Oletko koskaan vaihtanut paikkakuntaa häpeän takia?

Suomi on vähän pieni maa tuollaiseen.

Tsiisös. Mitä ap teki?

Yleensä muutan siinä vaiheessa kun olen pannut niin montaa kylän mammaa, että alkavat tulla kadulla ja kaupoissa vastaan. Aiheuttaa kiusallisia hetkiä jos olet liikkeellä perheen kanssa.

Vaimon mielestä muuttaminen on ihanaa, kun olen niin carpe diem että tykkään vaihdella maisemaa, kuulema ihanan rohkea ja boheemi elämäntyyli. Ja hän saa aina uuden asunnon sisustettavaksi.

M40

En. Opettelin olemaan häpeämättä mitään.

En ole tehnyt mitään vakavaa. Enemmän sellaista, noloutta, osaamattomuutta, sosiaalista taitamattomuutta, menestymättömyyttä, syrjäytymistä, itselläni aiheuttamassa häpeää. Olen opintojeni jälkeen syrjäytynyt (fyysinen sairastuminen ja muukin silkka epäonni ollut osatekijänä), ja esim. työelämään ja kaikenlaisiin sosiaalisiin piireihin pääseminen tuntuu... häpeän kynnys tuntuu aina olevan tuskastuttavana edessä.

-ap

Me asutaan töitten takia ulkomailla ja tunnen kyllä olevani tosi vapaa ja nautin siitä. Tosin ei häpeä käsitteenä millään lailla liittynyt meidän muuttoon, vaan hyvä työ/edut. Mutta kyllä tuo mitä olet ajatellut kuulostaa musta ihan järkevältä; kyllä ihmiset joskus kokevat että voisi olla helpompi aloittaa alusta toisella paikkakunnalla, eikä siinä tarvitse edes toitottaa itselleen tai muille että taustalla on joku häpeä. Se kuulostaa aika mustalta. Joku voi tietysti sanoa että olet lähtenyt pakoon asioita sen sijaan että olisit selvittänyt/kohdannut ne, mutta se on ihan sun arvioitavissa.

Myötähäpesin niin paljon että eron jälkeen muutin muualle.

Ex-tyttikseni makasi todella monen kanssa sekä parhaan kaverini panokaverini ruokatunnilla.