Näin työkaverin lasta kaupassa ja sanoin että sano "Tiinalle" terveisiä niin se ei tiennyt kenestä puhun!?
Näin työkaverin lasta kaupassa ja sanoin että sano Tiinalle ( nimi muutettu) terveisiä, hän ei tiennyt kenestä puhun, niin piti sitten vielä tarkentaa että niin, äidillesi..
Eikö oikeasti lapset tiedä vanhempiensa etunimiä? Missä iässä tämä taito opitaan??
Ja miksi ihmeessä tämä keskustelu poistetaan? En tajua taas tätä palstaa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Lapsella saattaa olla monta Tiina lähipiirissä eli mietti että kenelle niistä.
Äiti saattaa käyttää eri nimineä töissä esim ekaa tai tokaa nimeä ja lapsi ei siksi hoksannut asiaa.
Totta, meillä töissä yksi käyttää toista nimeään, koska töissä on toinenkin samanniminen. Siviilissä käyttää ensimmäistä nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Siinä perheessä siis lasten isäkin kutsuu puolisoaan äidiksi. Ai kamala...
Meill vois lapset ihmetellä jos joku puhuis meistä etunimillä. Eikä kyse ole siitä et oltais puolisoina äiti ja isä toisillemme . Vaan siitä, ett meillä on lempinimet joita käyttää käytännös melkein kaikki tai ainakin kaikki läheiset.
Lapset vois olla kummissaan jos joku puhuis vaik Liisasta ja Matista jos lempinimemme olis vaikka Auppi ja Kake. Meillä on tuon tyyliset lempinimet jotka ei liity etunimiimme millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille äidit ovat äitejä, eivät Mareja ja Liisoja. Miksi ei voi sanoa, että vie äidillesi terveisiä? Meillä lapsi (10v) sanoi, että "joku tyyppi sanoi kaupassa, että vie terveisiä Liisalle" enkä tiedä, että tarkoittiko sinua vai meidän opettajaa.
Noup. Eivät kaikki sano äiti ja isä, vaan etunimillä kasarilla sanottiin meillä.
Luuletko että tuo on kovinkin yleistä? Itse olen törmännyt tasan yhteen lapseen, joka toimi noin ja hänellä olikin aika huonot välit vanhempiinsa.
On friikkiä että lapselle täysin vieras nainen ja mies on yhtäkkiä "äiti" ja "isä". Sielut ovat syntyneet jo monta kertaa maan päälle ja joku rasittava akka väittää olevansa lapsen äiti. Lasten aivopesua. Pitäisi olla rehellinen ja äiti on Martta.
Minä olin lapseni äiti jo entisessä elämässäni. Synnyin 1884, nykyinen lapseni oli yksi nuorimmaisistani, ja syntyi 1918. Sitä edellisestä kerrasta en tiedä.
Nuo terveisien lähettäjät ovat hankalia, aikuistenkin kohdalla. Mieheni on välillä ihan tuskissaan, kun on huono muistamaan kasvoja ja nimiä, ja törmäilee kaupassa minun tuttuihini, jotka lähettävät terveisiä. Eivätkä ikinä kerro ketä ovat. Mieheni ei kehtaa kysyä. Sitten saan kotona terveisiä joltain blondilta naiselta.
Kyllä puhuessaan lapselle... kysy äidiltä tms.
Puolisolleen puhuessaan taas ei.