Tulipa kamala olo. Junassa äiti pojalleen - "ole hiljaa, älä puhu, et ottanut lääkkeitäsi ja sen kyllä huomaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuiko lapsi siis taukoamatta? Jos puhui, niin tavallaan en ihmettele sitä että jossain vaiheessa saattaa vain yksinkertaisesti mennä kuppi nurin. Läheisen lapsi on autistinen ja jää jumiin omiin tiettyihin teemoihinsa. Saattaa esimerkiksi lukoista jauhaa samaa asiaa päiväkausien ajan, jatkuvalla syötöllä kysellä mitä lukkoja minulla on kotona ja tykkäisinkö siitä ja siitä lukosta. Tätä samaa ihan koko ajan, taukoamatta. Siitä hetkestä kun herää siihen hetkeen kun silmänsä painaa kiinni illalla.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä miten vanhemmat jaksavat pimahtamatta

Olisi todella rasittavaa olla tuollaisen taukoamatta höpöttävän lapsen vanhempi. Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat, eivät jotain koneita.

Vanhemmuus on valinta. Ei omasta päätöksestään voi valittaa, niin ikävältä kuin se kuulostaakin sanoa.

On olemassa vanhempia, jotka puhuvat jatkuvasti rumaan sävyyn lapsilleen. 

Sitten on niitä, jotka eivät vaan juuri siinä hetkessä jaksaisi kuunnella nepsynsä pakkomielteistä höpötystä. 

En tiedä kumpaan ryhmään tuo äiti kuului, mutta olen muutaman kerran sanonut itsekin rumasti, kun en ole jaksanut kuunnella "levy jäi jumiin"-tasoisella toistolla hokevaa autistia. Näiden tyyppien jumitus ei ole sellaista että "katsotaanpa kulta maisemia mielummin jooko", vaan suuttuvat jos heitä yrittää harhauttaa tuosta jumituksesta pois. Eikä se puhuminen edes oikeastaan ole se ongelma, vaan taukoamaton toisto, jota lapsi itsekään ei saa katkeamaan. Silloin joskus voi/on pakko sanoa suoraan että nyt stop. 

t. suurin osa aamuistani alkaa niin, että lapsi tulee makuuhuoneeseeni ja alkaa puhumaan lempiaiheestaan. Ei toivota huomenia, ei välttämättä myöskään vastaa niihin. "Tiesitkö äiti että...", on joskus maailman raskain lause.

Sympatiani on täysin lapsen puolella. Kuinka toksinen pershäiriö pitää olla vanhemmalla, että ihan julkisesti menee ja nolaa omaa jälkikasvuaan?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuiko lapsi siis taukoamatta? Jos puhui, niin tavallaan en ihmettele sitä että jossain vaiheessa saattaa vain yksinkertaisesti mennä kuppi nurin. Läheisen lapsi on autistinen ja jää jumiin omiin tiettyihin teemoihinsa. Saattaa esimerkiksi lukoista jauhaa samaa asiaa päiväkausien ajan, jatkuvalla syötöllä kysellä mitä lukkoja minulla on kotona ja tykkäisinkö siitä ja siitä lukosta. Tätä samaa ihan koko ajan, taukoamatta. Siitä hetkestä kun herää siihen hetkeen kun silmänsä painaa kiinni illalla.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä miten vanhemmat jaksavat pimahtamatta

Olisi todella rasittavaa olla tuollaisen taukoamatta höpöttävän lapsen vanhempi. Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat, eivät jotain koneita.

Vanhemmuus on valinta. Ei omasta päätöksestään voi valittaa, niin ikävältä kuin se kuulostaakin sanoa.

Tämmöiset kommentit ovat ihan turhia. Jokainen aikuinen mokaa joskus, myös te velat, eikä kenenkään voida olettaa kärsivänsä lopun elämäänsä sen seurauksista. Sairas lapsi ei tosin ole moka, vaan rakas ja tärkeä vanhemmilleen- mutta myös hyvin raskas hoidettava. Sen ääneen sanominen ei tarkoita etteikö välittäisi hyvin paljon hänen voinnistaan. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa vanhempia, jotka puhuvat jatkuvasti rumaan sävyyn lapsilleen. 

Sitten on niitä, jotka eivät vaan juuri siinä hetkessä jaksaisi kuunnella nepsynsä pakkomielteistä höpötystä. 

En tiedä kumpaan ryhmään tuo äiti kuului, mutta olen muutaman kerran sanonut itsekin rumasti, kun en ole jaksanut kuunnella "levy jäi jumiin"-tasoisella toistolla hokevaa autistia. Näiden tyyppien jumitus ei ole sellaista että "katsotaanpa kulta maisemia mielummin jooko", vaan suuttuvat jos heitä yrittää harhauttaa tuosta jumituksesta pois. Eikä se puhuminen edes oikeastaan ole se ongelma, vaan taukoamaton toisto, jota lapsi itsekään ei saa katkeamaan. Silloin joskus voi/on pakko sanoa suoraan että nyt stop. 

t. suurin osa aamuistani alkaa niin, että lapsi tulee makuuhuoneeseeni ja alkaa puhumaan lempiaiheestaan. Ei toivota huomenia, ei välttämättä myöskään vastaa niihin. "Tiesitkö äiti että...", on joskus maailman raskain lause.

Eikö sille lapselle voi sanoa, että on välillä hiljaa ja menee vaikka huoneeseensa leikkimään, lukemaan tai vastaavaa?

On ymmärrettävää, että tällaisen lapsen kanssa on vaikea toimia ja se voi aiheuttaa stressiä ja rasitusta. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että lapsilla, joilla on ADHD, on usein vaikeuksia säätelemään impulsiivisuuttaan ja keskittymään. Lääkkeiden ottaminen saattaa auttaa lapsella hallitsemaan impulsiivisuuttaan ja keskittymään paremmin.

Lisäksi on tärkeää antaa lapselle tukea ja ymmärrystä. On hyvä puhua lapsen kanssa ja selittää, miksi tällaista käytöstä ei voida hyväksyä. Voit myös keskustella lapsen kanssa siitä, miten voimme yhdessä parantaa tilannetta ja löytää ratkaisuja ongelmaan.

Lopuksi, on tärkeää muistaa, että vanhempien tai läheisten tukea ja ymmärrystä tarvitaan usein tällaisissa tilanteissa. Voit harkita mahdollisuutta hakea apua ammattilaisilta, jotta voit oppia hallitsemaan tilannetta paremmin ja antaa lapselle tarvittavaa tukea. 

ADHD:n kohdalla tärkeintä on huolehtia, että lapsi saa tarvittavaa hoitoa ja tukea. Tämä voi sisältää lääkehoitoa, psykologista apua, terapiaa ja/tai koulun tukea. Lääkkeiden lisäksi on tärkeää antaa lapselle rakkautta, ymmärrystä ja tukea, jotta hän voi kehittyä ja kasvaa terveenä ja onnellisena.

ADHD-lapsilla on usein vaikeuksia säätelemään impulsiivisuuttaan ja keskittymään, joten vanhempien ja muiden läheisten tuki ja ymmärrys on erittäin tärkeää. On tärkeää keskustella lapsen kanssa siitä, miten hänen käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin ja miten voidaan yhdessä löytää ratkaisuja ongelmiin.

Yhteistyö lapsen lääkärin ja muiden ammattilaisten kanssa on erittäin tärkeää, jotta lapsi saa parhaan mahdollisen hoidon ja tukea. 

Fyysinen väkivalta lasten kohtaan on ehdottomasti hylättävää ja vakavasti väärin. Lasten pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuiksi vanhempiensa luona. Fyysinen väkivalta voi aiheuttaa vakavia psyykkisiä ja fyysisiä haittoja lapsille ja vaikuttaa heidän kehitykseensä ja terveyteensä pitkällä aikavälillä.

Jos tiedät tai epäilet, että lapsi joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi, suosittelen että ota välittömästi yhteyttä paikallisiin viranomaisiin tai lastensuojeluviranomaisiin. He voivat auttaa sinua ja lasta ja tarjota tarvittavaa tukea ja apua tilanteessa.

Muistathan, että fyysinen väkivalta ei ole ratkaisu ongelmiin ja että on tarjolla muita tapoja ratkaista riitoja ja ratkaista ongelmia, kuten keskustelu, neuvottelu ja terapia. On tärkeää puuttua välittömästi tällaisiin tilanteisiin ja antaa lapselle tarvittavaa hoitoa ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavalla on taukoamatta puhuva lapsi. Jos adhd-lääkkeet jää ottamatta, sen lisäksi että puhuu taukoamatta, jutuissa ei ole mitään järkeä. Pomppii aiheesta toiseen niin ettei kukaan tajua mitään. On todella raskasta ihan ulkopuolisenkin kuunnella, enkä yhtään ihmettele jos välillä menee hermot ja äiti käskee lapsen olla hetken hiljaa.

Ei ole tarkoitus saadakaan selvää lapsen puheesta. Lapset puhuvat ja höpöttävät kaikenlaista leikkiessä itsekseen, ihan terveetkin lapset. Sitten voi sanoa nätisti että katsopas ulos mitä näkyy ja bussissa ei saa meluta, ei viitata lääkkeisiin, että toisessa olisi joku kauhea vika. Ja olisi juttelun aiheeksi joku sopiva aihe varmaan, mitä lapsi sanoo.

Niin, ettei saa normalisoida lääkityksen tarvetta. Se on jotenkin noloa jos on joku sairaus?

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani on täysin lapsen puolella. Kuinka toksinen pershäiriö pitää olla vanhemmalla, että ihan julkisesti menee ja nolaa omaa jälkikasvuaan?!

Nolaahan se jälkikasvukin vanhempansa typerällä höpötyksellään.

Vierailija kirjoitti:

Äidit on hermoheikkoja. Joka päivä näkee äitien tiuskivan lapsilleen.

Kuule jos isät olisivat mukana siinä kasvatuksessa niin äiditkin jaksaisivat paremmin! Kehtaatkin syyllistää äitejä.

Sellaista äitivihaa tähän iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani on täysin lapsen puolella. Kuinka toksinen pershäiriö pitää olla vanhemmalla, että ihan julkisesti menee ja nolaa omaa jälkikasvuaan?!

Nolaahan se jälkikasvukin vanhempansa typerällä höpötyksellään.

Lapsi on lapsi. Aikuinen on aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on hermoheikkoja. Joka päivä näkee äitien tiuskivan lapsilleen.

Kuule jos isät olisivat mukana siinä kasvatuksessa niin äiditkin jaksaisivat paremmin! Kehtaatkin syyllistää äitejä.

Sellaista äitivihaa tähän iltaan.

Itse olet lapsesi isän sekä vanhemmuuden valinnut.

Ihan turhaa siitä on muille kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani on täysin lapsen puolella. Kuinka toksinen pershäiriö pitää olla vanhemmalla, että ihan julkisesti menee ja nolaa omaa jälkikasvuaan?!

Nolaahan se jälkikasvukin vanhempansa typerällä höpötyksellään.

Lapsi on lapsi. Aikuinen on aikuinen.

Ja koskakohan lapselta voisi alkaa vaatia vähän käytöstapoja ja muiden kunnioittamista?

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä päivänä odotin miesystäväni rappukäytävässä kyytiä ja kuuntelin, että naapuri oli vihainen lapsilleen, ehkä yläasteikäisiä. Ensin ajattelin, että kyse on leikistä ja teatterista, mutta pian totesin, että ei. "Aina pitää tehdä äidille paha mieli, niinkö, **ttu niinkö, voi ** ** *** ******** **!!&% Äidin on nyt teidän ***** ****** takia pakko saada tupakkaa viinaa huumeita!" Välillä oli repivää, kurkkua raastavaa huutoa, välillä sellaista lässyttävää tekopirteää puhetta.

Aivan kauheaa kuunneltavaa. Alussa lapset koettivat puhua jotakin ja selittää, joku ihan tavallinen arjen juttu ei ollut mennyt ihan niin kuin piti. Loppuajasta lapset olivat vain hiljaa. Voiko tällaisesta tehdä lasun vai pitääkö olla varma fyysisestä väkivallassa?

Tottakai voit ja pitääkin tehdä lasu, jos äiti oikeasti mainitsi että on pakko saada viinaa ja huumeita.

Yleensä värikkäitä ja särmikkäitä mielipiteitä jakavat tarvitsevat vaan jonkun kenen kanssa jutella. Vähän ohis mutta jotenkin sketsimäinen tunnelma tulee tilanteesta, missä monet yrittävät psykoloida jotain pelkästään kuuloopuheiden ja huhujen perusteella, tai oikeastaan väärin ja valheellisiin juttuihin perustein.

Siis tuo "jutella" oli tark. olla sarkastinen.