputulosta. Äidin syökseminen raiteilta ei myöskään varmasti ole lasten kehityksen kannalta kovin hedelmällinen vaihtoehto.
No eipä tässä vielä ole diagnoosia tehty, vaan vaimo saattaa vasta olla hyvää vauhtia alkoholisoitumassa. Ehkäpä pystyy vielä korjaamaan suuntaansa eikä huono tapa ole vielä muuttunut sairaudeksi. Tavan muuttumista sairaudeksi edesauttavat mahdollistajat, joten puolison on hyvä nyt tehdä selväksi että hän ei sellainen ole.
Alkoholistit ovat aina riski läheisilleen, etenkin lapsille. Kukapa isä sellaista katselisi? Ei ole mitään syytä.
Just luin että esimerkiksi Yhdysvalloissa kaksi kolmasosaa rattijuoppojen uhreista on heidän omia lapsiaan. Tällaista ei saa mahdollistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon pitää itse haluta lopettaa ryyppäminen, sitten alkaa muutos johonkin...
Voihan olla myös, että on kyllästynyt sinuun
Etkö itse juo lainkaan
Juomiseenkin menee ilmeisesti jo paljon rahaa. Lyö laskelma vaimosi eteen miten paljon kuluttanut rahaa alkoholiin ja mitä muuta sillä rahalla olisi esim. lapset saaneet.
Pienelle lapselle jatkuvasti humalainen lähivanhempi voi olla pelottava, ahdistava ja traumatisoiva kokemus, vaikka he eivät osaakaan sitä välttämättä ympäristölleen sanoittaa. Lapsia täytyy aina ensisijaisesti suojella ja taata heille turvallinen ja vakaa kasvuympäristö.
Juominen on lähes aina jonkin juurisyyn seurausta, eikä tämä alkuperäinen ongelma katoa mihinkään, vaikka juominen loppuisikin, päinvastoin. Moni on alkanut juomaan työstressiin, taloushuoliin, yksinäisyyteen, lapsuuden traumoihin, tylsyyteen tai tyhjyyden tunteeseen, huonon parisuhteen takia, kuolemanpelon takia yms. Jos meinaa pysyvästi lopettaa juomisen, täytyy myös tämä juurisyy kohdata ja hoitaa tavalla tai toisella kuntoon, mikäli se on yhä olemassa.
Alkoholistin todellista lopettamishalua harvemmin herättää puolison uhkailu erolla tai syyllistävät keskustelut. Lopettamisen halu vaatii alkoholistin oman tahtotilan ja usein se löytyy vasta kun on menetetty jotakin tärkeää, läheisiä ihmisiä tai terveys. Alkoholistit, niin kuin monet muutkin addiktit, ovat mestareita lupaamaan muutosta (ympäristöään miellyttääkseen). Totta kai lopetan, heti tänään, tai viimeistään huomenna. Monesti lopettavatkin, päiväksi-viikoksi-jopa kuukaudeksi, muita miellyttääkseen ja rauhoitellakseen, mutta ilman syvää omaa tahtotilaa muutos on harvemmin pysyvä. Alkoholisti ei lopeta pysyvästi, jos ei sitä todella itse tahdo.
Eroamisesta tekee monesti haastavan se, että alkoholistit selvinä päivinään tai kausinaan saattavat ikään kuin hyvitellä juomistaan (sekä samalla ostaa "etukäteis hyvitystä" tuleville juomisilleen) ja voivatkin olla aivan täydellisiä ihannekumppaneita ja vanhempia. Koti on tip top, lasten kanssa tehdään kaikkea kivaa, puolisoa huomioidaan. On hyvä muistaa, että jos alkoholisti raitistuu, hän ei välttämättä enää olekaan niin "täydellinen", kuin mitä oli selvinä päivinään tai kausinaan aktiivisesti juodessaan. Hänellä ei enää ole samanlaista tarvetta yliampuvasti hyvitellä aiheuttamaansa kärsimystä.
Asumiserossa alkoholistille annetaan tilaa ja lisää motivaatiota toteuttaa elämänmuutos oman tahtotilansa mukaisesti, aikaa antaen. Häntä ei tietenkään tarvitse täysin hylätä, vaan etäämmältä voidaan tukea henkisesti puhelinkeskusteluin ja avustaen hoitoon ohjaamisessa ynnä muuta vastaavaa. Voi olla hyväkin, että päivittäinen yhteys säilyy, jos ajatuksissa vielä on mahdollinen yhteenpaluukin. Näin voidaan päivittäin varmistua hieman paremmin puolison juomattomuudesta.
Eroaminen lupauksella takaisin yhteen muutosta, mikäli asiat todella pitkäkestoisesti muuttuvat, voi olla ratkaiseva vedenjakaja alkoholistin elämässä. Hänelle jää yhä jäljelle toivo ja mahdollisuus saada takaisin se hänelle tärkeä minkä nyt menettää, mutta samalla hän joutuu kohtaamaan juomisensa seuraukset muullakin tavoin kuin puheen tasolla. Se voi olla hänelle riittävän vahva heräte sisäisen muutoksenhalun muodostumiselle. Vaihtoehtoisesti se voi toki kiihdyttää hänen alamäkeään pysyvästi tai ensin kiihdyttää alamäkeä, mutta lopulta johtaa lopettamishalun heräämiseen. Lopulta ratkaisu on kuitenkin aina alkoholistin, ei hänen läheistensä, tekivätpä he mitä hyvänsä.
Vältä tekemästä sitä virhettä, että jos eroat, oletkin jo viikon-kuukauden päästä muuttamassa takaisin yhteen puolisosi sitä kovasti anellessa. Pitäydy kovana ja vaadi häneltä konkreettisia muutoksia. Anna alkoholistin osoittaa PITKÄKESTOISESTI ja TEOIN, että hän kykenee vähintäänkin useiden kuukausien mittaiseen juomattomuuteen, sitoutuu motivoituneena johonkin hoitomalliin ja kaikinpuolin silminnähtävästi haluaa muuttaa itseään esimerkiksi aloittamalla terapian tai jonkin harrastuksen. Älä koskaan luota pelkkiin kaunopuheisiin ja lupauksiin paremmasta huomisesta.
Kerro millainen on tilanne? Juoko sen 2-4 annosta illassa vai oikean kaatokännin? Juoko lasten nähden?
Alkoholismi on aina ongelma, mutta pieni tissuttelu on eri asia kuin kaikkia traumatisoiva juominen.
Minua lapset eivät ikinä näe humalassa, vaan juon muutaman oluen kun olen saanut heidät nukkumaan. Olen miettinyt mutta en keksi millä tavalla he voisivat kärsiä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro millainen on tilanne? Juoko sen 2-4 annosta illassa vai oikean kaatokännin? Juoko lasten nähden?
Alkoholismi on aina ongelma, mutta pieni tissuttelu on eri asia kuin kaikkia traumatisoiva juominen.
Minua lapset eivät ikinä näe humalassa, vaan juon muutaman oluen kun olen saanut heidät nukkumaan. Olen miettinyt mutta en keksi millä tavalla he voisivat kärsiä siitä.
Tuo on totta. On heitä, jotka juovat 3-6 olutta tai 1/2 pulloa viiniä joka ilta lasten mentyä nukkumaan. Sitten on heitä, jotka juovat päivittäin 1-2 pulloa kirkasta, heti aamusta alkaen. Alkoholisteja molemmat, mutta haitat perheenjäsenille toki erilaiset.
On myös kausi juoppoja, jotka saattavat olla useamman kuukaudenkin täysin juomatta, mutta kuitenkin säännöllisesti lähtee useiden päivien tai viikkojen täysränni päälle.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ns ruuhkavuodet pahana? Jäikö vaimollasi pois rakkaita harrastuksia lapsensaannin jälkeen? Jos Alkon kanssa ei ennen muksuja ollut erityisemmin ongelmaa, ilmeisesti hänen elämässään oli silloin enemmän mielekästä sisältöä, joka siis hoiti rentoutumisen. Nyt ilmeisesti ei jostain syystä onnistu, voisitko sinä kenties jollain lailla avittaa häntä saamaan takaisin omaa itseään, esim vahtia lapsia tai auttaa kustannuksissa? Käykö hän töissä? Miten siellä sujuu? Ratkaisu voi löytyä myös vaihtamalla työpaikkaa.
Jokatapauksessa on melko kiistatonta että hän on hyvin tyytymätön elämänsä sisältöön, alkolla tai ilman, ratkaisu täytyy löytyä korjaamalla juurisyy uhkavaatimusten sijaan, ei se oireilu itsestään poistu.
Komppaisin miettimään tosissaan tätä näkökulmaa. Minullakin pikkulapsiaikana oli aika paljon tuota alkoholiin pakenemista (ei lasten nähden, mutta lasten mentyä nukkumaan). Ex-mieheni ei juurikaan juonut, että hän oli selvinpäin ja varmaan aika samassa tilanteessa, kuin sinä ap, tuon tilanteen suhteen. Meillähän meni siis ihan tajuttoman huonosti ja mies ei suostunut koskaan jäämään lasten (2kpl) kanssa yksin kotiin, vaan mun piti olla aina. Miehellä oli kyllä harrastuksia, mutta aina, jos minä edes puolella sanalla pohdin, että mullekin joku, niin heti mies oli lyttäämässä ja haukkumassa (tyyliin kerrankin sanoi, että itselleni pohtimani harrastus olisi rahanhukkaa, vaikka olimme hyvätuloisia, eikä rahasta ollut pulaa).
Mä voin todella huonosti. Olin siis todella passivoitunut, kun normaalisti olen ollut hyvin aktiivinen, sosiaalinen, harrastava, reissaava jne. Olin ihan vankilassa ja se alkoholi sitten tuntui jotenkin auttavan. Lopulta heräsin itse siihen, miten epäreilu ex-mieheni oli ja erosimme.
Eron jälkeen on tuo kotona tissuttelu jäänyt ja vastaavasti urheilu lisääntynyt. Olen lastenkin aikaan alkanut tehdä online-jumppia kotona jne., mitä en miehen seurassa halunnut tehdä ja olin jotenkin niin lannistettu, etten olisi saanut aikaiseksikaan. Absolutisti en ole vieläkään, mutta nykyään juominen on mulle vain sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää, eli aika harvakseltaan.
Meillä siis parisuhde voi niin huonosti, että tuo juominen oli seuraus siitä. Jos mahkut, niin toki se suhde tai muu elämää huonoksi tekevä asia kannattaa koittaa korjata ensin, mutta jos ei onnistu, niin se erokin voi sitten olla ratkaisu (jos juominen johtuu siitä, että pakenee kotona sitä huonoa suhdetta hakien hyvää oloa alkoholista).
Onko lasten kehityksen kannalta hyvä katsella joka päivä äidin juomista ? Jos olisi isä se juoppo niin sinäkin olisit kehottamassa äitiä eroamaan.