Lue keskustelun säännöt.
Jos olet sukusi ensimmäinen akateemisen koulutuksen hankkinut, niin ymmärretäänkö sitä vai halveksutaanko?
10.02.2023 |
Meillä on aika matalasti kouluttautunut wt-suku. Ainoa tavoite elämässsä on näiden mielestä olla naimisissa ja perheellinen. Muusta viis. Itse olen maisteri ja virkamiesuralla valtiolla. Tämä on monelle vanhemmalle sukulaisille jokin punainen vaate tai halveksunnan aihe. Itse kun olen erittäin kunnianhimoinen ja tähtään urallani korkealle.
Sellaiset 60-70 vuotiaat eivät todellakaan ymmärrä nykypäivää tässä mielessä. Meidän suvussa ei ole ollut muita edes amk-tutkinnon suorittaneita. Suurin osa 60-70 vuotiasta on käynyt max kansakoulun, muutama lukion käynyt.
Jotenkin näillä vanhoilla se eriarvoisuus ennen vanhaan näkyy. Joissakin suvuissa koulutusta arvostetaan ja ollaan suhteellisen vapaamielisiä. Meillä sitä ei arvosteta, kun sellainen akateeminen maailma on niin vieras monelle.
Kommentit (35)
En ymmärrä kysymystä. Mitä ihmeellistä siinä on, jos suorittaa vaikka maisterin tutkinnon? Nykyisin ihan tusinatutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella omituinen ajatus, että jossain suvussa ei arvostettaisi koulutusta. Nimenomaan niille suvuille joissa ei ennen ole ollut varaa kouluttautua kovin pitkälle, se että aina seuraava sukupolvi pääsee pidemmälle on todella tärkeää. Jokainen vanhempi haluaa omalle lapselleen parempaa kuin itse sai.
Täytyy olla että ihmissuhteissa on jotain muuta kitkaa joka aiheuttaa sen, että puhutaan toisista jotain negatiivista.
Hei ystävä, elämme jo vuotta 2023. On ollut vuosikausia mahdollista menestyä muutenkin kuin istumalla yliopistolla kuivilla luennoilla. Koulutus ei ole mikään menestyksen mittari.
Minä olen toisen polven akateeminen, mutta kyllä pelkän kansakoulun käyneelle maalaismummolleni oli kunnia-asia että kaikki hänen lapsensa kävivät vähintään lukion. No, isästäni tulikin tohtori ja kyllä mummo varsin ylpeä taisi olla kuopuksestaan, joka olisi kuulemma nuorena mieluummin laskenut mäkeä kuin lukenut. Kyllä kaverit ja sukulaiset saattaa edelleen leikillään kutsua isääni professoriksi ja vitsailee jotain siihen viittaavaa, mutta ihan hyväntahtoisesti.
Myös mieheni duunarivanhemmat taitaa olla ylpeitä kun pojat kouluttautui korkeammalle ja vaikka isä olisi tainnut toivoa yritykselleen jatkajaa, niin hyvin ymmärsi ettei raksa-ala maalaispitäjässä niin nuoria kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Todella omituinen ajatus, että jossain suvussa ei arvostettaisi koulutusta. Nimenomaan niille suvuille joissa ei ennen ole ollut varaa kouluttautua kovin pitkälle, se että aina seuraava sukupolvi pääsee pidemmälle on todella tärkeää. Jokainen vanhempi haluaa omalle lapselleen parempaa kuin itse sai.
Täytyy olla että ihmissuhteissa on jotain muuta kitkaa joka aiheuttaa sen, että puhutaan toisista jotain negatiivista.
Mitä sillä koulutuksella tekee?
t. akateemiset työttömät
Vierailija kirjoitti:
Todella omituinen ajatus, että jossain suvussa ei arvostettaisi koulutusta. Nimenomaan niille suvuille joissa ei ennen ole ollut varaa kouluttautua kovin pitkälle, se että aina seuraava sukupolvi pääsee pidemmälle on todella tärkeää. Jokainen vanhempi haluaa omalle lapselleen parempaa kuin itse sai.
Täytyy olla että ihmissuhteissa on jotain muuta kitkaa joka aiheuttaa sen, että puhutaan toisista jotain negatiivista.
Niin sitä vois kuvitella ja tällainen ajatusmalli on omassakin suvussani, samoin miehen. Mutta sitten taas joillakin se "herraviha" on vielä tällä vuosituhannellakin ihan käsinkosketeltavaa. Se tuntuu uskomattomalta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Mitä ihmeellistä siinä on, jos suorittaa vaikka maisterin tutkinnon? Nykyisin ihan tusinatutkinto.
Alle viidennes ikäluokasta suorittaa maisterintutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Mitä ihmeellistä siinä on, jos suorittaa vaikka maisterin tutkinnon? Nykyisin ihan tusinatutkinto.
Alle viidennes ikäluokasta suorittaa maisterintutkinnon.
Vajaa 20% on aika paljon. Ei mitenkään ihmeellinen asia pitäisi olla. Ymmärrän, että 70-luvulla tai sitä ennen oli, koska silloin maisterin tutkinnolla oli jotain arvoakin. Nykyisin hyvin moni maisteri valmistuu työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussamme ei ole yhtään akateemista mutta ymmärrämme heitä hyvin. En ole ihan varma montako sellaista on yrityksessämme palkattuna tällä hetkellä mutta varmaankin muutama kymmenen. He ovat hyödyllisiä tuotannon kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Todella omituinen ajatus, että jossain suvussa ei arvostettaisi koulutusta. Nimenomaan niille suvuille joissa ei ennen ole ollut varaa kouluttautua kovin pitkälle, se että aina seuraava sukupolvi pääsee pidemmälle on todella tärkeää. Jokainen vanhempi haluaa omalle lapselleen parempaa kuin itse sai.
Täytyy olla että ihmissuhteissa on jotain muuta kitkaa joka aiheuttaa sen, että puhutaan toisista jotain negatiivista.
Miten niin pidemmälle? Ei minun yliopistotutkuntoni oli mikään jatkotutkinto esim. autoalan perustutkinnolle. Eivät eri koulutukset ole mitenkään hierarkisia vaan valmistavat eri ammatteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitäkin joku on ahdistunut ja on valittanut, miten vaikeaa on ollut oppineempi kuin muut.
Me ollaan sisareni kanssa ensimmäisiä akateemisia kummankin suvun puolelta. Meillä on lähes 30 serkkua ja niistäkin vain yksi on akateeminen.
Meidän mielestämme tässä ei nyt ole mitään ihmeellistä, mutta osa vanhemmista sukulaisista on kummallisen katkeria ja ajattelevat että pidetään itseämme jotenkin parempina ihmisinä. Koulutuksesta ei suoraan kenkkuilla mutta jatkuvasti piikitellään jostain esim. perhejulissa. Huomautellaan painosta (en ole edes lihava), ulkonäöstä (olen ihan tavallisen näköinen) tai jostain ihan kummallisesta kuten että keitin liian laihaa kahvia (oli ihan tavallista). Tuntuu että halutaan vaan tahallaan tehdä huonommaksi kuin todella olen. Juu, aika sairasta. Jostain kumman syystä olen pitänyt viime vuodet välimatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma jossa muiden riistämisestä ja nälällä "kannustamisesta" maksetaan koulutuksen/aivopesun mukaan on ymmärrettävää katsoa kieroon korkeasti koulutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan sisareni kanssa ensimmäisiä akateemisia kummankin suvun puolelta. Meillä on lähes 30 serkkua ja niistäkin vain yksi on akateeminen.
Meidän mielestämme tässä ei nyt ole mitään ihmeellistä, mutta osa vanhemmista sukulaisista on kummallisen katkeria ja ajattelevat että pidetään itseämme jotenkin parempina ihmisinä. Koulutuksesta ei suoraan kenkkuilla mutta jatkuvasti piikitellään jostain esim. perhejulissa. Huomautellaan painosta (en ole edes lihava), ulkonäöstä (olen ihan tavallisen näköinen) tai jostain ihan kummallisesta kuten että keitin liian laihaa kahvia (oli ihan tavallista). Tuntuu että halutaan vaan tahallaan tehdä huonommaksi kuin todella olen. Juu, aika sairasta. Jostain kumman syystä olen pitänyt viime vuodet välimatkaa.
Juuri tätä on myös meillä. Heidän mielestämme olemme olevinaan, vaikka nykynuorten mielestä akateemisuudessa ei ole enää mitään ihmeellistä, kun kaikilla on siihen mahdollisuus.
Monet tuollaiset 70-vuotiaat elävät henkisesti yhä 70-lukua eivätkä kykene havahtumaan tähän vuosituhanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin isäni on tosi ylpeä musta ja hössötti aikoinaan jo ylioppilaaksi pääsystäni. Yhden tädin on hirveän vaikea ymmärtää että mitä siis teenkään työkseni, mutta näitä on myös muissa korkeakoulutetuissa...
Isäni käynyt pelkästään kansakoulun, äiti jätti lukion kesken aikoinaan ja suvussa yleisin ammatti on lähihoitaja. Sisarukset kaikki raksalla.
Todella omituinen ajatus, että jossain suvussa ei arvostettaisi koulutusta. Nimenomaan niille suvuille joissa ei ennen ole ollut varaa kouluttautua kovin pitkälle, se että aina seuraava sukupolvi pääsee pidemmälle on todella tärkeää. Jokainen vanhempi haluaa omalle lapselleen parempaa kuin itse sai.
Täytyy olla että ihmissuhteissa on jotain muuta kitkaa joka aiheuttaa sen, että puhutaan toisista jotain negatiivista.