Muita, jotka ei osaa rakastua?
Olen niin kyllästynyt jatkuvaan yksin olemiseen ja nykyään tuntuu, että olen tämän vuoksi aina surullinen ja suorastaan masentunut. Eli enemmän kuin mitään haluaisin löytää rakkauden ja elämänkumppanin. Mutta kun en koskaan rakastu yhtään keneenkään. Jotain ihastuksia on todella harvakseltaan ollut aikuisiällä ja ne ovat aina osottautuneet mahdottomiksi tapauksiksi. Jotain mussa on pahasti vialla. Onko kohtalotovereita? Ja mikä vielä mielenkiintoisempaa, onko joku "parantunut" tälläisestä.
Kommentit (16)
Ei ehkä osaamisesta ole kohdallani kyse, paremminkin uskaltamisesta.
Pitäisi olla enemmän kohtaamisia? Kai se on enemmän kiinni siitä, kohtaako sopivia ihmisiä.
Ei sitä vanhemmiten tunteet enää leisku. Elämänkumppaniksi löytää kyllä hyvän kaverin, jos sellaiseen tyytyy.
Joo, samaistun. En ole koskaan rakastunut ja olen yli kolmekymppinen. Treffeillä olen käynyt ties kuinka paljon ja ihastunut silloin tällöin. Minusta tuntuu oikeasti että minussa on jotain vialla enkä tiedä miten sen korjaisi. Ei mikään kiva tunne.
Ei sitä voi etukäteen tietää. Kun se napsahtaa kohdelle, niin se on "hellurei ja järki pois": Järki sanoo ei, sydän sanoo kyllä. (sitten se järjenääni alkaa voittamaan, ainakin mulla = tuon kanssa en voi elää loppuelämääni).
Näin mulla mennyt (ja aina podin sitä.... miksen taaskaan osannut .... -fiilistä).
(mulle sanottiin: "HäN ei ole hyvää seuraa sinulle". Mielessäni ajattelin: on siinä paraskin neuvoja; oikeassa ne nyt kumminkin oli .....)
Mistä oot etsinyt? Netti on pullollaan erilaisille ihmisille soveltuvia alustoja. Tarviit vain sen yhden.
Vierailija kirjoitti:
Joo, samaistun. En ole koskaan rakastunut ja olen yli kolmekymppinen. Treffeillä olen käynyt ties kuinka paljon ja ihastunut silloin tällöin. Minusta tuntuu oikeasti että minussa on jotain vialla enkä tiedä miten sen korjaisi. Ei mikään kiva tunne.
Rakkautta ei saa pakottaa. Nykyaikana somesta tulee kuva super onnellisista pareista. Kumminkin kyse on yksistä klipeistä. Yhtä onnettomia hekin voivat olla.
Minä en ole koskaan edes ihastunut kehenkään. Ei ole pienintäkään aavistusta, miltä sellainen tuntemus edes tuntuisi. Välillä tulee kanssa mietittyä, että onko minussa jotain pahasti vialla. Ikääkin on jo reilusti yli 30 v.
AP mainitsi masentuneisuuden. Masentuneista osa syö SSRI-lääkkeitä, jotka sivuvaikutuksenaan estävät merkittävältä osalta käyttäjistä luontaisen ihastumiskyvyn:
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000641391.html
Voiko olla kyse tuosta?
Mulla muuten sama, paitsi että olen rakastunut kerran. Siitä on yli kymmenen vuotta, hän oli ensirakkauteni. Olen päässyt suhteen yli mutta en ole kyennyt rakastumaan sen jälkeen, vaikka suhteissakin olen ollut. Olen alkanut pelätä rakastunkohan enää koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Mulla muuten sama, paitsi että olen rakastunut kerran. Siitä on yli kymmenen vuotta, hän oli ensirakkauteni. Olen päässyt suhteen yli mutta en ole kyennyt rakastumaan sen jälkeen, vaikka suhteissakin olen ollut. Olen alkanut pelätä rakastunkohan enää koskaan?
Et välttämättä, mutta ei tarvitsekaan. Kyseessä on pari vuotta kestävä ohimenevä mielenterveyden häiriötila joka kyllä tuntuu hienolta.
Sama täällä, pitkäaikaisen eron jälkeen viimein ihastuin ja rakastuin väärään tyyppiin. Suhde oli intohimoa, vuoristorataa, mies manupuloi aina takaisin. Toinen sattui myös pari vuotta sitten tuosta, mutta tiesin jo heti, että ei tule mitään miehen päihdeongelman takia. Huomasin, että miehissä oli samaa eli katsoin ulkonäköä ja hyvää seksiä. Ns. kunnon miehet eivät sytytä. Nyt pari kunnon miestä on kiinnostunut, mutta ne eivät saa minua syttymään ja rakastumaan. Olen mielummin yksin kuin leikin kotia tai rakkautta. Toisaalta ei ole kiva viettää loppuelämäänsä vanhana yksin. Olisi niin kiva rakastua kunnon tyyppiin, mutta ei onnistu varmaan enää. Luulen, että se on myös kohtalon kysymys. Ei niitä vastavuoroisia suuria rakkaustarinoita voi elämän varrella monta kertaa tulla, joten eletään sitten muistoissa.
Mulla ei ole mitään ongelmaa rakastua, olen rakastunut useita kertoja.
Mun ongelma on se, että tunteet ovat aina täysin yksipuolisia, rakkauteni kohteet eivät ikinä kiinnostu minusta takaisin.
Ei parisuhde tuo elämään onnea. Varsinkin jos olet nainen, mies tuo lähinnä draamaa, sotaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, jne. Vähän kuin isokokoisen koiran kanssa elelisi, koiraspuoleisen
Se ettet voi hyvin itseksesi johtuu omista elämänhallintataidoistasi. Mies ei sitä todellakaan paranna, päin vastoin
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, pitkäaikaisen eron jälkeen viimein ihastuin ja rakastuin väärään tyyppiin. Suhde oli intohimoa, vuoristorataa, mies manupuloi aina takaisin. Toinen sattui myös pari vuotta sitten tuosta, mutta tiesin jo heti, että ei tule mitään miehen päihdeongelman takia. Huomasin, että miehissä oli samaa eli katsoin ulkonäköä ja hyvää seksiä. Ns. kunnon miehet eivät sytytä. Nyt pari kunnon miestä on kiinnostunut, mutta ne eivät saa minua syttymään ja rakastumaan. Olen mielummin yksin kuin leikin kotia tai rakkautta. Toisaalta ei ole kiva viettää loppuelämäänsä vanhana yksin. Olisi niin kiva rakastua kunnon tyyppiin, mutta ei onnistu varmaan enää. Luulen, että se on myös kohtalon kysymys. Ei niitä vastavuoroisia suuria rakkaustarinoita voi elämän varrella monta kertaa tulla, joten eletään sitten muistoissa.
Turhaan syyllistät itseäsi siitä, että et rakastu kunnon miehiin. Eri asiat viehättävät eri ihmisiä. Sinä tykkäät komeista miehistä jotka ovat hyviä sängyssä, joten tavoittele heitä. Nauti elämästä, me kukin olemme täällä maapallolla vain kerran.
En osaa sanoa ratkaisua tai mitään muuta tuohon, kuin että sama täällä