Osaatteko te auttaa läksyissä lapsianne?!
Olenko ainoa keski-ikäinen, jolla on vaikeuksia käsittää alakoulun matikkaa? Pitääkö huolestua?
Vitosluokkalaisella lapsella on jo pitkään ollut sellaisia laskuja, etten oikein osaa häntä auttaa kotona, esim. nyt tämä uusi systeemi, että jakolaskut lasketaan allekkain, ei jakokulmassa. En ymmärrä.
Lukuaineet on totta kai helpompia aikuiselle, vaikka täytyy myöntää että esim. Afrikan mantereen maantieto (sijoita Afrikan karttaan järvet, joet, vuoret, kansallispuistot paikoilleen) tai joku historian muinaiset korkeakulttuurit vaati minulta perehtymistä ennen kuin osasin kysellä kokeisiin. En minä tällaisia asioita enää muista!
Onko muilla samanlaisia ongelmia vai kannattaako minun hakeutua johonkin muisti- ja kognitiotesteihin?
Kommentit (25)
Kyllä osaamme.
Me ollaan myös jaettu ne aineet tasan niin että kummallakin vanhemmalla on vastuualue. Ainoa jossa minulla on lukiolaisen kanssa vaikeuksia on pitkä kieli, jossa en ole enää yhtä pitkällä. Onneksi hän on.
Joskus osaan, joskus en, mutta silloin googlaan tai etsin siitä koulukirjasta vastauksen. Jos osaat lukea, osaat myös etsiä tuon tiedon. Ei voida olettaa, että kaikki kouludata pysyy elämän loppuun asti päässä, kyse tuskin on muistihäiriöstä. Vielä yläasteelaista osaan tarvittaessa neuvoa tai etsimme yhdessä vastauksia.
No kyllä meillä ainakin kokeisiin kysellään ja matikasta innostunut vaari laskee tyttöjen kanssa tehtäviä, jos joku tuntuu hankalalta tai koe on mennyt vaikka huonommin. Ihan normaalia perheen ja vanhempien toimintaa mielestäni.
Alakoululaisten läksyissä pysyn kyllä perässä, mutta esim. lukion matikka on jo liikaa omalle päälle.
Pitää huolestua. Joo, jakolaskut lasketaan nykyään vähän eri tavalla kuin ennen, mutta se perusperiaate on ihan sama ja jos et sitä pysty mitenkään oppimaan, niin aika huolestuttavalta se kuulostaa. Lapset pitävät yleensä vanhempiaan melko kaikkitietävinä olentoina ja jos vanhempi ei pysty käsittämään ala-asteen matikkaa, se antaa lapselle helposti kuvan, että hänenkään ei sitä tarvitse opetella.
Niitä Afrikan maita voi sitten ihan hyvällä omalla tunnolla luntata siitä kirjasta kokeisiin kysellessä, koska eihän sitä voi muuten edes tietää, mitä lapsen oletetaan osaavan kokeessa. Vitosluokan mantsassa on kuitenkin valittu vain muutamia esimerkkejä eri maaston muodoista ja et voi mitenkään tietää, ovatko esim Atlas-vuoret koealueella.
Vierailija kirjoitti:
Pitää huolestua. Joo, jakolaskut lasketaan nykyään vähän eri tavalla kuin ennen, mutta se perusperiaate on ihan sama ja jos et sitä pysty mitenkään oppimaan, niin aika huolestuttavalta se kuulostaa. Lapset pitävät yleensä vanhempiaan melko kaikkitietävinä olentoina ja jos vanhempi ei pysty käsittämään ala-asteen matikkaa, se antaa lapselle helposti kuvan, että hänenkään ei sitä tarvitse opetella.
Niitä Afrikan maita voi sitten ihan hyvällä omalla tunnolla luntata siitä kirjasta kokeisiin kysellessä, koska eihän sitä voi muuten edes tietää, mitä lapsen oletetaan osaavan kokeessa. Vitosluokan mantsassa on kuitenkin valittu vain muutamia esimerkkejä eri maaston muodoista ja et voi mitenkään tietää, ovatko esim Atlas-vuoret koealueella.
Siis ihanko oikeasti ihmiset alapeukuttavat täällä ajatusta, että aikuisen pitäisi selvitä ala-asteen matikasta?
Osaan, ja autankin, tarvittaessa edelleen, kun ovat jo yliopistossa. Miksen auttaisi?
Opetin viitosluokkalaiselle juuri syksyllä jakokulman, koska se tuntui hänestä hankalalta. Allekkain jakolaskun hän oppi ilman apua, mutta enköhän olisi senkin osannut opettaa. Ainakin joissakin kirjasarjoissa opetetaan molemmat. Allekkain on helpompi, jakokulma opettaa paremmin ajattelemaan.
Yleensä ottaen puutun aika vähän lasten läksyihin. Enemmän tykkään katsella heidän kanssaan tiededokumentteja ym. Siinä samalla sitten saatan jutskailla, että joko teillä käytiin historiassa tämä tai tämä asia.
Itse muistan omista alakoulun kirjoista aika paljon, esimerkiksi kuinka jokin asia oli sijoiteltu aukeamalle kuvineen. Väittäisin, että hallitsen alakoulun oppimäärän.
Vierailija kirjoitti:
En auta. Kotitehtävillä ei ole tarkoitus testata kotiväen osaamista, vaan lapsen. Lapsi tekee läksyt miten osaa ja koulussa tarkistettaessa opettaja huomaa, onko asiat jääneet lapselle päähän, vai tarvitseeko enemmän apua tunnilla.
Tiesitkö, että läksyjä ei enää tarkisteta koulussa eikä virheitä korjata? Olin aivan järkyttynyt, kun tämä kävi ilmi.
Just harjoittelin lapseni kanssa geometrian kokeeseen, on kutosluokalla.
Kyllä siinä kirjassa ihan rautalangasta väännetään esimerkkien kanssa asia ja sitten perään on tehtävät.
Eli jos et tajua lapsesi matikantehtävää, niin kyllä siinä kirjassa pitäis olla esimerkki, miten se jakolasku oikeasti lasketaan.
Ja jos ei ole, YouTubeen on ladattu suomalaisia matikkavideoita, joissa opettaja opettaa ihan yksinkertaisesti asian kuin asian. Laita vain Youtuben hakukenttään ko. asia, niin sieltähän tulee opetusvideoita joka lähtöön. Voit vielä laittaa perään alakoulu sanan, jotta tulee oikeantasoista opetusta.
Olen auttanut muissa aineissa mutta äidinkieltä en osaa auttaa koska itsellä paha lukihäiriö.
Matikassa olen auttanut vielä lukion laajan matikan kakkosvuoden tehtävissä mutta ylioppilastehtävien harjoittelussa en ole jaksanut enää auttaa kun joutuisi palauttaa liikaa asioita mieleen.
Alakoulun matikka menee helposti ja vielä yläkoulunkin. Mutta tykkäänkin matikasta.
Ei meitä kyllä autettu tekemään omia läksyjä, vai tarkistatteko vain jälkikäteen? Mutta se olisi tietysti kiva, jos vanhempi osaa toimia tukiopettajana. Mutta että itse tehdään läksyt sitten.
Läksyissä auttaminen on vähän niin kuin kävisi lapsen puolesta vessassa. Itselle tulee hyödyllinen olo, mutta lapsella on ennen pitkää k...set oltavat.
Kannattaa oikeasti katsoa vaikka youtubesta matikkamatskujen tai matikka-paulan tai jonkun videoita, jos tuntuu hankalalta. Minua harmittaa, että omat vanhempani olivat niin huonoja matikassa, etten edes koskaan viitsinyt pyytää apua. Lisäksi jäi tunne, että matikan kuuluukin olla vaikeaa. Opin vasta aikuisena iltalukiossa laskemaan matikkaa, ja ihan aidosti uskon, että elämässäni olisi ollut moni asia helpompaa, jos olisin alusta alkaen saanut tarpeeksi tukea oppimiseen. Lapselle avautuu paljon enemmän ovia tulevaisuudessa, jos matikkapää on vahva, joten sen kehittymiseen kannattaa oikeasti panostaa.
Autan silloin, kun jää jumiin johonkin tehtävään. En kuitenkaan koskaan tee tehtävää hänen puolesta, vaan autan ajattelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Havainnollistetaan esim legopalikoilla tai rahalla tai lämpömittarilla, milloin milläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En auta. Kotitehtävillä ei ole tarkoitus testata kotiväen osaamista, vaan lapsen. Lapsi tekee läksyt miten osaa ja koulussa tarkistettaessa opettaja huomaa, onko asiat jääneet lapselle päähän, vai tarvitseeko enemmän apua tunnilla.
Tiesitkö, että läksyjä ei enää tarkisteta koulussa eikä virheitä korjata? Olin aivan järkyttynyt, kun tämä kävi ilmi.
Vielä suuremmalla syyllä siis ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Läksyissä auttaminen on vähän niin kuin kävisi lapsen puolesta vessassa. Itselle tulee hyödyllinen olo, mutta lapsella on ennen pitkää k...set oltavat.
Riippuu autatko ja neuvotko oikeasti vai ajatteletko ja teetkö lapsen puolesta? Jälkimmäisestä ei ole hyötyä. Omat lapseni ovat hyötyneet avustani. Joskus on pakko opettaa, jos koulu ei tee sitä tai opetus ei toimi tai ei ole riittävää.
Autan aina tarvittaessa. Esim kun ovat olleet pitkään sairaana, tulee paljon uutta asiaa. Juurikin tuo jakolasku allekkain. Youtubesta piti itse ensin vähän katsoa, mutta helppohan sekin on selittää kun ensin opettelee itse ;)
Kyllä mua nolottaisi jos en osaisi ala-asteen koululaisia auttaa läksyissä, tai ei osaisi ottaa selvää mitä opettaa. Ällän paperit aikoinaan kirjoitin - ja pitkä matikka oli :D
En auta. Kotitehtävillä ei ole tarkoitus testata kotiväen osaamista, vaan lapsen. Lapsi tekee läksyt miten osaa ja koulussa tarkistettaessa opettaja huomaa, onko asiat jääneet lapselle päähän, vai tarvitseeko enemmän apua tunnilla.