Lue keskustelun säännöt.
Teini raastaa hermoja
Maailman p*skin äiti
12.02.2023 |
Tiedän, että teini-ikä on haastavaa aikaa sekä lapselle itselleen että vanhemmille. Tänään on vain sellainen olo, että en helvetti jaksa olla murkun äiti. Kaikki on "ihan sama", "ei kiinnosta" "ootte ärsyttäviä" "mee pois" "joojookohta". Jos lapselta vahingossa pääsee lipsahtamaan yksi normaaliin, ystävälliseen sävyyn sanottu lause, niin seuraavat 200 on taas huokailua ja silmien pyörittelyä ja evvk. Mikään ei kiinnosta, mitään ei huvita tehdä eikä varsinkaan perheen kanssa yhdessä ja kaikesta täytyy jankuttaa miljoona kertaa, ennen kuin jotain tapahtuu. Sitten teini valittaa, miten hänelle valitetaan aina ja kaikesta ja koko ajan. No nosta helvetti ne likaiset vaatteet lattialta ja vie pyykkikoriin vaikka ihan oma-aloitteisesti, niin kukaan ei valita yhtään mistään! Onko ne kaikki tuollaisia samanlaisia luupäitä?
Ennen mulla oli pieni tyttö, jota sai halata ja letittää hiuksia ja jonka kanssa tehtiin kaikenlaista yhdessä. Nyt kuuntelen kateellisena, kun työkaveri kertoo, mitä on puuhannut oman samanikäisen lapsensa kanssa. Minun lapseni ei halua tehdä kanssani enää yhtään mitään. Tietää jo valmiiksi jotain ehdottaessaankin, että vastaus on tuhahdus ja ei tosiaankaan. Ymmärrän kyllä oman rauhan ja tilan tarpeen ja sen, että irrottaudutaan vähitellen vanhemmista, mutta tuntuu ihan paskalta, kun toinen ei kestä olla samassa huoneessakaan kuin pakollisen ajan. Että onko sitä ollut niin kamala ja huono äiti, että nyt ollaan tässä tilanteessa? Onko tämä tästä eteenpäin aina tällaista vai voidaanko joskus vielä olla läheisiä? Saako lapselle sanoa, kun se tulee muina miehinä juttelemaan mukavia kun ensin on koko päivän käyttäytynyt huonosti, että nyt olen saanut tarpeekseni, mene pois, mulla on paha mieli enkä halua jutella mitään.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tulee muina miehinä juttelemaan mukavia niin ei enää kelpaakkaan. Ok.
No mieti itse tilannetta, jossa toinen on tylyttänyt koko päivän tai kauemminkin, kun olet itse yrittänyt esim. keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä tai mitä nyt perheen yhteiseen vuorovaikutukseen kuuluu. Minä en ainakaan ole tunteeton robotti, joka ottaa vastaan kaiken negatiivisen ja porskuttaa iloisena eteenpäin. Olet ilmaissut, että käytös ei ole hyväksyttävää ja että se pahoittaa sinun mielesi. Toinen vastaa "ihan sama, ketä kiinnostaa". Menee hetki, toinen tulee puhelemaan niitä näitä ja sillä sekunnilla pitäisi sinunkin olla taas, että eipä tässä mitään, jutellaanpa vaan. OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä emä oli tuollainen kun olin murrosiässä. Onneksi nykyään saa valita seuransa vaikka alun perin synnyttämällä pakotettiin seuraan jota ei itse saanut valita.
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Just. Sinäkin varmasti haluaisit käyttäytyä kauniisti sellaista ihmistä kohtaan, joka pahoinpitelisi sinua.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tottelemattomuudesta annettu rangaistus olisi "pahoinpitely"? Vanhempana sinä olet auktoriteetti ja sinulla on oikeus ja velvollisuus rangaista lasta jos lapsi ei tottele.
Lapsiperheessä vanhempien rooliin kuuluu se, että he toimivat poliisina, tuomarina ja vanginvartijana lapsilleen silloin, kun kuria on tarvetta pitää. Ei se ole mitään pahoinpitelyä.
Oli vastaus "remmiä vaan" tyyppisiin kommentteihin.
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tulee muina miehinä juttelemaan mukavia niin ei enää kelpaakkaan. Ok.
No mieti itse tilannetta, jossa toinen on tylyttänyt koko päivän tai kauemminkin, kun olet itse yrittänyt esim. keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä tai mitä nyt perheen yhteiseen vuorovaikutukseen kuuluu. Minä en ainakaan ole tunteeton robotti, joka ottaa vastaan kaiken negatiivisen ja porskuttaa iloisena eteenpäin. Olet ilmaissut, että käytös ei ole hyväksyttävää ja että se pahoittaa sinun mielesi. Toinen vastaa "ihan sama, ketä kiinnostaa". Menee hetki, toinen tulee puhelemaan niitä näitä ja sillä sekunnilla pitäisi sinunkin olla taas, että eipä tässä mitään, jutellaanpa vaan. OK.
Mitä tuollainen hyväksymättömyyden ilmaiseminen hyödyttää, kun lapsi näkee, että sinulla ei ole mitään voimaa sanojesi takana? Tyttö tietää, että äiti ei pysty ottamaan häneltä luuloja pois, joten äidin puheet on helppo päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Just. Sinäkin varmasti haluaisit käyttäytyä kauniisti sellaista ihmistä kohtaan, joka pahoinpitelisi sinua.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tottelemattomuudesta annettu rangaistus olisi "pahoinpitely"? Vanhempana sinä olet auktoriteetti ja sinulla on oikeus ja velvollisuus rangaista lasta jos lapsi ei tottele.
Lapsiperheessä vanhempien rooliin kuuluu se, että he toimivat poliisina, tuomarina ja vanginvartijana lapsilleen silloin, kun kuria on tarvetta pitää. Ei se ole mitään pahoinpitelyä.
Oli vastaus "remmiä vaan" tyyppisiin kommentteihin.
Rangaistus on se remmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Pidän kuria, en ota luuloja pois. Haluan että meillä on hyvät välit ja lapsella sellainen olo, että voi kertoa iloistaan ja murheistaan. Vaikka pitäisin kuria kuin armeijassa ja lapsi käyttäytyisi sen vuoksi näennäisesti hyvin, se ei muuttaisi tätä ongelman ydintä. Toivoisin, että lapsi käyttäytyisi meitä muita kohtaan kauniisti ja osoittaisi edes vähän empatiaa tai positiivisia tunteita sen vuoksi, että oikeasti kokee niitä.
Ei kyse ole mistään näennäisestä hyvästä käytöksestä vaan siitä, että teinikin kaipaa sitä, että aikuinen päättää asiat. Lapsi (jollainen teinikin on) tarvitsee siis sen kurin voidakseen hyvin ja ollakseen aidosti hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Kun teiniltä ottaa luulot pois niin se ei ole vihan teko vaan rakkauden teko.
Meillä on rajat ja kuri ja lapsilla tietyt velvollisuudet ja omat vastuualueet. Seurauksia tulee huonosta käytöksestä. Luulot pois ottaminen puolestaan on minusta sellaista kasvatusta, jota en halua toteuttaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys tuosta termistä, minusta se kuulostaa lapsen lyttäämiseltä ja nöyryyttämiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä emä oli tuollainen kun olin murrosiässä. Onneksi nykyään saa valita seuransa vaikka alun perin synnyttämällä pakotettiin seuraan jota ei itse saanut valita.
Oli millainen? Halusi joskus tehdä sinun kanssasi yhdessä jotain mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sama täällä. Sun pointtisi ei tuo kuri tainnut niin ollakaan vaan yhteyden puute. Suren sitä, että yhteiset tekemiset ovat niin vähissä nykyään, vaikka se luonnollista onkin.
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Pidän kuria, en ota luuloja pois. Haluan että meillä on hyvät välit ja lapsella sellainen olo, että voi kertoa iloistaan ja murheistaan. Vaikka pitäisin kuria kuin armeijassa ja lapsi käyttäytyisi sen vuoksi näennäisesti hyvin, se ei muuttaisi tätä ongelman ydintä. Toivoisin, että lapsi käyttäytyisi meitä muita kohtaan kauniisti ja osoittaisi edes vähän empatiaa tai positiivisia tunteita sen vuoksi, että oikeasti kokee niitä.
Ei kyse ole mistään näennäisestä hyvästä käytöksestä vaan siitä, että teinikin kaipaa sitä, että aikuinen päättää asiat. Lapsi (jollainen teinikin on) tarvitsee siis sen kurin voidakseen hyvin ja ollakseen aidosti hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Kun teiniltä ottaa luulot pois niin se ei ole vihan teko vaan rakkauden teko.
Meillä on rajat ja kuri ja lapsilla tietyt velvollisuudet ja omat vastuualueet. Seurauksia tulee huonosta käytöksestä. Luulot pois ottaminen puolestaan on minusta sellaista kasvatusta, jota en halua toteuttaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys tuosta termistä, minusta se kuulostaa lapsen lyttäämiseltä ja nöyryyttämiseltä.
Selkeästikään ne seuraukset eivät kuitenkaan ole riittävät, koska lapsi on avoimen uhmakas ja jatkaa huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Just. Sinäkin varmasti haluaisit käyttäytyä kauniisti sellaista ihmistä kohtaan, joka pahoinpitelisi sinua.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tottelemattomuudesta annettu rangaistus olisi "pahoinpitely"? Vanhempana sinä olet auktoriteetti ja sinulla on oikeus ja velvollisuus rangaista lasta jos lapsi ei tottele.
Lapsiperheessä vanhempien rooliin kuuluu se, että he toimivat poliisina, tuomarina ja vanginvartijana lapsilleen silloin, kun kuria on tarvetta pitää. Ei se ole mitään pahoinpitelyä.
Oli vastaus "remmiä vaan" tyyppisiin kommentteihin.
Rangaistus on se remmikin.
Pahoinpitely ei kuulu meillä kasvatusmenetelmiin.
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Pidän kuria, en ota luuloja pois. Haluan että meillä on hyvät välit ja lapsella sellainen olo, että voi kertoa iloistaan ja murheistaan. Vaikka pitäisin kuria kuin armeijassa ja lapsi käyttäytyisi sen vuoksi näennäisesti hyvin, se ei muuttaisi tätä ongelman ydintä. Toivoisin, että lapsi käyttäytyisi meitä muita kohtaan kauniisti ja osoittaisi edes vähän empatiaa tai positiivisia tunteita sen vuoksi, että oikeasti kokee niitä.
Ei kyse ole mistään näennäisestä hyvästä käytöksestä vaan siitä, että teinikin kaipaa sitä, että aikuinen päättää asiat. Lapsi (jollainen teinikin on) tarvitsee siis sen kurin voidakseen hyvin ja ollakseen aidosti hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Kun teiniltä ottaa luulot pois niin se ei ole vihan teko vaan rakkauden teko.
Meillä on rajat ja kuri ja lapsilla tietyt velvollisuudet ja omat vastuualueet. Seurauksia tulee huonosta käytöksestä. Luulot pois ottaminen puolestaan on minusta sellaista kasvatusta, jota en halua toteuttaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys tuosta termistä, minusta se kuulostaa lapsen lyttäämiseltä ja nöyryyttämiseltä.
Koetko siis, että teinillä tulee olla oikeus raastaa hermojasi jotta et lyttää ja nöyryytä häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko taas ???
Älä jaksa näitä samoja viikosta toiseen...
Just näin.
On niin typerä aloitus ja useamman kerran luettu.
On tärkeää että teini saa olla teini kotona niin kasvaa siitä terveeksi aikuiseksi . Minulla on poika jonka teiniuhma meni hyvin nopsaan ohi . Tytöillä voi kuulemma olla voimakkaampi ja pidempi . Minä vein pojan huoneeseen pyykkikorin ja muistutin peliajoista ja hiljaisuudesta kerrostalossa ja päivärytmin tärkeydestä ja hygieniasta , kyllä hän fiksuna pian oppi . Kerroin että ohjaan häntä koska rakastan ja opetan tulevaisuuttakin varten , mutten asioista jankuttanut enkä nipottanut . Tunteita voi oppia purkamaan myös urheilemalla , jos kovasti harmittaa ja laittaa lenkkarit jalkaan ja käy vaikka metsälenkillä ihailemassa kevättä niin todennäköisimmin palaa kotiin hyvällä mielellä . Muista kehua teiniä kun on tehnyt asioita varsinkin oma-aloitteisesti niin saattaa tulla tavaksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole helpottanut kahdella vanhimmalla vieläkään, vaikka ikää esikoisella kohta 20 v ja seuraavalla kohta 18 v. Suurena lohtuna on se, että 15-vuotiaan kolmannen kanssa menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Hei, sama täällä. Sun pointtisi ei tuo kuri tainnut niin ollakaan vaan yhteyden puute. Suren sitä, että yhteiset tekemiset ovat niin vähissä nykyään, vaikka se luonnollista onkin.
Juuri tämä. Tietysti tuo kurinpitokin on erilaista kuin pienemmän lapsen kanssa ja joutuu enemmän miettimään keinoja, kun "ihan sama" on vastaus ja asenne kaikkeen. Toki se väsyttää ja välillä tuntuu, ettei ole keinoja. Ei meillä kuitenkaan ihan mahdotonta ole, nimittelyä tai huutamista/haukkumista. Enemmän tuollaista kyllästynyttä huokailua, silmien pyörittelyä ja näsäviisastelua. Välillä paukkuu ovet, kun ei saa tahtoaan läpi. Eniten kuitenkin surettaa ja harmittaa yhteyden heikkeneminen. Tuntuu, että siitä pienestä tytöstä, jonka kanssa leikittiin ponien muotinäytöstä tuli yhtäkkiä tuollainen, jota ei saa koskaan edes halata. Mietin, että riittääkö yhteyden säilyttämisen kannalta tulevaisuuttakin ajatellen, että lapsi tietää, että haluan olla ja viettää aikaa hänen kanssaan vaikka hän ei itse juuri nyt ole siitä erityisen kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko taas ???
Älä jaksa näitä samoja viikosta toiseen...Just näin.
On niin typerä aloitus ja useamman kerran luettu.
Ihan oma vikasi, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Pidän kuria, en ota luuloja pois. Haluan että meillä on hyvät välit ja lapsella sellainen olo, että voi kertoa iloistaan ja murheistaan. Vaikka pitäisin kuria kuin armeijassa ja lapsi käyttäytyisi sen vuoksi näennäisesti hyvin, se ei muuttaisi tätä ongelman ydintä. Toivoisin, että lapsi käyttäytyisi meitä muita kohtaan kauniisti ja osoittaisi edes vähän empatiaa tai positiivisia tunteita sen vuoksi, että oikeasti kokee niitä.
Ei kyse ole mistään näennäisestä hyvästä käytöksestä vaan siitä, että teinikin kaipaa sitä, että aikuinen päättää asiat. Lapsi (jollainen teinikin on) tarvitsee siis sen kurin voidakseen hyvin ja ollakseen aidosti hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Kun teiniltä ottaa luulot pois niin se ei ole vihan teko vaan rakkauden teko.
Meillä on rajat ja kuri ja lapsilla tietyt velvollisuudet ja omat vastuualueet. Seurauksia tulee huonosta käytöksestä. Luulot pois ottaminen puolestaan on minusta sellaista kasvatusta, jota en halua toteuttaa. Ehkä meillä on erilainen käsitys tuosta termistä, minusta se kuulostaa lapsen lyttäämiseltä ja nöyryyttämiseltä.
Koetko siis, että teinillä tulee olla oikeus raastaa hermojasi jotta et lyttää ja nöyryytä häntä?
Tietyssä määrin kyllä. Enkä sen rajankaan tultua täyteen jälkeen halua ottaa häneltä luuloja pois/lytätä/ nöyryyttää vaan pyrkiä opettamaan ottamaan toisten ihmisten tunteet huomioon ja kohdella muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Maailman p*skin äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, sama täällä. Sun pointtisi ei tuo kuri tainnut niin ollakaan vaan yhteyden puute. Suren sitä, että yhteiset tekemiset ovat niin vähissä nykyään, vaikka se luonnollista onkin.
Juuri tämä. Tietysti tuo kurinpitokin on erilaista kuin pienemmän lapsen kanssa ja joutuu enemmän miettimään keinoja, kun "ihan sama" on vastaus ja asenne kaikkeen. Toki se väsyttää ja välillä tuntuu, ettei ole keinoja. Ei meillä kuitenkaan ihan mahdotonta ole, nimittelyä tai huutamista/haukkumista. Enemmän tuollaista kyllästynyttä huokailua, silmien pyörittelyä ja näsäviisastelua. Välillä paukkuu ovet, kun ei saa tahtoaan läpi. Eniten kuitenkin surettaa ja harmittaa yhteyden heikkeneminen. Tuntuu, että siitä pienestä tytöstä, jonka kanssa leikittiin ponien muotinäytöstä tuli yhtäkkiä tuollainen, jota ei saa koskaan edes halata. Mietin, että riittääkö yhteyden säilyttämisen kannalta tulevaisuuttakin ajatellen, että lapsi tietää, että haluan olla ja viettää aikaa hänen kanssaan vaikka hän ei itse juuri nyt ole siitä erityisen kiinnostunut.
Kun tätä ketjua lukee, niin tulee se vaikutelma, että olet ihan itse rajannut itseltäsi keinovalikoiman pois, ja siksi sitten joudut totemaan, että ei ole keinoja.
Eli keinoja olisi, mutta ongelma on siinä, että et halua käyttää niitä.
Joskus olisin voinut kirjoittaa, että kun aika kuluu, teinin käytös takuulla muuttuu. Niin meillä kävi, vaikka ihan maailman empaattisin lapsi ei ole koskaan ollutkaan.
OT mut vähän samaa kuitenkin:
Mutta entäs nyt. kun tuntuu, että 40+ "lapsi" ei osaa puhua äidilleen (ainoa vanhempi) kuin ylemmyydentuntoisesti ja etsien aina virheitä niistä jokapäiväisistä pikku ongelmista, joita äiti joutuu ratkomaan. Ja joskus vaan kysyy neuvoakin. Mietin, että mitä olen tehnyt väärin sittenkin. Välimme ovat olleet vaihtelevat, lapsen ollessa pieni hyvin läheiset, teiniaikana huonommat. Sittemmin taas paremmat kun saimme etäisyyttä toisiimme. Epäkunnioittava-sana on suomeksi vähän huono, mutta se hänen käytöksestään jotenkin tulee mieleen.
Se on vaihe, joka menee ohi. Jos lapsi tulee juttelemaan mukavia, älä vaan sillä hetkellä sano ettet jaksa häntä vaan kuuntele ne jutut ja osoita kiinnostusta. Muutaman vuoden on hankalaa, täysi-ikäisyyttä lähestyessä helpottaa.