Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan on normaalia surra syvästi kuollutta äitiään?
12.02.2023 |
Miehen äiti kuoli kuukausi sitten, hautajaiset olivat viikko sitten. Mies on jo viikkoja nukkunut iltapäivästä iltaan monta tuntia, 3-4 tuntia, normaalin yöunen lisäksi. Työnsä hoitaa mutta kotioloissa äärimmäisen vetäytyväinen. Heti hautajaisten jälkeen puhui kuin olisi *monta päätä sisäkkäin pään sisällä*. Olen alkanut miettiä, missä menee ns. normaalin surun ja kenties masennuksen raja? Itseltäni ei ole kuollut lähiomaisia joten mulla ei ole suuresta surusta kokemusta. Tuota nukkumista mietin, kun itse masentuneena nukuin just monta tuntia keskellä päivää tai makasin vaan sängyssä.
En oikein tiedä mitä mies edes käy läpi. Hän ei ollut edes läheinen äitinsä kanssa. Hän oli aina isän poika, isä kuoli jo monta vuotta sitten ja sen surun hän kävi läpi toisella tavalla.
Mies myös ärhentelee, on tosi lyhytpinnainen ja jostain syystä haluaa pitää surunsa ja surutyönsä itsellään. Esim hautajaisjärjestelyistä hän ei puhunut mulle yhtään mitään, vasta hautajaispäivän aamuna kuulin että hänen äitinsä tuhkataan ja siitä aiheutui siis selkeitä muutoksia hautajaisten kulkuun. En nyt tarkoita että mies olisi mulle kaikesta tilivelvollinen mutta silti.
Samoin kuulin että oli töissä työajallaan tehnyt kirkkoon sitä ohjelmavihkosta ja muistotilaisuuteen äidin kuvista tehtyä videoesitystä. En edes tiennyt että ne on tullut hänen tehtäväkseen. Ymmärrän että ehkä halusi osana surutyötä tehdä ne yksin mutta samalla pohdin, kertooko tuo parisuhteen ja liiton tilasta, ettei edes mainitse käsiohjelman ja diaesityksen olevan omalla vastuullaan.
Just lähti ärhennellen käymään autolla jossain ja sitä ennen oli raivonnut, että en osaa tukea häntä hänen surussaan. Ei siis oltu riidelty tai mitään, ihan normisti oli aamu ja päivä mennyt, olin just laittanut ruoan ja oltiin syöty, olin siivoamassa keittiötä kun tämä purkaus tuli ja häipyi ovet paukkuen.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä, kaipaan äitiäni vaikka kuolemastaan on 35 vuotta.
Läheisyys häviää lapsuuskodin kanssa, riippuu vähän puolisostakin.
Kuukausi kuolemasta? Heillä on miehelläsi ja sisaruksillasi vielä monta asiaa edessä ennenkuin palaavat arkeen.
Miten tuhkaus muutti hautajaisia?Arkku oli kannettu kirkkoon ennen tilaisuuden alkua. kukkien lasku meni niin, että jokainen paikalla oleva jätti yhden ruusun maljakkoon arkun viereen, eikä muistovärssyjä ollut, eikä arkun äärellä sanottu mitään. Arkku kannettiin lopuksi ulos kirkon portaiden juurelle, tässä kohtaa oli erään omaisen puhe ja valokuvaus koko saattoväestä. Sit arkku nostettiin kärryyn ja se kärrättiin kylmiöön joka oli kirkon vieressä, saattoväki sitä seurannut vaan käveli suoraan srk-talolle.
Ap
Kaikissa hautajaisissa jossa olen ollut on arkku alttarilla valmiina. Oletko ennen ollut hautajaisissa?
Nykyisin on tuo yhden kukan toive.
Tuhkaushautauksissa arkku on jäänyt alttarille, hautaustoimisto käy siirtämässä pois .
Joskus miehet on perinteisesti kantaneet sen hautaustoimiston autoon.Joskus on kukat jokainen vienyt ennen muistotilaisuutta paikkaan, johon uurna tulee tai tuhkat sirotellaan. Joskus jääneet siihen alttarille.
Hautajaisia on niin monen näköisiä, kunhan olet yhtä monissa käynyt kuin vaikka 75 - vuotiaana.
Voi olla sit niin. Oma sukuni on iso, tiivis ja sellainen että koko suku kutsutaan aina kaikkiin tapahtumiin. Joten olen ollut varmaan 40 hautajaisissa lapsesta lähtien ja nähnyt monenlaisia hautajaisia.
Pointti ei ollutkaan että anopin hautajaiset olisivat olleet jotenkin erikoiset. Ihmettelen vain ettei mies kokenut luontevaksi kertoa minulle, millaiset hautajaiset oli sisarensa kanssa suunnitellut ja että anoppi oli toivonut tuhlausta. Se on totta että olen ollut vain muutamissa hautajaisissa joissa vainaja viedään krematorioon eikä maan multaan ja siksi oletin, että anoppi, uskonnollinen ihminen vielä, haudataan hautaan. Yllätyin todella paljon kun kuulin ja mieskin sanoi yllättyneensä. Ja kuulin siis just ennen tilaisuuden alkua asiasta. Sisar oli hommannut myös meidän perheen kukat joten edes kukista en voinut päätellä mitään hautajaisten kulusta.
Jos vaikka anoppi on joskus tehnyt itse hautaustestamentin eli suunnitellut millaiset hautajaiset haluaa. Omalla anopillani on tietyt toiveet, mitä hän ei ole kuitenkaan mihinkään kirjannut. Luultavasti tiedän ne paremmin kuin hänen ainokainen lapsensa, vaikken anopin kanssa olekaan missään hyvissä väleissä. Tiedän, että hän haluaa tulla tuhkatuksi ja mihin hän haluaa tuhkansa. Sitä en varmuudella tiedä, tuleeko tuo sijoittuspaikka olemaan mahdollinen, koska luulen olevan rajallinen määrä, mitä tuonne kappeliin tuhkia voidaan sijoittaa. Anoppi itse on nykyään hoitolaitoksessa pahasti dementoituneena.
Anna miehellesi läheisyyttä ja osoita, että välität hänestä. Kysy sopivassa kohden, että miten voit tukea ja auttaa häntä. Nuo päivällä nukkumiset voivat johtua siitäkin, ettei hän nuku öisin, vaikka luulet hänen nukkuvan. Äitin kuoleman jälkeen en nukkunut kunnolla, vaan valvoin pitkät ajat öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi käydä läpi asioita minkä takia ei ollut niin läheinen äitinsä kanssa. Veljeni koko syyllisyyttä, kun piti niin vähän yhteyttä äitiin. Tuo asia alkoi vaivata äidin kuoleman jälkeen, mutta meni sitten ajan kanssa ohi.
Kun se suru alkaa vasta hautajaisten jälkeen, sitä ennen ei ehdi edes pysähtymään ja miettimään asiaa, kun on hautajaiset järjestettävänä ja perunkirjoitus jne. Anna miehesi surra rauhassa, se ei mene koskaan ohi muuttaa vain muotoaan, kunhan sen aika on. Ei ole olemassa mitään oikeaa aikaa eikä tapaa surra.
Vuosi menee kun kaikki tärkeät päivät käyty läpi. Äidin syntymäpäivä, nimipäivä, äitienpäivä, joulu. Anna aikaa surulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiiä, kaipaan äitiäni vaikka kuolemastaan on 35 vuotta.
Läheisyys häviää lapsuuskodin kanssa, riippuu vähän puolisostakin.
Kuukausi kuolemasta? Heillä on miehelläsi ja sisaruksillasi vielä monta asiaa edessä ennenkuin palaavat arkeen.
Miten tuhkaus muutti hautajaisia?
Arkku oli kannettu kirkkoon ennen tilaisuuden alkua. kukkien lasku meni niin, että jokainen paikalla oleva jätti yhden ruusun maljakkoon arkun viereen, eikä muistovärssyjä ollut, eikä arkun äärellä sanottu mitään. Arkku kannettiin lopuksi ulos kirkon portaiden juurelle, tässä kohtaa oli erään omaisen puhe ja valokuvaus koko saattoväestä. Sit arkku nostettiin kärryyn ja se kärrättiin kylmiöön joka oli kirkon vieressä, saattoväki sitä seurannut vaan käveli suoraan srk-talolle
Vaikuttaa siltä, että miehesi äiti ei ollut sinulle mitenkään tärkeä tai läheinen ihminen. Ehkäpä miehesi ei halua jakaa suruaan ihmisen kanssa, jolle hänen äitinsä oli yhdentekevä.
Olisi mielenkiintoista tietää, joko mies on jättänyt sinut.
Riippuu ihmisestä. Minä surin syvästi isäni menetystä. Äitini kuoli, kun olin 5-vuotias. Kun isä kuoli, itkin kuukausia, vaikka olin jo aikuinen. Se oli piste menneisyydelle. Loppu jollekin. Oli kauheaa huomata, ettei ole olemassa ketään, joka on ollut minun kanssani läheinen, kun olin lapsi. Ei ketään, jonka kanssa puhua kesämökillä vietetyistä lomista. Ei ketään, joka muistaisi samoja asioita kuin minä. Minulla oli elossa kuitenkin vielä äidin vanhemmat (ukilla pitkälle edennyt muistisairaus ja mummo muuten vaan huonokuuloinen ja lähes sokea). Lisäksi oli isän sisko ja veli, jotka jollain tavalla olivat olleet läheisiä, mutta eihän ne olleet minun omaa perhettäni. Minä puhuin myös omassa päässäni keskusteluja isän kanssa, kuvittelin, mitä hän vastaisi. Se oli osa surutyötä, irti päästämistä. Suruun liittyy masennuksen ja alakulon tunteita. Elämänilo voi kadota joksikin aikaa. Yleensä tilanne palautuu entiselleen kun aikaa kuluu,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että akuutti suru alkaa puolen vuoden kohdalla helpottaa. Olet kyllä lapsellinen, jos kuvittelet kuukauden olevan kohtuuton suruaika.
Alue: Aihe vapaa
Lähimmäisen kuolemasta tuli juuri 2v. Kuukausi ap on todella lyhyt aika ja menetys tuoda pintaan vaikka mitä . Minulla on enää äiti ja hänkään tuskin kauaa. Isään välit olivat kunnossa ja surutyö kulki painollaan, äitiin on aina ollut mutkikkaat välit ja hänen lähtönsä varmasti vaikuttaa minuun eritavalla. Toisenkin vanhemman loppu ja sikäli uuden alku sekä se että äidin kanssa ei voi korjata välejä, tulee jäämään kesken. Voin vain itseni kanssa työstää.