Kestikö ihmiset ennen paremmin stressiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiajalla kuoltiin herkemmin, niin ei tarvinnut stressata kauaa. Minä naisena en ole miehen omaisuutta, joten oikein näe mikä on nykysotimisessa pointtina. Minulle riittäisi vähempikin materiaalinen omaisuus, niin että sotimalla siitä ei ainakaan kannattaisi minua varten haalia.

Mee kertomaan myös putlerille miten se pääsisi keskiajalta nykyaikaan. Mitään ei voi saavuttaa sodallaan. Lisämaa ei tuon kokoiselle valtiolle merkkaa mitään.

venäläiset eivät ole kehittyneet yhtään isovihan ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Ingen aning då man inte levde då men på basen av deras alster skrev de betydligt bättre finska på den tiden.

naja woher wissen wir, wie die Leute damals geschrieben haben

Ennenn???? jos katsot nykyisin niitä ihmisiä ketkä panikoi eniten ja juoksee median valheissa mukana, ne on enimmikseen vanhempaa sakkia. Ei nuoremmat stressaa. 

Kyllä se miekka/nuija tekee vähemmän pahaa jälkeä kuin rynnäkkökivääri, räjähteet tai pikatykki.

Eipä noihin aikoihin varmaan tiedetty mitä stressi yms. on, oireilut pantiin pahojen henkien, planeettojen asennon ja ties minkä piikkiin.

Shell shock tunnettiin jo ensimmäisessä maailmansodassa.

Sanoisin että keskiajallakin ehkä oli traumoja, mutta toisaalta ihmiset oli nähneet teloituksia lapsesta saakka. Silloinhan saattoi lähteä vaikka munkiksi jos ei kestänyt normielämää. 

Toisaalta jo tuolloin halveksittiin ruumiiden ryöstäjiä ja hyljeksittiin pyöveleitä. Siksi ne käytti mustia huppuja ettei tunnistettaisi. Eli ihmisillä oli silloin käsitys siitä ettei kuoleman ja ruumiiden kanssa oleskelu ole normaalia. 

Ja keskiajallahan elinajanodote oli sen verran matala, ettei traumat ehtineet vaivata pitkään. 

Ei. Ennen esitettiin ettei ole mitään vikaa missään. Nykyään on hyvinvointia ajateltu.

Ihmisen psyykkinen rakenne on pysynyt täysin samana viimeiset 100 000 vuotta. Eli ei kestäny. Ihmiset on ollu samanlaisia aina, vaikka monet luuleekin että tässä on menty eteenpäin kokoajan. Ei ole

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Elinikä oli ennen huomattavan paljon lyhyempi. Väkivalta oli hurjan paljon yleisempää, niin lähisuhteissa kuin tuntemattomien kesken. 40 v oli jo poikkeuksellisen vanha. Kuoleminen on selvä merkki siitä, ettei elinoloja kestetty. Suomen väkiluku oli joku parisataa tuhatta.

Ei ennen kuoltu sen nuorempina kuin nykyäänkään, jos aikuisikään päästiin. Elinikätilastoja vääristää se, että lapsikuolleisuus oli suurempaa. Mutta ei keskimääräinen elinikä mikään 30 v ollut. 

Eivät kestäneet. Jo keskiajalla sotilaat kärsivät "oudoista" oireista jotka nykyään tunnistetaan traumaperäiseksi stressihäiriöksi. Toisessa maailmansodassa tästä käytettiin nimitystä shellshock.

Nuoruudessani 60/70 luvuilla ei juurikaan kenelläkään ollut mikään luulotauteja.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset kuolivat hiljaa aivoinfarktiin 60-vuotiaana eli aamulla löytyi sängystä ruumis.

Opiskelukaverilleni kävi hiljattain juuri tuo, samanikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessani 60/70 luvuilla ei juurikaan kenelläkään ollut mikään luulotauteja.

Oletko lääkäri? 

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessani 60/70 luvuilla ei juurikaan kenelläkään ollut mikään luulotauteja.

Varmasti oli, niistä ei vain puhuttu. 

Esimerkiksi sotilailla on kautta historian kuvattu samoja oireita, joita nykyään kutsutaan traumaperäiseksi stressihäiriöksi (PTSD): painajaisia, säikkyvyyttä, ahdistusta, unettomuutta, toimintakyvyn romahtamista ja taistelukyvyn menettämistä. Aikaisemmin niille annettiin vain eri nimiä, kuten "shell shock" tai niitä pidettiin pelkuruutena tai heikkoutena.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessani 60/70 luvuilla ei juurikaan kenelläkään ollut mikään luulotauteja.

Tuolta ajalta peräisin se kasku, jossa töihin tulevalle osastolääkärille hoitaja selittää: luulosairas kuoli yöllä. 

Keskiajalla aatelismiehen tehtävänä oli sotia, ja sotilaskoulutus aloitettiin jo lapsena. Kyllä siinä varmaan on samalla pyritty karaisemaan poikia niin, ettei miekan työntäminen toisen sisuksiin tai kurkunleikkaaminen ole tuntunut missään kunniasäännöistä puhumattakaan. Ritarin oli osattava myös kuolla arvokkaasti tai ottaa keihäs vastaan kuninkaan puolesta, pelkuri olisi menettänyt sosiaalisen asemansa ja ajautunut hylkiöksi. Rivisotilaat olivat sitten täysin eri juttu.

Sodankäynti mieliin ja kirvein oli aikalailla erilaista kuin ohjuksin ja droonein. Aikoinaan sotilaat lepäsivät öisin taisteluiden tauottua. Ei ollut jatkuva pelko persiissä, että pukkaa kranaattia tai ohjusta niskaan. Taistelu käytiin taisteluna eikä jatkuvana operaationa vuorokauden ympäri.