Lue keskustelun säännöt.
En käsitä miten ihmiset jaksavat tätä elämää? Itse en kestä tätä eloa.
16.02.2023 |
Ei vaan pää kestä. Ei vaikka miten päin olisi tai tekisi/jättäisi tekemättä. Ei mitään sietokykyä ole enää.
Ihmettelen miten te muut vaan pärjäätte. Hattua nostan jokaiselle joka elää ja jopa nauttii täällä olemisesta.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä moni jaksakaan. Moni ihminen shoppailaa ja kuluttaa turhuuksia paikaten tyhjyyttä, jotkut käyttää alkoholia ja päihteitä ja jää riippuvaiseksi, jotkut harrastaa paljon seksiä. Suurimmalla osalla on joku riippuvuus jolla paikataan elämän tyhjyyttä. Ja mikä sen tyhjyyden tunteen sitten vie? Sitä voimme pohtia...
Eipä ole tyhjyyttä kaikkien elämässä. Itselläni ainakin on koko ajan kiire jonnekin, ja muut perheenjäsenet on vielä kiireisempiä. Aina on joku homma kesken. Nytkin pitäisi alkaa ruokaa laittaa ja puolet päivän töistäkin on tekemättä. Oikeastaan kovasti kiinnostaa, että miten on mahdollista kärsiä jostain tyhjyyden tunteesta.
Omasta mielestäni se tyhjyyden tunne on pahin. Ei ole olemassa enää itselleenkään kun se iskee. Sen vielä on kestänyt kun ei ole ollut olemassa/merkityksellinen muille tai suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnallekaan, mutta kun menettää yhteyden itseensä ja tunteisiinsa on aivan sama poistua täältä. Jos joskus lähtisin oman käden kautta se tapahtuisi tuollaisena hetkenä. Se on pimeä, kylmä ja loputtoman tyhjä olotila. Vain se kärsimys on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä moni jaksakaan. Moni ihminen shoppailaa ja kuluttaa turhuuksia paikaten tyhjyyttä, jotkut käyttää alkoholia ja päihteitä ja jää riippuvaiseksi, jotkut harrastaa paljon seksiä. Suurimmalla osalla on joku riippuvuus jolla paikataan elämän tyhjyyttä. Ja mikä sen tyhjyyden tunteen sitten vie? Sitä voimme pohtia...
Eipä ole tyhjyyttä kaikkien elämässä. Itselläni ainakin on koko ajan kiire jonnekin, ja muut perheenjäsenet on vielä kiireisempiä. Aina on joku homma kesken. Nytkin pitäisi alkaa ruokaa laittaa ja puolet päivän töistäkin on tekemättä. Oikeastaan kovasti kiinnostaa, että miten on mahdollista kärsiä jostain tyhjyyden tunteesta.
Omasta mielestäni se tyhjyyden tunne on pahin. Ei ole olemassa enää itselleenkään kun se iskee. Sen vielä on kestänyt kun ei ole ollut olemassa/merkityksellinen muille tai suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnallekaan, mutta kun menettää yhteyden itseensä ja tunteisiinsa on aivan sama poistua täältä. Jos joskus lähtisin oman käden kautta se tapahtuisi tuollaisena hetkenä. Se on pimeä, kylmä ja loputtoman tyhjä olotila. Vain se kärsimys on läsnä.
Mikä siinä kärsimystä aiheuttaa? Kuulostaa aika neutraalilta näin lähtökohtaisesti tuollainen tyhjyys. Jos tykkää itsestään ja maailmasta, luulisi tuollainen vähän rauhallisempi hetki olevan mieluummin rentouttavaa vaihtelua. En minä ainakaan kärsi mitenkään jos joskus saan olla hetken ihan vaan mitään tekemättä, tai vaikka viikonkin.
Eipä ole tyhjyyttä kaikkien elämässä. Itselläni ainakin on koko ajan kiire jonnekin, ja muut perheenjäsenet on vielä kiireisempiä. Aina on joku homma kesken. Nytkin pitäisi alkaa ruokaa laittaa ja puolet päivän töistäkin on tekemättä. Oikeastaan kovasti kiinnostaa, että miten on mahdollista kärsiä jostain tyhjyyden tunteesta.