Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nautitko muiden epäonnistumisesta?
Kommentit (23)
Kuvitellaan, että joku on väittänyt, etten minä osaa hoitaa puutarhaa, ja että hänellä itsellään on paljon paremmat puutarhurintaidot. Jos tämän jälkeen hän huonolla hoidolla pilaa oman puutarhansa, kun taas minun puutarhani kukoistaa, tunnen tiettyä tyydytystä. En kuitenkaan sikäli nauti tilanteesta, että hänen puutarhaansa käy sääliksi; kasvit ovat viattomia puutarhurin typeryyteen ja pahansuopuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kivojen ihmisten. Mutta jos joku itseään täynnä oleva epäonnistuu, nautin kyllä vähän.
En. Poikkeuksen tekevät he, jotka ovat korostaneet omaa paremmuuttaan suhteessa minuun. Silloin saatan kokeakin jonkin asteista vahingoniloa.
Nautin jos epäonnistuminen on mielestäni oikeudenmukaista.
Riippuu täysin siitä, kuka tai ketkä epäonnistuvat.
Iloitsen venäläisten tappioista Ukrainassa.
Iloitsen, jos kotipaikkakuntani öykkärin luontoa turmeleva rakennushanke kaatuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä iloitsin esim. Robinin maailmanvalloituksen epäonnistumisesta englannin kielisillä lauluilla. Ensin kauhea uho siihen sävyyn että maailmanvalloituksen onnistuminen on itsestäänselvyys, ja lupaus siitä ettei koskaan enää laula suomeksi. Nyt kun kaikki ei mennytkään niin kuin piti, hän laulaa sittenkin suomeksi.
En. Ihmisten alhainen ego ratsastelee, saa voimaa nykyään toisten epäonnistumisista. Tuskinpa noita muuten mediassakaan jaettattais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kivojen ihmisten. Mutta jos joku itseään täynnä oleva epäonnistuu, nautin kyllä vähän.
"Vahingonilo on aidointa iloa."
Jos kovin leuhka ihminen epäonnistuu, niin siinä hybris johtaa nemesikseen eli ylpeys käy lankeamuksen edellä.
https://dialogi.diak.fi/2022/08/16/elamani-kasitteet-nemesis-ja-hybris/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko että joidenkin ihmisten vihollinen epäonnistuu pyrkimyksissä hyökätä vai joku epäonnistuu muussa tavallisessa asiassa?
Kyllä, jos se epäonnistuja on ihminen, jonka tiedän olevan kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nauti. Jeesus opetti ettei toisten epäonnella tule mässäillä. Se on jämpti
En läheisten enkä sellaisten ihmisten joista pidän. Mutta jonkun läpimädän tyypin epäonnistumiset kyllä tekee gutaa eli aika samalla linjalla kuin muillakin kommentoijilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nauti. Jeesus opetti ettei toisten epäonnella tule mässäillä. Se on jämpti
No tämä on kyllä ihan hyvä periaate.
Kyllä nautin ainakin siitä, kun eräät aktivistit epäonnistuivat boikotissaan, vaikka kovasti yrittivätkin terrorisoida ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan, että joku on väittänyt, etten minä osaa hoitaa puutarhaa, ja että hänellä itsellään on paljon paremmat puutarhurintaidot. Jos tämän jälkeen hän huonolla hoidolla pilaa oman puutarhansa, kun taas minun puutarhani kukoistaa, tunnen tiettyä tyydytystä. En kuitenkaan sikäli nauti tilanteesta, että hänen puutarhaansa käy sääliksi; kasvit ovat viattomia puutarhurin typeryyteen ja pahansuopuuteen.
Samaistun tähän täysin! Besserwisserien, pätijöiden ja muiden itsensäkorostajien epäonnistumisista nautin. Varsinkin sellaisten jotka tulevat neuvomaan tai arvostelemaan pyytämättä ja kehuvat samalla itseään ja omia taitojaan.
Esimerkiksi eräs koulukaverini ei voinut opintojen alussa pitää suutaan kiinni siitä miten erinomainen ja hyvä hän kaikessa. Nyt hänen keskinkertaisuutensa on selvinnyt, eikä hän enää pidä itseään muita parempana tai fiksumpana. On jäänyt opettajien huomiossa ja arvosanoissa muiden jalkoihin ja sekös häntä kismittääkin.
En koe, että niinkään nauttisin toisen epäonnistumisesta. Silti, kuten tässäkin keskustelussa on puhuttu ihmisistä, jotka asettaa itsensä muita parempaan asemaan tai ovat ns. öykkäreitä, jolloin he oikeuttavat oman huonon käytöksensä suhteessa muihin ihmisiin niin koen ennemminkin ns. oikeutusta. Jokaiselle meille annetaan rajat jotenkin ja siinä tapauksessa en nauti hänen epäonnistumisestaan vaan koen hänen ansaitsevan sen, että joku tai jokin antoi hänelle viimein rajat.
Kyllä. Tuntuu oma olo jotenkin paremmalta kun muut epäonnistuu, tosin koskee vain rikkaita ja menestyviä.
Minulla on vähän narsistinen piirre, jonka myötä saan nautintoa siitä jos jonkun ihmisen pienikin menestyminen on minun edesauttamani. Pelkkä tieto tai jopa mielikuva tästä riittää tuottamaan mielihyvän tunteen. Esimerkiksi tulin kehuneeksi erään vasta-aloittaneen työntekijän kykyä hoksata asioita ja oma-aloitteisuutta niiden hoitamiseen esimiehelleni, kyseinen työntekijä sai pian sen jälkeen vastuualueita ja hyppäsi palkkaluokassa ylemmäs. Minulla ei ole mitään hajua siitä että vaikuttiko sanani asiaan yhtään, mutta haluan silti kuvitella että vaikutti.
Olen myös töissä kaikessa hiljaisuudessa korjannut jonkun muun huolimattomuusvirheitä ennenkuin kukaan huomaa ja myönnän, että sekin saa minussa aikaa tiettyä mielihyvää: kuin olisin näkymätön hyvä haltiatarkummi.
Alue: Aihe vapaa
No varmaan riippuu. Yleensä en. Jos sit joku vaikka epäonnistuu tekemään mur Han tai jotain niin joo. Ja voin nauttia jos joku ikävä ja hankala ihminen vaikka teloo itsensä ja jää saikulle eli minulle lomaa hänestä, mutta en tietenkään jos ihan vammautuu vaikka