Narsistisesta suhteesta toipuminen

Älä välitä noista heitoista, että pitäisi itsestään etsiä vikaa eikä vain toisesta, kun yleensä se on just niin, että itsestään sitä vikaa on etsinyt oikein kaivamalla ihan liian kauan, uupumiseen asti. 

Kyllä sen tietää, tuntee luissa ja ytimissä asti, jos on kohdannut väkivaltaa. 

Empaattisuus on ihmisessä hyvä piirre, ja joissain lähteissä sanotaan, ettei uhrin ominaisuuksilla ole juurikaan tekemistä sen kanssa, että päätyi uhriksi, että kyse on lähinnä huonosta tuurista. 

On vaarallista sanoa toipuvalle, että katso peiliin tms. Kun juuri siitä uhri on toipumassa, liiallisesta peiliin katsomisesta ja itsensä syyttelystä. 

Aikaa se ottaa, mutta kyllä siitä toipuu! Tsemppiä ap. :) 

Narsistihullu TAAS asialla 🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Menkää toki Kelan kustantamaan ruikutusterapiaan. Siellä huuhaapetteri johdattaa teidät ajattelemaan ettå myös vanhempanne/pomonne oli NaRsIstI. Huoh.

Mulla meni vuosi.

Kannatti todella miettiä mitä parisuhteelta haluaa.

Narsistisesta ihmisestä toioumisen tunnistaa siitä, ettei itse ole varma, oliko oikeassa vai väärässä.

Parisuhteessa rakastettua tulee kohdella paremmmin kuin parasta ystäväänsä. Siitä sen tunnistat ja se on mahdollista.

Itselläni on nyt tuollainen parisuhde. Ollaan aina samalla puolella.

Sitä narsismia on hölmöä tunkea joka paikkaan. Sitä on hyvin hyvin harvalla ihmisellä mutta täällä jokainen diagnosoi vähänkin mlkun ihmisen sellaiseksi. Antaa niin typerän kuvan kun ei ole yhtään edes perehtynyt kys diagnoosiin.

Vai onko se sana vain niin kiva kirjoittaa, niinku narsissi.

Vierailija kirjoitti:

Näissä narsku-ketjujen asetelmissa häiritsee (keittiöpsykologian lisäksi) se asetelma, että toinen on aina se viallinen ja itse pelkästään viaton uhri.

Liian mustavalkoista. Kaikki pahuus ulkoistetaan toiseen ja marttyyrin kruunua sovitellaan tiukasti omille kutreille.

No joo. Jos toinen on patologinen valehtelija ja itse on rehellinen. Toinen tonkii lompakot ja kaikki datan mitä pystyy, toinen ei. Toinen pettää ja toinen ei. Toinen saalistaja tai toinen saalis. Jne jne.  Niin joo, en suostu ottamaan marttyyrin kruunua mutta en myöskään syyllisen. 

Tuon kaiken ulkopuolelle jää se, oliko kumpi kivempi tai huomaavaisempi tai oliko sitä ihan täydellinen koskaan kukaan, koska tuollaisen sairaan kontrolloijamanipuloijan kanssa ei voi olla tervettä suhdetta ja ihan sama, olisinko ollut kuinka ihana tai paska, se toinen on SAIRAS JA VÄÄRÄSSÄ ja sairastuttaa kohteensa. 

Ja mitä aloittajan kysymykseen tulee niin Narsisti vs Minä kanavalla sanotaan hyvin, että aika ei korjaa narsistin jättämiä vaurioita vaan ne tulee korjata. Useimmilla se ensimmäinen vauroittava narsisti on ollut oma vanhempi, ja myöhemmin elämässä tullut sitten uusia. 

Vihan tunne on hyvä. Se todistaa, että olet realiteeteissa ja pidät puoliasi. Olet siis parantumassa. 

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Sitä narsismia on hölmöä tunkea joka paikkaan. Sitä on hyvin hyvin harvalla ihmisellä mutta täällä jokainen diagnosoi vähänkin mlkun ihmisen sellaiseksi. Antaa niin typerän kuvan kun ei ole yhtään edes perehtynyt kys diagnoosiin.

Vai onko se sana vain niin kiva kirjoittaa, niinku narsissi.

Kuule. Voit olla ihan satavarma, että antaisin aika paljon, jos saisin vaihtaa elämäni sellaiseen, että se ei olisi sisältänyt yhtäkään narsistia. Niitä nyt vaan valitettavasti on. On sokeita, kuuromykkiä, amputoituja, halvaantuneita, kaikenlaisia, vaikka sinä et ikinä kohtaisi heistä yhtäkään. Sitä paitsi uskon, ettet edes tunnistaisi narsistia, vaikka sellainen tiellesi osuisi tai olisit itse yksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni vuosi.

Kannatti todella miettiä mitä parisuhteelta haluaa.

Narsistisesta ihmisestä toioumisen tunnistaa siitä, ettei itse ole varma, oliko oikeassa vai väärässä.

Parisuhteessa rakastettua tulee kohdella paremmmin kuin parasta ystäväänsä. Siitä sen tunnistat ja se on mahdollista.

Itselläni on nyt tuollainen parisuhde. Ollaan aina samalla puolella.

Ihanaa kuulla, että olet toipunut ja osannut valita (ja löytänyt) oikein :)

Kiitos teille rohkaisseille kommenteista. Tuo oli herättävästi sanottu, että jos ei tiedä, oliko oikeassa vai väärässä, on ollut tekemisissä narsistin kanssa. Tällainen olo minulla juuri on ollut ja on jonkin verran edelleen. Järjellä ajatellen uskon olleeni oikeassa, mutta tunteet ovat edelleen sekaisin. Omassa suhteessani vastapuoli oli jotenkin kaikkea muuta ulkoisesti kuin miksi kuvittelisin narsistin eli ei mitenkään erityisen komea tai supliikki casanovatyyppi vaan aran oloinen sivustakatsoja. On vaikea vieläkin uskoa, että niin moni kohta narsistilistasta täyttyy. En toki väitä, että hänellä olisi narsisitinen persoonallisuushäiriö, mutta paljon narsisitisia piirteitä kuitenkin.

Ap