Millä keinolla 3,5v poika liikkeelle?

Meilläkin poikaa joutuu kannustamaan liikkumiseen. Istuisi mielellään siskon vieressä rattaissa. Hyväksi todettu keino on " kuka on ensin" -leikki, jossa juostaa aina pieniä etappeja eteenpäin. Sitten pojalla on pieni kori, johon voi kerätä lehtiä tms. Myös seikkailuretket innostavat häntä liikkumaan.



Meillä siis paras tapa liikkumiseen ovat leikit ja kaikenlaisten jännien seikkailujen keksiminen.

mutta tykkää kävelyretkistä. Itse olen motivoinut esim. kävelemään kanssani puolentoista kilometrin matkan keskustaan sillä, että perillä mennään mehulle ja pullalle kahvilaan (no joo, ei kovin terveellistä ;) Ja takaisin tultiin maantien laitaa siten, että katseltiin, mitä kaikkia autoja matkalla näkyy (autohullu poika). Ollaan kävelty myös omakotitaloalueilla ja katseltu pihoja, esim. minkälaisia autoja ja autotalleja näkyy, kuinka monta peräkärryä/matkailuautoa. Metsäretkistä poika tykkää myös ja siinähän tulee monipuolisesti liikuntaa. Eväätkin voi ottaa mukaan. Joskus olen tehnyt hänelle " temppuradan" , esim. 1. tehtävä " juokse tuon tolpan luo ja odota siellä" , 2. tehtävä " kiipeä kiven päälle" , 3. tehtävä " tasapainottele puun juuren päällä" ym.



Meillä on kyllä nimenomaan nyt 3,5 vuoden iässä alkanut löytyä enemmän halua liikkua ja kokeilla fyysisesti rajojaan. Mikään huimapää poika ei ole edelleenkään, mutta yrittää kuitenkin. Samoin kavereiden esimerkki on aivan huikea kannustin melkein mihin tahansa!

mutta sitten otimme tavaksi, että käymme yhdessä kävelyillä käsi kädessä. Ensin suuntana oli lähikauppa tms. josta haettiin vaikkapa jäätelöt tai jotain muuta kivaa. Nykyisin pojasta on kiva kävellä käsikkäin (tai nykyisin pitelee rattaista kiinni, kun pikkusisarta pitää vielä työnnellä rattaissa). Kun olemme lähdössä ulos hän saattaa pyytää seisomalautaa, mutta kun totean, että olisi niin mukava kävellä käsikkäin, poika lähteekin mielellään liikenteeseen ilman lautaa. Meillä on siis auttanut se, että kävelystä on tehty kiva juttu. Tämä käsi kädessä kulkeminen on pojalle niin kovin tärkeää :).

mutta leikkipaikalla varsinkin jos on muita lapsia paikalla ei ole hetkeäkään aloillaan - vaan kaikki liikkeessä koko ajan. Joten ehkä se paras innostaja olis leikkiseura.

Meillä tosin on se ongelma, että äitiä laiskottaa enemmän kuin poikaa. Meillä poika on tosi innokas liikkuja ja äiti ei!



Olisiko joku kiva liikunnallinen harrastus? Itse kävimme aikuinen-taapero-jumpassa, kun poika oli 2v, mutta yli 3-vuotiaille on vaikka minkälaisia temppujumppia yms.



Tai menkää jonnekin leikkipaikkaan, missä on kiipeilyteline. Olimme itse viikonloppuna Kylpylähotelli Edenissä Nokialla ja siellä on sellainen leikkihuone 3-8-vuotiaille, jossa on tosi turvallisen oloinen ja kiva kiipeilyteline. On verkkoa, liukumäkeä, putkia, pallomeri jne. Poika huhtoi siellä lähes taukoamatta 1,5 tuntia ja oli ihan hiki päässä sen jälkeen. Näitä samanlaisiahan löytyy Mäkkäreistä ja Heseiltä ainakin.

meidän esikoistyttö oli yhdessä vaiheessa huono liikkumaan ja syömään. Siihen löytyi sellainen ratkaisu, että lähtivät isän kanssa kahdestaan metsään " seikkailemaan" eli reppuun pienet eväät ja mukaan mm. pikkupurkki ötököiden keräämiseen ja syksyllä taskulamppu/otsalamppu. Sitten ne tunnin pari juoksenteli metsässä pururadan varrella.



Tämä tietysti edellyttää, että on joku joka haluaa lähteä lapsen kanssa metsään. Jos ei vanhemmista toinen, sitten kannattaa kysyä jotakuta isovanhempaa - monesti ne tykkää ulkoilla " perinteisesti" .



Toisaalta se, että ei jaksa ja syö huonosti, kannattaa ottaa tarkkailuun, sillä voihan lapsella olla jotain oikeaa syytäkin siihen. Ko. aikana jolloin meidän vastaavan ikäinen tyttömme oli " laiska ja huono syömään" meille oli syntynyt pikkuveli ja oltiin kotona vauvan kanssa. Silloin tyttö myös laihtui ja sen takia jouduimme käymään neuvolassa normaalia useammin. Taisi olla jotain elämänmuutokseen liittyvää oireilua.



Mutta meillä se, että esikoinen sai toiselta vanhemmalta jakamatonta huomiota ja " pönkitystä" itsetunnolleen, auttoi ja ainainen fraasi " mä en jaksa kävellä" on jäänyt melkeen kokonaan pois. Nyt siitä on siis 2 vuotta kun oli tuo tilanne.

Kiitos vastauksistanne. Olemme kokeilleet jo useita teidän antamianne vinkkejä. Siis houkuteltu, tehty ulkoilusta seikkailu ja " temppurata" . Se toimii vain pari sataa metriä.. Kyllästyy ja haluaa seisomalaudan tms. Näkeehän sitä siitäkin:)

Metsässä rakasti kulkea ja seikkailla aikaisemmin, muuta ei enää. Äiti tykkäisi itse todella paljon, siitä ei ole kiinni.

Leikkipuistossa olisi leikkiseuraa, mutta ei sekään innosta kuin joskus TODELLA HARVOIN. Kiipeily ei kiinnosta (ei oikein vielä osaa ja ehkä vähän pelkääkin). Jumpassa on käyty säännöllisesti ja siellä jaksaa vähän aikaa ja tykkää, mutta ei se mielestäni riitä. Ainakaan verrattuna siihen määrään mitä joskus on liikkunut. Ja mielestäni ulkona liikkuminen on myös tärkeää.

Ehkä pitäisi tosiaan tarkastaa " kunto" ihan lääkärin vastaanotolla, neuvolassa ainakin.. Katsotaan.

Mutta yksi (ja ainoa) keksimäni selitys asialle (siis liikkumattomuudelle) on vielä suht liikkumattomat pikkusisarukset..

Ja ehkä tilanne korjaantuu itsestään ajan kanssa..!?

Kiitos vielä vastauksista!