Nautitko muiden epäonnistumisesta?

Vastasin 'en', koska niin "kuuluu vastata". En ole koskaan antanut itselleni lupaa nauttia toisen epäonnistumisesta. Voi olla, että joskus olisi ihan hyvä syy nauttiakin siitä. Kai sitä ihminen saa olla kus*pää edes kerran eläessään?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän narsistinen piirre, jonka myötä saan nautintoa siitä jos jonkun ihmisen pienikin menestyminen on minun edesauttamani. Pelkkä tieto tai jopa mielikuva tästä riittää tuottamaan mielihyvän tunteen. Esimerkiksi tulin kehuneeksi erään vasta-aloittaneen työntekijän kykyä hoksata asioita ja oma-aloitteisuutta niiden hoitamiseen esimiehelleni, kyseinen työntekijä sai pian sen jälkeen vastuualueita ja hyppäsi palkkaluokassa ylemmäs. Minulla ei ole mitään hajua siitä että vaikuttiko sanani asiaan yhtään, mutta haluan silti kuvitella että vaikutti.

Olen myös töissä kaikessa hiljaisuudessa korjannut jonkun muun huolimattomuusvirheitä ennenkuin kukaan huomaa ja myönnän, että sekin saa minussa aikaa tiettyä mielihyvää: kuin olisin näkymätön hyvä haltiatarkummi.

 Sama täällä! Olen auttanut salaa ihmisiä elämässä vähän enemmänkin.

En paitsi mulkkujen epäonnistumisista