Myönteisiä kokemuksia ystävyyssuhteista vauhdittamaan oman parisuhteen seksihaluja?

Puolisoni on ajoittain lievään masennukseen taipuvainen ihminen joka ei tunnu löytävän arjestamme noina hetkinä juuri mitään positiivista. Haaste minulle puolisona on se, että seksihalut eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Haaste siksi, että sama puoliso joka on koko päivän ajan ampunut alas lähes jokaisen ideani odottaa pyyteetöntä rakkautta vällyjen alla illan tullen "normaalisti". Oma keskittymiseni tai edes kykyni sparrata täysillä seksiin on välillä hukassa, jos edes erehdyn ajattelemaan kaikkea stressiä mitä päivän mittaan on ollut. Jos seksi ei onnistu illalla, seuraava päivä se vasta huono on. Olemme keskustelleet tästä ja inhimillistähän tämä on puolin ja toisin, mutta mutta.

Sitten kysymykseen; auttaisikohan minua, jos olisin tietoisesti enemmän esim. yhteydessä ystäviini puolison tympeinä hetkinä ja pitäisin yllä hyviä sosiaalisia hetkiä sekä keskusteluja? Saisin välillä tunteen että joku viihtyy seurassani. Vai onko tämä puolison silmissä pakoa parisuhteen huonoudesta ja tumma pilvi vain kasvaa, kun emme ratkaise asiaa keskenään. Toki tästähän voisi kans keskustella.