Jos kuolisit, miten nopeasti miehesi aloittaisi uuden suhteen? mitä arvioit?

eikä se onneks mua siinä vaiheessa liikuttaiskaan. Ja uus suhde ei tarkota sitä edellinen olis unohdettu

siinä vaiheessa on loppunut pakastimesta ruoka, puhtaat astiat kaapista ja vaatteet laatikosta.

Mä toivon että aloittaisi suht pian ihna lasten takia mutta että ottaisi vain sellaisen ihan helmen tyypin! Eli toivoisin että alkaisi seurustelemaan 1-3 vuoden kuluessa vakavasti! Rankkaa hänellä kyllä olisi ei olisi tukea keneltäkään joten en tiedä miten treffeille edes pääsisi..



Täytyykin muuten jutella tästä illalla, kiitos ap!



t. eräs joka sairastaa ja ehkä myös kuolee pian.

En ymmärrä, mistä ihmeestä minä ehtisin kenetkään löytää... ruokakaupasta vai?

Mutta kirjoitella voi ja netissä hengata ja sitten ehkä joskus uskaltaisi tavatakin.. Itse viekkaan että mulla menisi sellainen 1-3 v

Varmasti tulisi etsimään tukea heistä joltakulta ja sitten ihastuisi. Tämä olisi ihan toivottavaa, sillä ei meitä ihmisiä ole tehty elämään yksin.



Mieheni muuten " tietää" , että hän joutuu hautaamaan minut. Minustakin on parempi niin päin, koska jos itse menettäisin hänet, en luultavasti haluaisi ketään toista.

eikä mitenkään hyväsupliikkinenkaan. Itse poimin mieheni hiomattomana timanttina työpaikalta. Nyt mies on ihana ja komea, kilttikin. Uudella työpaikallaan sillä on vain keski-ikäisiä miehiä. Uskoisin, että miehelläni olisi ongelmia uuden suhteen löytämisessä leskenä. Meillä minä nimittäin olen jonkunlainen ohjelmamestari, aina keksin ja kehitän kaikki lomat ja matkat ja niiden tekemiset. Mieheni ei myöskään tarvitsisi kodinhoitajaa, joten senkään takia ei tarvitsisi aktivoitua. Töihin se varmaankin hautautuisi.



Veikkaan siis, ettei ikinä, mutta toivon kovasti, että olen väärässä. Kenenkään ei ole hyvä yksin.

Siellä laitetaan koko sisutusta uusiksi, kauhulla katselen kun kaikki lapsilta tuttu hävitetään, mut ehkäpä se on ainut keino unohtaa panna nurmen alle asiat. Ennen kävivät sunnuntaisin hautausmaalla laittamassa kynttilän , mut ei enää. Kaipa se on mentävä eteenpäin mut tuntuu aivan niin nopealta ja kylmältä

suru olisi niin suuri

Toisaalta, voisi mies innostua netin deitti-ilmoituksista. Ravintoloista tuskin lähtisi etsimällä etsimään. Vääntää mahasta kyllä ajatellakin...

Siskon miehellä meni 1,5 v ennen kuin vastakkainen sukupuoli yhtään alkoi kiinnostaa. Tosi pian sen jälkeen tapasi uuden ja 2 v siskon kuolemasta uusi avovaimo muutti lapsinensa miehen ja tämän lasten kotiin. Asiassa on ollut pelkästään hyviä puolia ja uusi avovaimo on loistava äitipuoli lapsille! Itse toivoisin, että miehelleni kävisi yhtä hyvin.

Pahinta olisi, jos jäisi muistojen vangiksi!

En osaa yhtään kuvitella miehelle uutta naista. :) Mutta kyllähän se varmaan jossain vaiheessa alkaisi taas treffailla ja tapaisi jonkun (toivottavasti!) mukavan ihmisen. Luultavasti siihen menisi aikaa ihan sen takia, että mies ajattelisi niin paljon lapsen parasta, eikä huolisi ihan ketä tahansa äitipuoleksi.



Lisäksi miehen täytyisi vaihtaa työpaikkaa, ja pelkästään uuden elämän rakentamiseen varmaan kuluisi oma aikansa.

Aikaa erosta kuukausi.

taitaisin tulla kummittelemaan jos olis uus nainen hautajaisissa jo avecina. ;)



Itselleni taitaisin vuoden antaa suruaikaa, ja sitten katsella miltä tuntuu.