Voiko empatiaa opettaa toivottomassa tapauksessa? (Mies kyseessä, yllätys)

Siis sinä haluat, että mies on kuin varhaiskasvatuksen opettaja, joka sanoittaa tunteita? Että tuo tuntui varmaan pahalta, nyt sinua harmittaa, eikö olekin iloinen asia jne.

Miksi et itse osaa sanoa miehelle,  mitä tunteita tunnet, jos niiden sanoittaminen on sinulle tärkeää? Jos mies meneekin möläyttämään, että sanoipa Pera hassusti, vaikka sinä haluat kuulla, että nyt koet varmaan mielipahaa Peran sanoista?

Onhan sitä psykopaattejakin. Se onnperinnöllinen aivorakenne eikä sellainen opi tuntemaan tunteita.

Mies, joka kirjoitit, että naiset haluavat projekteja. Itse en missään nimessä halua, haluan miehen, joka on rehellisesti sitä mitä on. Mutta mies kertoo valkoisia valheita, jättää kertomatta hänelle epäedullisia asioita, antaa ymmärtää. Menee oma aikansa, että teot osoittavat, että kaikki tuo puhe ja puhumatta jättäminen on ollut paskaa sumuverhoa, jolla nainen saadaan kiinnittymään kohteeseen, joka on kissankultaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä haluat, että mies on kuin varhaiskasvatuksen opettaja, joka sanoittaa tunteita? Että tuo tuntui varmaan pahalta, nyt sinua harmittaa, eikö olekin iloinen asia jne.

Miksi et itse osaa sanoa miehelle,  mitä tunteita tunnet, jos niiden sanoittaminen on sinulle tärkeää? Jos mies meneekin möläyttämään, että sanoipa Pera hassusti, vaikka sinä haluat kuulla, että nyt koet varmaan mielipahaa Peran sanoista?

En ole AP, mutta mielestäni on outoa miten vertaat ihan empatian käyttöä ja toisen tunteiden ymmärtämistä johonkin varhaiskasvatuksen opettajaan. Toisaalta Suomessa on yhä tuo todellinen junttimainen asenne yhä vahvassa asemassa, jossa tunteista ei saa puhua tai mahdollisimman vähän ja kaikkia tunteita pitää vähätellä mahdollisimman paljon. Samaan aikaan ihmetellään miksi nuoret miehet syrjäytyvät, ihmiset eivät enää pariudu, lapsia ei enää synny, huumeiden ja alkoholin käyttö nousee ja mielenterveysongelmat, yksinäisyys, masentuneisuus ja itsemurhaluvut ovat järkyttävässä nousussa. 

Uskon monien ongelmien Suomessa olevan lähtöisin siitä, ettei omista syvistä tunteista uskalleta puhua, koska niitä aina vähätellään eikä muut halua niistä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei onnistu. Omat kokemukseni:

Seurustelin miehen kanssa, joka oli hyvin, hyvin rauhallinen. Olin aluksi taivaissa! Mies, joka ei suutu turhasta ja joka riitatilanteessa on minusta päinvastainen, joka auttoi itseäni myös rauhoittumaan ja olemaan parempi riitatilanteissa ja tilanteet eivät kärjistyneet. Mutta alun jälkeen ymmärsin, että mies on rauhallinen sen takia, koska ei hän osaa lukea tunteita eikä ymmärrä niitä - omiaan tai kenenkään muun. Rauhallisuus oli siis hieno asia, mutta pian aloin huomaamaan, että se rauhallisuus ulottui aivan kaikkeen - minä olin se, joka suunnitteli yhteistä tekemistä ja vei miestä treffeille, minä olin se, joka muisti vuosipäivän. Minä olin se, joka pääasiassa siivosi ja kokkasi ja huolehdin asioista. Mies olikin aivan saamaton. En jotenkin ymmärtänyt tätä aluksi, koska mies kuitenkin tuli aina mukaani tekemään kaikkea, ja siivosi ja teki asioita sen jälkeen kun MINÄ kehotin tekemään niitä, mutta ei ikinä edes osannut kiittää minua siitä, että keksin jotain, tai edes osannut sanoa, että hänellä olisi mukavaa. Ei siis ollut mitenkään ilkeä, mutta vaan aivan aloitekyvytön kaikessa. Ei koskaan kehunut, ei koskaan tsempannut, osannut elää myötätuntoisesti. Ei edes kysynyt miten päivä on mennyt jos haki minut töistä. Ei siis ikinä, kertaakaan. Ja kun asian otin puheeksi, kymmeniä ellen satoja kertoja jo heti suhteen alussa, mies ei ymmärtänyt miksi tämä olisi oleellista. Hänen mielestään se riitti, että hän oli siinä, ei hänen tarvitsisi kysyä, miten mikään meni tai mikä fiilis. Siihen tietysti tyssäsi syvällisemmän suhteen synty, vaikka meillä oli siis ihan kivaa ja hauskaa, mutta sehän oli vain minun ansioitani. Olin se aktiivisempi ja hauskempi puoli.

Väitän, että kaikki tämä saamattomuus ja puhumattomuus johtui hänen kyvyttömyydestään ymmärtää ja käsitellä eri tunnetiloja. Esim. myös seksi oli hienoa kun sitä oli - mies ei ollut kovin seksuaalisesti aktiivinenkaan, ei ikinä tehnyt aloitteita, minä tein ne. Ei koskaan aluksikaan halunnut luoda intohimoista seksuaalista yhteyttä, sillä tavalla, että olisi tutustunut kehooni ja että oltaisiin yhdessä naureskeltu ja aistittu toisimme. Ei koskaan vietellyt minua, vaikka minä yritin vietellä häntä, meni se ihan yli hilseen. Seksi oli hyvää, mutta jouduin jatkuvasti selittämään hänelle, että pelkkä seksi ei riitä vaan kaipasin sitä yhteyttä siinä kahden ihmisen välillä ja selkeää haluamista toiselta. Mies ei ymmärtänyt mitä edes tarkoitin ja minusta oli käsittämätöntä, että hän ei ymmärtänyt.

Arki rullasi ihan kivasti, mies oli rauhallinen ja kiltti, mutta tunnekyvytön, saamaton (ei korjannut asunnossaan asioita, ei ymmärtänyt miksi pitäisi, ei oma-aloitteisesti siivonnut tai tehnyt mitään) sekä hieman intohimoton. Oli kiinnostunut jostain asioista, mutta ei koskaan puhunut niistä tai yhtään mitään. Jotenkin tuntui, että se empatiataidon ja tunne-elämän ymmärtämisen puute vaan oli itsellekin ihan lamaannuttavaa. Ainoastaan kännissä osasi vähän heittää läppää ja puhua rakkaudesta, mutta ei se riitä. Minä en pystynyt hänelle olemaan terapeutti mitä hän olisi tarvinnut eikä kenenkään naisen kuuluisi auttaa miestä ihan perusasioissa, vastuu muuttumisesta on itsellä. Naiset tutkitusti kantavat henkisen ja fyysisen vastuun suhteessa, eli emotionaalisella tasolla sekä kotitöiden tasolla, se on ihan järkyttävää.

Ehkä hän löytää naisen, jolle puhuminen etc ei ole niin tärkeää ja he sopivat paremmin yhteen.

Jännä, että seksi oli hyvää ja heti perään kuvailet miten se ei ollut. 

Minulla tuli tuosta mieleen, että voin oman arkuuteni vuoksi tuntua joillekin ystävistä "perässävedettävältä", mutta en kyllä mene mitenkään tuohon sfääriin asti ja osaan kyllä kysyä kuulumisia ja olla niistä aidosti kiinnostunut. En vaan rohkene pyytää ystäviltä sellaisia asioita, joita he uskaltavat kysyä minulta (tai muilta). 

Seksi ja seksuaalinen yhteys ovat eri asioita. Seksi oli hyvää, miehen kosketus tuntui hyvältä, penetraatio toimi ja tuntui hyvältä, sain orgasmeja. Mutta mies ei oma-aloitteisesti ehdottanut seksiä, ei ollut kiinnostunut keskustelemaan haluista syvällisemmin, ei koskenut oma-aloitteisesti eikä kysynyt minulta, mistä tykkään tai mitä kaipaan (minä kysyin häneltä), ei ollut ns. intohimoinen. Pelkkä seksi ei parisuhteessa riitä tekemään seksuaalisesta suhteesta hyvää. Jos olisi kyse vain seksistä, niin sitten ehkä.

Lisään tähän vielä, että mies ei nähnyt seksiäKÄÄN asiana, joka olisi ns. yhdistänyt. Pelkkä paneminen on välillä ihan jees ja suotavaa, mutta jos se syvällinen tunneside puuttuu parisuhteessa sekä seksin että muun tasolla, ja en koe oloani halutuksi, se tuntuu pahalta. Ja esim. kun lopulta kerroin, että en pysty enää harrastamaan miehen kanssa seksiä, koska en kokenut että hän halusi minua koska ei oma-aloitteisesti halunnut seksiä ja minä olin ainoa osapuoli joka sitä ehdotti ja asia oli alkanut ahdistamaan minua ja vaikutti omiin haluihini ja kykyihini, ja olin puoli vuotta yrittänyt puhua asiasta, lopputulos oli, että meillä ei ollut seksiä. Kun huomautin hänelle, että huomaako hän, että meillä ei nyt ole enää seksiä, hän sanoi "no pitäisikö minun r*iskata sinut, kun olet kerran sanonut, ettet halua?". Vaikka olin lukemattomia kertoja sanonut, että en siksi enää pysty ehdottamaan seksiä tai halua, koska tulin niin torjutuksi aikaisemmin, itkenyt hänelle asiasta. Mutta miehen mielestä siis ei tosiaan tarvinnut puhua tai ottaa minun tunteitani ja halujani huomioon, koska tunteet olivat turhia. Joten mieluummin ilman seksiä ja läheisyyttä, hänen mielestään, kuin että olisi osoittanut edes vähän empatiaa ja rakkautta.

Mielenkiintoista juuri tunnetasolla, että mies ei ymmärtänyt mitkä asiat johtivat seksittömyyteen (pelkästään toisen osapuolen oma-aloitteisuus, yhteyden puuttuminen) ja mikä sen olisi korjannut (puhuminen, yhteyden luominen). Vaan hän veti johtopäätöksen "en pysty, en halua" = ei ole seksiä, toinen vaihtoehto olisi pakottaa. Ihan käsittämätöntä. Vaikka tässä tapauksessa on puoli vuotta yritetty asiasta puhua ja varmasti selitetty, mitä tarkoitetaan ja miksi tunnetaan näin ja jopa hopealautasella annettu ratkaisu asiaan.

Miten jotkut miehet voivat olla tunnetasolla tuollaisia? Mikä aiheuttaa sen, että ei osata ymmärtää tuollaista asiaa?

M49 kirjoitti:

Taas samaa paskaa.... Ollaan oltu vuosi yhdessä, vuosia yhdessä, kymmeniä vuosia yhdessä.... Minkä helvetin takia jos mies on ollut liian viallinen jo lähtöön? Yrittäkää ymmärtää että mieskin on ihminen, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvien puolien vuoksi ollaan yhdessä ja huonoja puolia siedetään. Jos tilanne muuttuu huonommaksi on normaalia että erotaan, mutta tarinoissanne ei yleensä muutu mikään muu kuin se mitä miehestä haluatte. Mies ei ole mikään projekti jota yritetään korjata!

Valitsette miehiä joilla on ominaisuutena esimerkiksi se että eivät ole erityisen tunteellisia. Tunteellisuus haittaa oppimista ja keskittymistä, joten nämä miehet yleensä menestyvät elämässä paremmin ja perseenne kaipaa miehen varallisuuden tarjoamaa mersun penkkiä. Ei se ole oikein tai väärin mitä perseenne kaipaa, mutta mitä *ittua itkette sitten että pökkelömäinen ja tunteeton, vaikkakin varakas, mies ei olekkaan se mitä kermaperseenne haluaa. Selvittäkää mitä oikeasti haluatte ja valitkaa mies joka tämän toteuttaa.

Tunteellisia miehiä tosiaan löytyy, mutta ainakin oman elämänkokemukseni perusteella he sössivät elämänsä poikkeuksetta.

Jos haluaa draamaa, sitäkin varmasti löytyy, mutta sitten täällä tehdään lisää ketjuja kun mies lyö, juo, pettää ja on köyhä työtön luuseri.

Mikä ihme siinä on että miehet ei kelpaa sellaisena kuin ovat? Pakko alkaa kouluttaan, että sopii naisen muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei onnistu. Omat kokemukseni:

Seurustelin miehen kanssa, joka oli hyvin, hyvin rauhallinen. Olin aluksi taivaissa! Mies, joka ei suutu turhasta ja joka riitatilanteessa on minusta päinvastainen, joka auttoi itseäni myös rauhoittumaan ja olemaan parempi riitatilanteissa ja tilanteet eivät kärjistyneet. Mutta alun jälkeen ymmärsin, että mies on rauhallinen sen takia, koska ei hän osaa lukea tunteita eikä ymmärrä niitä - omiaan tai kenenkään muun. Rauhallisuus oli siis hieno asia, mutta pian aloin huomaamaan, että se rauhallisuus ulottui aivan kaikkeen - minä olin se, joka suunnitteli yhteistä tekemistä ja vei miestä treffeille, minä olin se, joka muisti vuosipäivän. Minä olin se, joka pääasiassa siivosi ja kokkasi ja huolehdin asioista. Mies olikin aivan saamaton. En jotenkin ymmärtänyt tätä aluksi, koska mies kuitenkin tuli aina mukaani tekemään kaikkea, ja siivosi ja teki asioita sen jälkeen kun MINÄ kehotin tekemään niitä, mutta ei ikinä edes osannut kiittää minua siitä, että keksin jotain, tai edes osannut sanoa, että hänellä olisi mukavaa. Ei siis ollut mitenkään ilkeä, mutta vaan aivan aloitekyvytön kaikessa. Ei koskaan kehunut, ei koskaan tsempannut, osannut elää myötätuntoisesti. Ei edes kysynyt miten päivä on mennyt jos haki minut töistä. Ei siis ikinä, kertaakaan. Ja kun asian otin puheeksi, kymmeniä ellen satoja kertoja jo heti suhteen alussa, mies ei ymmärtänyt miksi tämä olisi oleellista. Hänen mielestään se riitti, että hän oli siinä, ei hänen tarvitsisi kysyä, miten mikään meni tai mikä fiilis. Siihen tietysti tyssäsi syvällisemmän suhteen synty, vaikka meillä oli siis ihan kivaa ja hauskaa, mutta sehän oli vain minun ansioitani. Olin se aktiivisempi ja hauskempi puoli.

Väitän, että kaikki tämä saamattomuus ja puhumattomuus johtui hänen kyvyttömyydestään ymmärtää ja käsitellä eri tunnetiloja. Esim. myös seksi oli hienoa kun sitä oli - mies ei ollut kovin seksuaalisesti aktiivinenkaan, ei ikinä tehnyt aloitteita, minä tein ne. Ei koskaan aluksikaan halunnut luoda intohimoista seksuaalista yhteyttä, sillä tavalla, että olisi tutustunut kehooni ja että oltaisiin yhdessä naureskeltu ja aistittu toisimme. Ei koskaan vietellyt minua, vaikka minä yritin vietellä häntä, meni se ihan yli hilseen. Seksi oli hyvää, mutta jouduin jatkuvasti selittämään hänelle, että pelkkä seksi ei riitä vaan kaipasin sitä yhteyttä siinä kahden ihmisen välillä ja selkeää haluamista toiselta. Mies ei ymmärtänyt mitä edes tarkoitin ja minusta oli käsittämätöntä, että hän ei ymmärtänyt.

Arki rullasi ihan kivasti, mies oli rauhallinen ja kiltti, mutta tunnekyvytön, saamaton (ei korjannut asunnossaan asioita, ei ymmärtänyt miksi pitäisi, ei oma-aloitteisesti siivonnut tai tehnyt mitään) sekä hieman intohimoton. Oli kiinnostunut jostain asioista, mutta ei koskaan puhunut niistä tai yhtään mitään. Jotenkin tuntui, että se empatiataidon ja tunne-elämän ymmärtämisen puute vaan oli itsellekin ihan lamaannuttavaa. Ainoastaan kännissä osasi vähän heittää läppää ja puhua rakkaudesta, mutta ei se riitä. Minä en pystynyt hänelle olemaan terapeutti mitä hän olisi tarvinnut eikä kenenkään naisen kuuluisi auttaa miestä ihan perusasioissa, vastuu muuttumisesta on itsellä. Naiset tutkitusti kantavat henkisen ja fyysisen vastuun suhteessa, eli emotionaalisella tasolla sekä kotitöiden tasolla, se on ihan järkyttävää.

Ehkä hän löytää naisen, jolle puhuminen etc ei ole niin tärkeää ja he sopivat paremmin yhteen.

Olet todella vaativa ihminen. Tarvitset jonkun lapatossun, et kestä etkä ymmärrä erilaisuutta et sitten ollenkaan. Hirveä lista toisen ihmisen muutostarpeista....Oletkohan varmasti nyt niin oikeassa kuin kuvittelet olevasi?

Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei onnistu. Omat kokemukseni:

Seurustelin miehen kanssa, joka oli hyvin, hyvin rauhallinen. Olin aluksi taivaissa! Mies, joka ei suutu turhasta ja joka riitatilanteessa on minusta päinvastainen, joka auttoi itseäni myös rauhoittumaan ja olemaan parempi riitatilanteissa ja tilanteet eivät kärjistyneet. Mutta alun jälkeen ymmärsin, että mies on rauhallinen sen takia, koska ei hän osaa lukea tunteita eikä ymmärrä niitä - omiaan tai kenenkään muun. Rauhallisuus oli siis hieno asia, mutta pian aloin huomaamaan, että se rauhallisuus ulottui aivan kaikkeen - minä olin se, joka suunnitteli yhteistä tekemistä ja vei miestä treffeille, minä olin se, joka muisti vuosipäivän. Minä olin se, joka pääasiassa siivosi ja kokkasi ja huolehdin asioista. Mies olikin aivan saamaton. En jotenkin ymmärtänyt tätä aluksi, koska mies kuitenkin tuli aina mukaani tekemään kaikkea, ja siivosi ja teki asioita sen jälkeen kun MINÄ kehotin tekemään niitä, mutta ei ikinä edes osannut kiittää minua siitä, että keksin jotain, tai edes osannut sanoa, että hänellä olisi mukavaa. Ei siis ollut mitenkään ilkeä, mutta vaan aivan aloitekyvytön kaikessa. Ei koskaan kehunut, ei koskaan tsempannut, osannut elää myötätuntoisesti. Ei edes kysynyt miten päivä on mennyt jos haki minut töistä. Ei siis ikinä, kertaakaan. Ja kun asian otin puheeksi, kymmeniä ellen satoja kertoja jo heti suhteen alussa, mies ei ymmärtänyt miksi tämä olisi oleellista. Hänen mielestään se riitti, että hän oli siinä, ei hänen tarvitsisi kysyä, miten mikään meni tai mikä fiilis. Siihen tietysti tyssäsi syvällisemmän suhteen synty, vaikka meillä oli siis ihan kivaa ja hauskaa, mutta sehän oli vain minun ansioitani. Olin se aktiivisempi ja hauskempi puoli.

Väitän, että kaikki tämä saamattomuus ja puhumattomuus johtui hänen kyvyttömyydestään ymmärtää ja käsitellä eri tunnetiloja. Esim. myös seksi oli hienoa kun sitä oli - mies ei ollut kovin seksuaalisesti aktiivinenkaan, ei ikinä tehnyt aloitteita, minä tein ne. Ei koskaan aluksikaan halunnut luoda intohimoista seksuaalista yhteyttä, sillä tavalla, että olisi tutustunut kehooni ja että oltaisiin yhdessä naureskeltu ja aistittu toisimme. Ei koskaan vietellyt minua, vaikka minä yritin vietellä häntä, meni se ihan yli hilseen. Seksi oli hyvää, mutta jouduin jatkuvasti selittämään hänelle, että pelkkä seksi ei riitä vaan kaipasin sitä yhteyttä siinä kahden ihmisen välillä ja selkeää haluamista toiselta. Mies ei ymmärtänyt mitä edes tarkoitin ja minusta oli käsittämätöntä, että hän ei ymmärtänyt.

Arki rullasi ihan kivasti, mies oli rauhallinen ja kiltti, mutta tunnekyvytön, saamaton (ei korjannut asunnossaan asioita, ei ymmärtänyt miksi pitäisi, ei oma-aloitteisesti siivonnut tai tehnyt mitään) sekä hieman intohimoton. Oli kiinnostunut jostain asioista, mutta ei koskaan puhunut niistä tai yhtään mitään. Jotenkin tuntui, että se empatiataidon ja tunne-elämän ymmärtämisen puute vaan oli itsellekin ihan lamaannuttavaa. Ainoastaan kännissä osasi vähän heittää läppää ja puhua rakkaudesta, mutta ei se riitä. Minä en pystynyt hänelle olemaan terapeutti mitä hän olisi tarvinnut eikä kenenkään naisen kuuluisi auttaa miestä ihan perusasioissa, vastuu muuttumisesta on itsellä. Naiset tutkitusti kantavat henkisen ja fyysisen vastuun suhteessa, eli emotionaalisella tasolla sekä kotitöiden tasolla, se on ihan järkyttävää.

Ehkä hän löytää naisen, jolle puhuminen etc ei ole niin tärkeää ja he sopivat paremmin yhteen.

Jännä, että seksi oli hyvää ja heti perään kuvailet miten se ei ollut. 

Minulla tuli tuosta mieleen, että voin oman arkuuteni vuoksi tuntua joillekin ystävistä "perässävedettävältä", mutta en kyllä mene mitenkään tuohon sfääriin asti ja osaan kyllä kysyä kuulumisia ja olla niistä aidosti kiinnostunut. En vaan rohkene pyytää ystäviltä sellaisia asioita, joita he uskaltavat kysyä minulta (tai muilta). 

Seksi ja seksuaalinen yhteys ovat eri asioita. Seksi oli hyvää, miehen kosketus tuntui hyvältä, penetraatio toimi ja tuntui hyvältä, sain orgasmeja. Mutta mies ei oma-aloitteisesti ehdottanut seksiä, ei ollut kiinnostunut keskustelemaan haluista syvällisemmin, ei koskenut oma-aloitteisesti eikä kysynyt minulta, mistä tykkään tai mitä kaipaan (minä kysyin häneltä), ei ollut ns. intohimoinen. Pelkkä seksi ei parisuhteessa riitä tekemään seksuaalisesta suhteesta hyvää. Jos olisi kyse vain seksistä, niin sitten ehkä.

Lisään tähän vielä, että mies ei nähnyt seksiäKÄÄN asiana, joka olisi ns. yhdistänyt. Pelkkä paneminen on välillä ihan jees ja suotavaa, mutta jos se syvällinen tunneside puuttuu parisuhteessa sekä seksin että muun tasolla, ja en koe oloani halutuksi, se tuntuu pahalta. Ja esim. kun lopulta kerroin, että en pysty enää harrastamaan miehen kanssa seksiä, koska en kokenut että hän halusi minua koska ei oma-aloitteisesti halunnut seksiä ja minä olin ainoa osapuoli joka sitä ehdotti ja asia oli alkanut ahdistamaan minua ja vaikutti omiin haluihini ja kykyihini, ja olin puoli vuotta yrittänyt puhua asiasta, lopputulos oli, että meillä ei ollut seksiä. Kun huomautin hänelle, että huomaako hän, että meillä ei nyt ole enää seksiä, hän sanoi "no pitäisikö minun r*iskata sinut, kun olet kerran sanonut, ettet halua?". Vaikka olin lukemattomia kertoja sanonut, että en siksi enää pysty ehdottamaan seksiä tai halua, koska tulin niin torjutuksi aikaisemmin, itkenyt hänelle asiasta. Mutta miehen mielestä siis ei tosiaan tarvinnut puhua tai ottaa minun tunteitani ja halujani huomioon, koska tunteet olivat turhia. Joten mieluummin ilman seksiä ja läheisyyttä, hänen mielestään, kuin että olisi osoittanut edes vähän empatiaa ja rakkautta.

Susta tulee todella itsekeskeinen kuva. Ei sinuakaan kiinnosta pätkääkään miehen näkemys ja tunteet. Kaikki on omaa persettä, omia tarpeita ja omaa itkua. Ei sinua kiinnosta muu.

M49 kirjoitti:

Taas samaa paskaa.... Ollaan oltu vuosi yhdessä, vuosia yhdessä, kymmeniä vuosia yhdessä.... Minkä helvetin takia jos mies on ollut liian viallinen jo lähtöön? Yrittäkää ymmärtää että mieskin on ihminen, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvien puolien vuoksi ollaan yhdessä ja huonoja puolia siedetään. Jos tilanne muuttuu huonommaksi on normaalia että erotaan, mutta tarinoissanne ei yleensä muutu mikään muu kuin se mitä miehestä haluatte. Mies ei ole mikään projekti jota yritetään korjata!

Valitsette miehiä joilla on ominaisuutena esimerkiksi se että eivät ole erityisen tunteellisia. Tunteellisuus haittaa oppimista ja keskittymistä, joten nämä miehet yleensä menestyvät elämässä paremmin ja perseenne kaipaa miehen varallisuuden tarjoamaa mersun penkkiä. Ei se ole oikein tai väärin mitä perseenne kaipaa, mutta mitä *ittua itkette sitten että pökkelömäinen ja tunteeton, vaikkakin varakas, mies ei olekkaan se mitä kermaperseenne haluaa. Selvittäkää mitä oikeasti haluatte ja valitkaa mies joka tämän toteuttaa.

Hyvin sanottu. Naisena vahvistan. Kyllähän tätä näkee jatkuvasti. Vain mieheltä edellytetään muutosta. Mies, joka haluaa naisen muuttuvan on täys sovinistisika.

ei empatiaa voi opettaa.

On meitä normaalejakin miehiä, jotka on kehittänyt itseään myös sisäisesti ja henkisesti. Kaikki naiset ei vaan tykkää, jos miehessä näitä henkisiä ominsisuuksia ja hengellisyyttä. Itse tervehenkinen kristitty ja olen huomannut raaatun hyvyyden tärkeäksi elämässä. Siltikin vaikkei yämä naisia niin paljon liikutakaan. Ihanteena neitseellinen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä haluat, että mies on kuin varhaiskasvatuksen opettaja, joka sanoittaa tunteita? Että tuo tuntui varmaan pahalta, nyt sinua harmittaa, eikö olekin iloinen asia jne.

Miksi et itse osaa sanoa miehelle,  mitä tunteita tunnet, jos niiden sanoittaminen on sinulle tärkeää? Jos mies meneekin möläyttämään, että sanoipa Pera hassusti, vaikka sinä haluat kuulla, että nyt koet varmaan mielipahaa Peran sanoista?

En ole AP, mutta mielestäni on outoa miten vertaat ihan empatian käyttöä ja toisen tunteiden ymmärtämistä johonkin varhaiskasvatuksen opettajaan. Toisaalta Suomessa on yhä tuo todellinen junttimainen asenne yhä vahvassa asemassa, jossa tunteista ei saa puhua tai mahdollisimman vähän ja kaikkia tunteita pitää vähätellä mahdollisimman paljon. Samaan aikaan ihmetellään miksi nuoret miehet syrjäytyvät, ihmiset eivät enää pariudu, lapsia ei enää synny, huumeiden ja alkoholin käyttö nousee ja mielenterveysongelmat, yksinäisyys, masentuneisuus ja itsemurhaluvut ovat järkyttävässä nousussa. 

Uskon monien ongelmien Suomessa olevan lähtöisin siitä, ettei omista syvistä tunteista uskalleta puhua, koska niitä aina vähätellään eikä muut halua niistä puhua.

Ap itse halusi, että mies sanoittaisi tunteita eli sanoisi ap:lle, että "tuo tuntui varmaan pahalta". Miksi ap ei voi itse sitä sanoa eli selittää miehelle, että kassalla ei maksaessa ollutkaan tarpeeksi rahaa ja tuntui pahalta, kun en voinut ostaa ruokaa. Miksi hän odottaa, että mies sen sanoo ääneen?

Ei toisen tunteita voi sanoittaa! Voit kertoa sen yleisimmän tunteen tyyliin "onnistuit kokeessa, olet varmaan iloinen", mutta saattaa olla, ettei toinen olekaan iloinen vaan huolestunut, koska epäonnistui kokeessa siinä tärkeimmässä tehtävässä, jonka perusteella valitaan jatkoonmenijät. Kun lapsille varhaiskasvatuksessa sanoitetaan tunteita, niin käy helposti niin, että lapsi alkaa sanoittamaan tunteitaan väärin. Jaha, tämä on iloa, koska niin on opetettu, vaikka oikeastaan se onkin hämmennystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei onnistu. Omat kokemukseni:

Seurustelin miehen kanssa, joka oli hyvin, hyvin rauhallinen. Olin aluksi taivaissa! Mies, joka ei suutu turhasta ja joka riitatilanteessa on minusta päinvastainen, joka auttoi itseäni myös rauhoittumaan ja olemaan parempi riitatilanteissa ja tilanteet eivät kärjistyneet. Mutta alun jälkeen ymmärsin, että mies on rauhallinen sen takia, koska ei hän osaa lukea tunteita eikä ymmärrä niitä - omiaan tai kenenkään muun. Rauhallisuus oli siis hieno asia, mutta pian aloin huomaamaan, että se rauhallisuus ulottui aivan kaikkeen - minä olin se, joka suunnitteli yhteistä tekemistä ja vei miestä treffeille, minä olin se, joka muisti vuosipäivän. Minä olin se, joka pääasiassa siivosi ja kokkasi ja huolehdin asioista. Mies olikin aivan saamaton. En jotenkin ymmärtänyt tätä aluksi, koska mies kuitenkin tuli aina mukaani tekemään kaikkea, ja siivosi ja teki asioita sen jälkeen kun MINÄ kehotin tekemään niitä, mutta ei ikinä edes osannut kiittää minua siitä, että keksin jotain, tai edes osannut sanoa, että hänellä olisi mukavaa. Ei siis ollut mitenkään ilkeä, mutta vaan aivan aloitekyvytön kaikessa. Ei koskaan kehunut, ei koskaan tsempannut, osannut elää myötätuntoisesti. Ei edes kysynyt miten päivä on mennyt jos haki minut töistä. Ei siis ikinä, kertaakaan. Ja kun asian otin puheeksi, kymmeniä ellen satoja kertoja jo heti suhteen alussa, mies ei ymmärtänyt miksi tämä olisi oleellista. Hänen mielestään se riitti, että hän oli siinä, ei hänen tarvitsisi kysyä, miten mikään meni tai mikä fiilis. Siihen tietysti tyssäsi syvällisemmän suhteen synty, vaikka meillä oli siis ihan kivaa ja hauskaa, mutta sehän oli vain minun ansioitani. Olin se aktiivisempi ja hauskempi puoli.

Väitän, että kaikki tämä saamattomuus ja puhumattomuus johtui hänen kyvyttömyydestään ymmärtää ja käsitellä eri tunnetiloja. Esim. myös seksi oli hienoa kun sitä oli - mies ei ollut kovin seksuaalisesti aktiivinenkaan, ei ikinä tehnyt aloitteita, minä tein ne. Ei koskaan aluksikaan halunnut luoda intohimoista seksuaalista yhteyttä, sillä tavalla, että olisi tutustunut kehooni ja että oltaisiin yhdessä naureskeltu ja aistittu toisimme. Ei koskaan vietellyt minua, vaikka minä yritin vietellä häntä, meni se ihan yli hilseen. Seksi oli hyvää, mutta jouduin jatkuvasti selittämään hänelle, että pelkkä seksi ei riitä vaan kaipasin sitä yhteyttä siinä kahden ihmisen välillä ja selkeää haluamista toiselta. Mies ei ymmärtänyt mitä edes tarkoitin ja minusta oli käsittämätöntä, että hän ei ymmärtänyt.

Arki rullasi ihan kivasti, mies oli rauhallinen ja kiltti, mutta tunnekyvytön, saamaton (ei korjannut asunnossaan asioita, ei ymmärtänyt miksi pitäisi, ei oma-aloitteisesti siivonnut tai tehnyt mitään) sekä hieman intohimoton. Oli kiinnostunut jostain asioista, mutta ei koskaan puhunut niistä tai yhtään mitään. Jotenkin tuntui, että se empatiataidon ja tunne-elämän ymmärtämisen puute vaan oli itsellekin ihan lamaannuttavaa. Ainoastaan kännissä osasi vähän heittää läppää ja puhua rakkaudesta, mutta ei se riitä. Minä en pystynyt hänelle olemaan terapeutti mitä hän olisi tarvinnut eikä kenenkään naisen kuuluisi auttaa miestä ihan perusasioissa, vastuu muuttumisesta on itsellä. Naiset tutkitusti kantavat henkisen ja fyysisen vastuun suhteessa, eli emotionaalisella tasolla sekä kotitöiden tasolla, se on ihan järkyttävää.

Ehkä hän löytää naisen, jolle puhuminen etc ei ole niin tärkeää ja he sopivat paremmin yhteen.

Olet todella vaativa ihminen. Tarvitset jonkun lapatossun, et kestä etkä ymmärrä erilaisuutta et sitten ollenkaan. Hirveä lista toisen ihmisen muutostarpeista....Oletkohan varmasti nyt niin oikeassa kuin kuvittelet olevasi?

Sinun mielestäsi on liikaa vaadittu, että toinen ihminen parisuhteessa ollessaan kysyy toiselta, mitä hänelle kuuluu ja on kiinnostunut hänen asioistaan sekä haluaa harrastaa seksiä? :D

Miehet on tässäkin asiassa parempia ja hyvin paljon useammin hyväksyvät naisen jolla ei ole juurikaan empatiakykyä. Naiset voisi ottaa mallia miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä haluat, että mies on kuin varhaiskasvatuksen opettaja, joka sanoittaa tunteita? Että tuo tuntui varmaan pahalta, nyt sinua harmittaa, eikö olekin iloinen asia jne.

Miksi et itse osaa sanoa miehelle,  mitä tunteita tunnet, jos niiden sanoittaminen on sinulle tärkeää? Jos mies meneekin möläyttämään, että sanoipa Pera hassusti, vaikka sinä haluat kuulla, että nyt koet varmaan mielipahaa Peran sanoista?

En ole AP, mutta mielestäni on outoa miten vertaat ihan empatian käyttöä ja toisen tunteiden ymmärtämistä johonkin varhaiskasvatuksen opettajaan. Toisaalta Suomessa on yhä tuo todellinen junttimainen asenne yhä vahvassa asemassa, jossa tunteista ei saa puhua tai mahdollisimman vähän ja kaikkia tunteita pitää vähätellä mahdollisimman paljon. Samaan aikaan ihmetellään miksi nuoret miehet syrjäytyvät, ihmiset eivät enää pariudu, lapsia ei enää synny, huumeiden ja alkoholin käyttö nousee ja mielenterveysongelmat, yksinäisyys, masentuneisuus ja itsemurhaluvut ovat järkyttävässä nousussa. 

Uskon monien ongelmien Suomessa olevan lähtöisin siitä, ettei omista syvistä tunteista uskalleta puhua, koska niitä aina vähätellään eikä muut halua niistä puhua.

Ap itse halusi, että mies sanoittaisi tunteita eli sanoisi ap:lle, että "tuo tuntui varmaan pahalta". Miksi ap ei voi itse sitä sanoa eli selittää miehelle, että kassalla ei maksaessa ollutkaan tarpeeksi rahaa ja tuntui pahalta, kun en voinut ostaa ruokaa. Miksi hän odottaa, että mies sen sanoo ääneen?

Ei toisen tunteita voi sanoittaa! Voit kertoa sen yleisimmän tunteen tyyliin "onnistuit kokeessa, olet varmaan iloinen", mutta saattaa olla, ettei toinen olekaan iloinen vaan huolestunut, koska epäonnistui kokeessa siinä tärkeimmässä tehtävässä, jonka perusteella valitaan jatkoonmenijät. Kun lapsille varhaiskasvatuksessa sanoitetaan tunteita, niin käy helposti niin, että lapsi alkaa sanoittamaan tunteitaan väärin. Jaha, tämä on iloa, koska niin on opetettu, vaikka oikeastaan se onkin hämmennystä.

Älä nyt viitsi. Ap selkeästi tarkoitti, että haluaa, että kumppani osaa osoittaa empatiaa ja myötäelää. Ei niin, että kun kertoo esim. jostain ikävästä asiasta, vastaukseksi ei saa mtn kommunikointia. 

Vierailija kirjoitti:

M49 kirjoitti:

Taas samaa paskaa.... Ollaan oltu vuosi yhdessä, vuosia yhdessä, kymmeniä vuosia yhdessä.... Minkä helvetin takia jos mies on ollut liian viallinen jo lähtöön? Yrittäkää ymmärtää että mieskin on ihminen, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvien puolien vuoksi ollaan yhdessä ja huonoja puolia siedetään. Jos tilanne muuttuu huonommaksi on normaalia että erotaan, mutta tarinoissanne ei yleensä muutu mikään muu kuin se mitä miehestä haluatte. Mies ei ole mikään projekti jota yritetään korjata!

Valitsette miehiä joilla on ominaisuutena esimerkiksi se että eivät ole erityisen tunteellisia. Tunteellisuus haittaa oppimista ja keskittymistä, joten nämä miehet yleensä menestyvät elämässä paremmin ja perseenne kaipaa miehen varallisuuden tarjoamaa mersun penkkiä. Ei se ole oikein tai väärin mitä perseenne kaipaa, mutta mitä *ittua itkette sitten että pökkelömäinen ja tunteeton, vaikkakin varakas, mies ei olekkaan se mitä kermaperseenne haluaa. Selvittäkää mitä oikeasti haluatte ja valitkaa mies joka tämän toteuttaa.

Hyvin sanottu. Naisena vahvistan. Kyllähän tätä näkee jatkuvasti. Vain mieheltä edellytetään muutosta. Mies, joka haluaa naisen muuttuvan on täys sovinistisika.

Naiset ovat luonnostaan hoivaavia ja empatiakykyisiä, joten on vaikea heti nähdä miehessä ne kaikki puutteet mitkä vaikeuttavat tasapainoisen parisuhteen syntymisen. Nainen myös yleensä yrittää auttaa miestä muuttumaan, mutta mies ei usein sitä halua tai pysty. Jos haluaa, niin ei se vaan onnistu. Itsellä ainakin tämä kokemus, otin sen terapeutin/äidin roolin aikuisen miehen kanssa vähän vahingossa, mutta eihän se mies halua osallistua siihen parisuhteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen samalla tavalla. Jossain vaiheessa nainen kyllästyy odottelemaan ja lähtee.

Vierailija kirjoitti:

M49 kirjoitti:

Taas samaa paskaa.... Ollaan oltu vuosi yhdessä, vuosia yhdessä, kymmeniä vuosia yhdessä.... Minkä helvetin takia jos mies on ollut liian viallinen jo lähtöön? Yrittäkää ymmärtää että mieskin on ihminen, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvien puolien vuoksi ollaan yhdessä ja huonoja puolia siedetään. Jos tilanne muuttuu huonommaksi on normaalia että erotaan, mutta tarinoissanne ei yleensä muutu mikään muu kuin se mitä miehestä haluatte. Mies ei ole mikään projekti jota yritetään korjata!

Valitsette miehiä joilla on ominaisuutena esimerkiksi se että eivät ole erityisen tunteellisia. Tunteellisuus haittaa oppimista ja keskittymistä, joten nämä miehet yleensä menestyvät elämässä paremmin ja perseenne kaipaa miehen varallisuuden tarjoamaa mersun penkkiä. Ei se ole oikein tai väärin mitä perseenne kaipaa, mutta mitä *ittua itkette sitten että pökkelömäinen ja tunteeton, vaikkakin varakas, mies ei olekkaan se mitä kermaperseenne haluaa. Selvittäkää mitä oikeasti haluatte ja valitkaa mies joka tämän toteuttaa.

Tunteellisia miehiä tosiaan löytyy, mutta ainakin oman elämänkokemukseni perusteella he sössivät elämänsä poikkeuksetta.

Jos haluaa draamaa, sitäkin varmasti löytyy, mutta sitten täällä tehdään lisää ketjuja kun mies lyö, juo, pettää ja on köyhä työtön luuseri.

Juominen on yleensä yhteydessä siihen tunnetilojen käsittelyn puutteeseen. Miehet jotka eivät osaa puhua tunteistaan eivätkä osaa osoittaa empatiaa, juovat. Että yleensä ne on ne samat miehet.

Plus ehkä olisi hienoa välillä tosiaan keskittyä siihen, miksi miehet voivat noin pahoin, että lyövät/juovat/pettävät/eivät pysty käymään töissä/eivät osaa kommunikoida ja osallistua parisuhteen ja perhe-elämän ylläpitämiseen.

Naisilla on nykyään oikeus valita. Siksi on niin monia yksinäisiä miehiä jotka ovat onnettomia, koska miehet tutkitusti häviävät sinkkuna ollessaan, koska ei ole sitä huolehtija-äitikorviketta ja seksiä.

Menestyneimmät naiset ovat sinkkuja, tutkitusti.

Vierailija kirjoitti:

M49 kirjoitti:

Taas samaa paskaa.... Ollaan oltu vuosi yhdessä, vuosia yhdessä, kymmeniä vuosia yhdessä.... Minkä helvetin takia jos mies on ollut liian viallinen jo lähtöön? Yrittäkää ymmärtää että mieskin on ihminen, jossa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvien puolien vuoksi ollaan yhdessä ja huonoja puolia siedetään. Jos tilanne muuttuu huonommaksi on normaalia että erotaan, mutta tarinoissanne ei yleensä muutu mikään muu kuin se mitä miehestä haluatte. Mies ei ole mikään projekti jota yritetään korjata!

Valitsette miehiä joilla on ominaisuutena esimerkiksi se että eivät ole erityisen tunteellisia. Tunteellisuus haittaa oppimista ja keskittymistä, joten nämä miehet yleensä menestyvät elämässä paremmin ja perseenne kaipaa miehen varallisuuden tarjoamaa mersun penkkiä. Ei se ole oikein tai väärin mitä perseenne kaipaa, mutta mitä *ittua itkette sitten että pökkelömäinen ja tunteeton, vaikkakin varakas, mies ei olekkaan se mitä kermaperseenne haluaa. Selvittäkää mitä oikeasti haluatte ja valitkaa mies joka tämän toteuttaa.

Tunteellisia miehiä tosiaan löytyy, mutta ainakin oman elämänkokemukseni perusteella he sössivät elämänsä poikkeuksetta.

Jos haluaa draamaa, sitäkin varmasti löytyy, mutta sitten täällä tehdään lisää ketjuja kun mies lyö, juo, pettää ja on köyhä työtön luuseri.

Nämä ns tunteelliset miehet sössivät elämänsä siksi että heidän joskus jopa siirappisen oloinen tunteellisuutensa on feikkiä, se keino vältellä niitä oikeasti vaikeita tunteita. Eli tunteellisuutta ja rakkaudesta puhumista he käyttävät kulissina ja maskina koska loppu viimein ovat täysin tyhjiä ihmiskuoria joihin kenenkään ei pitäisi sekaantua millään tavalla.