Millainen merkitys nuorisolle on ollut Johanna Tukiaisella?

Koitetaan analysoida, kuinka jenkkiläistyyppinen pinnallisuus, "bimbous" ja ennenkaikkea sensaatiohakuisuus on muokannut nuorisoamme ja nykyään jopa pääministerin käyttäytymistä.

Ennen 1990-lukua suomalaiset olivat oikeasti siivoa kansaa. Hymy-lehti oli ainut poikkeus hämärryttäessä pornografian ja muun viestinnän rajapintaa. Sitten tulivat Seiska, Matti Nykäsen strippaus, Kikan ontuvuus, Hyvät, Pahat ja Rumat sekä poliittisen vihapornon aloittanut Tony Halme.

Mutta vasta Martina Aitolehti ja Johanna Tukiainen olivat sellaisia nimiä, jotka vielä vuosikymmenten kuluttuakin, mitenkään missään koskaan ansioitumatta, ovat jääneet ikään kuin vaikuttamaan siihen asenteeseen, että jos et synny seksikkäänä niin mene leikkaukseen ja tienaa sittenkin. Heidän jälkeensä tosi-tv:stä on tullut valtavirtaa, itsensä somebrändäys on jokamiehenKINvelvollisuus, nuoriso identifoi itseään termein joita emme tunne ja 7 Päivää julkaisee kuvia pääministerin ahterihahlosta.

Se on se merkitys.

Mutta ei Tukiainen, eikä Autolehtikään, olleet vielä niin ihailtuja, vähintään puolet pitivät jälkimmäistäkin vähän friikkinä, narsistina ehkä. Mutta siinä vaiheessa kun hommaan otettiin mukaan hiphopin röyhkeys ja sosiaalimedian suoma näppäryys, sukupuolet todella heittivät kuperkeikkaa kun uuden sukupolven teinitytöt eivät enää olleetkaan helppoja sidukkapissiksiä, vaan pikemminkin salakavalia, autoritäärisiä ja ilkeitä Nicki Minaj-wannabeita. Niin, kyseinen Nicki Minaj todella oli 2010-luvun jälkipuoliskolla koko Instagramin seuratuin nainen.