Lue keskustelun säännöt.
Tunteeni kumppaniani kohtaan muuttuivat yhdessä yössä
09.02.2023 |
Mikähän mielenterveyden häiriö tämä on? Olen kolmekymppinen nainen, seurustellut nykyisen mieheni kanssa nyt 8 kk. Hän kohtelee minua hyvin, keskusteluyhteytemme on hyvä ja olen ollut todella rakastunut. Muutama päivä sitten yhtenä aamuna minulla oli tunne, että mies jollain tavalla ärsyttää minua erityisen paljon. Kolme päivää olen nähnyt hänessä vain ne ärsyttävät puolet. Ei uskoisi, että olen kasvatustieteen tohtori, kun oma elämä on tällaista. No, en sentään psykologian tohtori.
Mikä minua vaivaa?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai se konkreettinen vaaleanpunaisten lasien tippuminen kesti tuonnekin asti? Se yleensä tapahtuu vähemmän dramaattisesti noin 4-6kk välissä. Siinä vaiheessa alkaa varsinainen rakastuminen kun ihastumisvaihe loppuu tai sitten huomaa liikaa ongelmia ja pari eroaa. Olet nyt siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa oikeasti rakastaa toista virheineen kaikkineen.
Itselläni tuo on tapahtunut aiemmin jo muutaman viikon kohdalla juurikin vähemmän dramaattisesti ja hiljalleen hiipuen. Mies taas on edelleen alkuhuumassa.
Ap
Olet joko huijannut itseäsi tai sitten olet käyttänyt mielesi pohjalla kuukausia hänen vikojensa etsimiseen ja vihdoin löysit riittävän hyvän syyn alkaa tuntea inhoa.
Välttelevästi kiintynyt? Pitäisi sinun kasvatusalan ihmisenä se termi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet tämän alkuajan todella tiiviisti yhdessä ja olet vähän laiminlyönyt muuta elämääsi ja nyt kaipaisit omaa tilaa?
Nyt ap lähdet yksin pariksi viikoksi Kanarialle. Tuskin enää sen jälkeen ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet tämän alkuajan todella tiiviisti yhdessä ja olet vähän laiminlyönyt muuta elämääsi ja nyt kaipaisit omaa tilaa?
Olemme molemmat reissutöissä, joten näemme 12 kertaa viikossa. Tämä oli heti alussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut kiintymyssuhdemalleista? Jos sulla on vaikka välttelevään taipumusta ja nyt iskee defenssit päälle/alkaa ahdistaa. Toki voi liittyä ihan hormoneihinkin, niin kuin joku yllä mainitsi. Oletko ollut viime aikoina stressaantunut?
Itse ehkä en miettisi tässä kohtaa asiaa liikaa, jos vaikka menisikin ohi itsestään. Tehkää jotain kivaa yhdessä ja pidä itsestäsi huolta/ota omaa aikaa jos siltä tuntuu. Jos vielä myöhemminkin ärsyttää, niin sitten ehkä miettisin tarkemmin.
Tuttuja ovat! Eksäni (5 vuoden suhde) oli välttelevää sorttia. En ole ajatellut koskaan olevani samanlainen.
Stressiä on ollut töiden takia ihan hirveästi, joten voi liittyä siihenkin.Kiitos vastauksestasi! Täytyy seurailla tilannetta. Oma aika voisi tehdä hyvää, sitä kun ei ole viime aikoina juuri ollut.
Hm.. 21 lisää että munkin eksäni oli hyvin selvästi välttelevää tyyppiä, ja kymmenen vuoden aikana haluni keskustella ristiriidoista ja hakea läheisyyttä muuttui ihan ympäri. Sinuna antaisin ajan kulua ja rentoutuisin vaan, mutta jos tilanne jatkuu/toistuu, ottaisin omaa aikaa. Sitten selvityäisin itselleni, onko mies joko tehnyt aloitteen suhteen syventämiseen tavalla, johon et ole valmis, tai vaihtoehtoisesti etääntynyt hieman niin, että vähän ahdistaa. Ja harkitusti puhuisin.
Jos ei oikein kumpaakaan ja etenevässä määrin ärsyttää niin sitten ei ehkä ole vaan se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli! Muuta kirjotustyyliäsi.Sentään tällä kertaa aloiteesi oli lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Eli aina käy samoin?
Ihastutko alussa luonteeseen vai ulkonäköön? Jos et edes pienessä molempiin vaan toiseen selvösti toisen kustannuksella niin jälki voi olla pahaa kun huuma haihtuu.
Onko läheisyystraumoja? Mulla käy niin, että melko minimaalinenkin pettymys tai pelko voi hetkellisesti jäädyttää sielun kokonaan. Kuulostaa hirveältä ja onkin sitä. Onneksi vihdoi tiedostan asian, en ole ihanaa nykyistä kumppaniani alkanut uhkailla erolla tms vaan yritän olla enemmän omissani pohtimassa mikä oikea syy on, jotta voin keskustella asian auki. Takana on inhottava riitaisa suhde jossa kaikkiin pettymyksiin joutui lopulta palaamaan yksin, muistona edelleen ensimmäinen reaktio on "tätä taas miksi piti ottaa miestä ollenkaan", kunnes pystyy puhumaan.
Tai onko hormoniehkäisy? Ei ole kokemusta mutta väittävät häiritsevän feromonien nuuhkimista, tiedä häntä.
Ihastuin ensisijaisesti hänen luonteeseensa, myöhemmin myös ulkonäköön. Ei ole hormoniehkäisyä.
Läheisyystraumoja on. Pelkään suuresti pettyväni taas. Edellisen mieheni kanssa olimme jo ostamassa omakotitaloa ja jättämässä ehkäisyä pois, mutta selvisikin, että hän on pettänyt minua useasti. Kohteli minua huonosti myös jo suhteen aikana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet tämän alkuajan todella tiiviisti yhdessä ja olet vähän laiminlyönyt muuta elämääsi ja nyt kaipaisit omaa tilaa?
Olemme molemmat reissutöissä, joten näemme 12 kertaa viikossa. Tämä oli heti alussa.
Ap
Tässä piti siis lukea 1-2.
Ap
Tuskinpa asialla on mitään tekemistä kumppanisi kanssa. Tunteet ei viilenee yhdessä yössä ellei tapahdu jotain dramaattista.
Siirrä huomiosi itseesi. Onko stressiä, kiirettä, huolia, nälkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sekin ole mahdollista, että kyse on vain oman mielialasi muutoksesta, eikä asia oikeasti liity kumppaniisi mitenkään? Kun on huonolla tuulella, niin kaikki ärsyttää. Aina ei kannata ylianalysoida, koska silloin usein keksimällä keksii sellaisia selityksiä, jotka jotenkin tuntuvat järkeviltä, mutta joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa asialla on mitään tekemistä kumppanisi kanssa. Tunteet ei viilenee yhdessä yössä ellei tapahdu jotain dramaattista.
Siirrä huomiosi itseesi. Onko stressiä, kiirettä, huolia, nälkä?
Olet oikeassa, asialla ei ole mitään tekemistä kumppanini kanssa. Hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Stressiä ja kiirettä on paljon. Huomaan olevani koko ajan huonolla tuulella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa asialla on mitään tekemistä kumppanisi kanssa. Tunteet ei viilenee yhdessä yössä ellei tapahdu jotain dramaattista.
Siirrä huomiosi itseesi. Onko stressiä, kiirettä, huolia, nälkä?
Olet oikeassa, asialla ei ole mitään tekemistä kumppanini kanssa. Hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Stressiä ja kiirettä on paljon. Huomaan olevani koko ajan huonolla tuulella.
Ap
No niin. Nyt kun irrotti huomiosi puolisostasi voit ryhtyä ratkomaan sitä oikeaa ongelmaa.
Mies tuskin muuttui yhdessä yössä, joten muutos on tapahtunut mielessäsi, minkä ilmeisesti ymmärrätkin. Moni ei ymmärrä, ei mitään käsitystä metakognitiivisesta ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli aina käy samoin?
Ihastutko alussa luonteeseen vai ulkonäköön? Jos et edes pienessä molempiin vaan toiseen selvösti toisen kustannuksella niin jälki voi olla pahaa kun huuma haihtuu.
Onko läheisyystraumoja? Mulla käy niin, että melko minimaalinenkin pettymys tai pelko voi hetkellisesti jäädyttää sielun kokonaan. Kuulostaa hirveältä ja onkin sitä. Onneksi vihdoi tiedostan asian, en ole ihanaa nykyistä kumppaniani alkanut uhkailla erolla tms vaan yritän olla enemmän omissani pohtimassa mikä oikea syy on, jotta voin keskustella asian auki. Takana on inhottava riitaisa suhde jossa kaikkiin pettymyksiin joutui lopulta palaamaan yksin, muistona edelleen ensimmäinen reaktio on "tätä taas miksi piti ottaa miestä ollenkaan", kunnes pystyy puhumaan.
Tai onko hormoniehkäisy? Ei ole kokemusta mutta väittävät häiritsevän feromonien nuuhkimista, tiedä häntä.
Ihastuin ensisijaisesti hänen luonteeseensa, myöhemmin myös ulkonäköön. Ei ole hormoniehkäisyä.
Läheisyystraumoja on. Pelkään suuresti pettyväni taas. Edellisen mieheni kanssa olimme jo ostamassa omakotitaloa ja jättämässä ehkäisyä pois, mutta selvisikin, että hän on pettänyt minua useasti. Kohteli minua huonosti myös jo suhteen aikana.
Ap
Voi hyvin liittyä siihen, että mies on vähän liian lähellä ja uhkaava, ja iskee paniikki mikä ilmenee pelon sijasta kylmyytenä. Omat jääjaksot ovat joka kerta loppuneet vähän samanlaiseen kauhuun kuin olisi melkein tipahtanut jostain tosi korkealta, kun "herää" siitä huomaamaan minkä kultakimpaleen on löytänyt.
Anna vaan itsellesi luvan olla etempänäkin hetki jos tarvitsee, luottamus vaatii paljon aikaa kun ei enää ole niin nuori ja rikkoutumaton. Miehellekin vaan hyvä riittävästi kommunikoida ettei jää roikkumaan ihmeissään vaan tietää antaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai se konkreettinen vaaleanpunaisten lasien tippuminen kesti tuonnekin asti? Se yleensä tapahtuu vähemmän dramaattisesti noin 4-6kk välissä. Siinä vaiheessa alkaa varsinainen rakastuminen kun ihastumisvaihe loppuu tai sitten huomaa liikaa ongelmia ja pari eroaa. Olet nyt siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa oikeasti rakastaa toista virheineen kaikkineen.
Itselläni tuo on tapahtunut aiemmin jo muutaman viikon kohdalla juurikin vähemmän dramaattisesti ja hiljalleen hiipuen. Mies taas on edelleen alkuhuumassa.
Ap
Olet joko huijannut itseäsi tai sitten olet käyttänyt mielesi pohjalla kuukausia hänen vikojensa etsimiseen ja vihdoin löysit riittävän hyvän syyn alkaa tuntea inhoa.
Minusta kuulostaa vähän tälle kanssa, lueteltiin vaan niitä miehen hyviä puolia, niitä samoja joilla on puhuttu itsensä ympäri tuohon suhteeseen. Itsensä voi uutuuden huumassa psyykata tuntemaan ihastusta, tai sen voi sotkea toisen huomiosta seuranneeseen hyvään mieleen. Jotenkin kuulosti sille ettei mies ehkä koskaan sen kummemmin pyöritellyt sukkia jaloissa tai perhosia vatsassa. Summa summarum ap siis tosiasiassa halusi suhteen, muttei ehkä juuri tämän miehen kanssa
Johtuu varmasti villeistä vuosistasi, näin niiden jälkeen vain käy.
Edustaako mies ideaali miestä? Tosi moni tuntuu lähtevän ihan ookoon matkaan. Jo ennen treffejä pitäisi miettiä omia arvoja ja millaisia piirteitä hakee uudelta kumppaniltaan. Mikäli miehestä ei löydy suurempia vikoja kääntäisin katseen peiliin. Milloin viimeksi osallistuin jollekin mieltä avartavalle kurssille? Näin ystäviä? Keskitynkö liikaa töihin/kotiin?
Eli aina käy samoin?
Ihastutko alussa luonteeseen vai ulkonäköön? Jos et edes pienessä molempiin vaan toiseen selvösti toisen kustannuksella niin jälki voi olla pahaa kun huuma haihtuu.
Onko läheisyystraumoja? Mulla käy niin, että melko minimaalinenkin pettymys tai pelko voi hetkellisesti jäädyttää sielun kokonaan. Kuulostaa hirveältä ja onkin sitä. Onneksi vihdoi tiedostan asian, en ole ihanaa nykyistä kumppaniani alkanut uhkailla erolla tms vaan yritän olla enemmän omissani pohtimassa mikä oikea syy on, jotta voin keskustella asian auki. Takana on inhottava riitaisa suhde jossa kaikkiin pettymyksiin joutui lopulta palaamaan yksin, muistona edelleen ensimmäinen reaktio on "tätä taas miksi piti ottaa miestä ollenkaan", kunnes pystyy puhumaan.
Tai onko hormoniehkäisy? Ei ole kokemusta mutta väittävät häiritsevän feromonien nuuhkimista, tiedä häntä.