MAALIsmasut MAANANTAIna..

Täällä sitä jo koneella istutaan, vaikka mitään muuta ei aikaiseks oikein olla saatukaan.. :) Aamupalat syöty on jo ja pyykkikone pyörii, mut muuten ollaan vähän vaiheessa. Kuopus jo eskariin lähtis, mutta hieman etuajassa on, joten pakko vähän hillitä.



Viikonloppu (ja itse asiassa viime viikkokin) mennä vierähti mukavasti. Harmittaa, kun kyselin eräästä aiheesta taannoin, mutta kukaan ei siitä kommenttia antanut niin päätin sitten itse hoitaa ajatukset ja pohtimiset kuntoon keskenäni ja palata sitten tänne. :(



Kotona kaikki hyvin ja oikein mukavaa on. Äippäraha-asiat sain hoitoon ja kävikin niin hyvä flaksi, että summa kasvoi isoksi ja meillä ei tule olemaan hätäpäivää, vaikka olisin kotona seuraavat kuusi vuotta. :) Se onkin ehkä se paras ja iloisin asia mitä tässä on tapahtunut. Muuten suht tasapaksua ollut kaikki, että ei valittamista.



Masussa on kaikki hyvin. Kovasti liikettä ja vipinää. Rytmit poitsulla on jo hanskassa ja on ihana seurata kaikkia muutoksia omassa vartalossaan. Mä en ole kyllä koskaan nauttinut raskaudesta näin paljon, kun nyt! :) Torstaina käydään ultraamassa taas ja tutkimassa onko paikat kiinni ja kunnossa vielä. Suppareita on ollut, mutta ei nyt ehkä Niin paljoa, kun aiemmin.



Kun joskus taannoin kerroin siitä, että meillä on näitä vauvoja tulossa ns. perhepiiriin vähän joka suunnasta niin minä se olenkin sitten ainoa, joka ei ole vielä synnyttänyt.. Tosin näin pitikin olla, mutta onhan se vähän jänskää, että itse saa vielä kaikessa rauhassa odotella omaansa, kun muut jo vaipparuljanssissa pyörii.. :)



Nyt sinne eskariin.. Palailen.



Papu ja Hermanni 23+3

Esikoinen viety eskariin ja kuopus tarhaan. Minä kipitin kaupan kautta kotiin (oli pakko saada appelsiinijäätelöä) ja tässä samalla nautiskelen :)

Olen nukkunut pari yötä todella huonosti, jotenkin ei vaan löydy hyvää asentoa ja koko ajan pitää pyöriä. Parhain asento on kyljelleen ja iso tyyny polvien välissä. Silloin ei kivutkaan tunnu niin pahalta.

Massussa ollaan virkeitä, potkut tuntuu ihan selvästi myös massun päältä.

Niille joilla on lapsia ennestään: Löysin kirjastosta aika kivan kirjan jossa kerrotaan miten vauva menee äidin vatsaan ja miten se siellä kasvaa. Kirjan nimi on " Vauveli kasvaa äidin vatsassa" , kirjoittaja on Nele Moost ja Michael Schober.



Voikaahan maalismassukat paksusti, uusi viikko edessä jälleen :)



Zeldatar 24+2

Vitsi kun on niin liukasta tuolla ulkona, ettei eilenkään ulkoiltu lasten kanssa ollenkaan, en minä pysy nyt pystyssä kun kävely muutenkin työtä ja tuskaa näitten kipujen takia. Postilaatikolla kun käy köpöttelemässä niin ottaa aikansa (matka n.10m).



Hanan: Aika jännää..se että viikon sairauslomaa pojalle silmätulehduksen takia! Täällä meillä päin on myös paljon tuota silmätulehdusta liikkeellä, meinki perheessä se lapset käynyt jo läpi ja nyt menossa miehellä (odottelen koska itse herään silmät kiinni muurautuneena) ja tosiaan lapset ovat menneet hoitoon normaalisti heti seuraavana päivänä eikä kuulemma sen takia tarvi olla hoidosta pois..On erit käytännöt eri paikkakunnan lääkäreillä.

Sitte vielä tuosta suonenvedosta, yöllisiä mullakin ja just jaloissa, se on niin inhottavaa kun tuntuu ettei voi liikkua ja paras keino saada se menemään ohi on, että nousee vain väkisin ylös ja astuu sillä jalalla..painaa vain väkisin kantapää maahan..usko, se auttaa vaikka tuntuu ettei niin vois tehdä! Ja TOTTA ON ne säärystimet auttaa..itse nukun lisäksi vielä villasukat jalassa ;) Jos unohdan laittaa niin takuuvarmasti yöllä vetää niin vimmatusti. Myös tuo Hot power geeli (sellainen lämmittävä geeli) auttaa, varsinkin siihen jälkikipuun jos ei voi kunnolla kävellä.



(.) Eilen supisteli mokoma illalla, napakoita kunnon supistuksia mutta ei kipeitä. Ei kärsinyt yhtään silitellä tai koskea masua kun heti supisti, rauhoittui sitten kun rentouduin sohvan nurkkaan hyvään asentoon.



Kahvi tuoksuu jo ihanasti tänne, ajattelin vaan pikaisesti kävästä sillä aikaa kun kahvi valmistuu mutta tännehän juuttuu lukemaan pinoja ja kirjoittelemaan :) Palailen!



Sinna 24+3

Töissä ollaan ja laskeskelin tässä juuri että enää 5 viikkoa jouluun :) Lahjat on puoliksi jo ostettu. Käytiin viikonloppuna Tammistossa siellä uudessa Toys ' R' Us lelukaupassa ja ihan meinasi mopo lähteä käsistä kun siellä oli kaikkea kivaa :D



Massuun kuulunee hyvää ainakin tuuppimisten perusteella. Viihdytin eilenkin illalla sohvalla itseäni vain katselemalla potkuja, jotka niin selväsit näkyvät ulkopuolellekin. Halvat on huvit. Alkaa selvästi olemaan tuota voimaa jo enemmän noissa tuuppauksissa, iso ukkeli siis jo.



Pari päivää olisi taas koulutusta huomisesta, tällä kertaa kirkkonummella ja mies lähtee ulkomaille kolmeksi päiväksi myös koulutukseen, joten pikkumiehen hoitoon kuskaukset jää sitten yksin minulle tällä viikolla mikä taas tarkoittaa, että hoitopäivä vähän pitenee. Muutoin kun on saatu pidettyä pojan päivää 6-7h mittaisena. Tuntuu kyllä viihtyvän päiväkodissa erinomaisesti joten ei varmasti edes huomaa sitä.



Viikonloppuna tuli syötyä ihan tuhottomasti karkkia ja muita herkkuja joten päätin pitää tällä viikolla herkuttoman viikon. Tämä tulee vaatimaan kaiken tahdonvoiman! *hirvee makeanhimo*



Taya rv 24+3. Sitähän ollaan jo 7.kuulla :)

Eipä voisi enää pimeämpää olla ... ZZZzzzzZZZ Joten nukuttaa niin vietävästi vaikka viikonloppuna tuli nukuttua oikein urakalla. No ei auta muu kuin ryhdistäytyä ja lähteä kunnon lenkille ja samalla, jos kävisi kaupassa. Mulla on onneksi ne kovimmat liitoskivut hellittäneet ja näiden vihlaisujen kanssa tulen toimeen, mutta reidet on sellaiset kipeät aivan kuin olisi jumpannut oikein tuntitolkulla, mistäköhän moinen tunne tulee, kun en todellakaan ole jumapannut, edes ajatellut jumppaamista :-)) Paino on ollut perjantaista lähtien 68kg eli kaksi kiloa olen saanut pois ja nyt toivon, että synnytykseen lähtiessäkin paino olisi maximissaan vain 75kiloa, saas nähdä kuin käy.



Papu: todella kurjaa ettet saanut yhtään vastausta kysymykseesi !!!! Tuli ihan kurja olo puolestasi, mutta välillä käy näin, kun palstailjoita on paljon ja paljon ihmiset kirjoittaa niin itse kysymykset jää huomiotta tai unohtuvat. Seuraavalla kerralla toista kysymys, laita vaikkapa otsikoksi koko kysymys, silloin luulisi, että silmät avautuvat. Onneksi löysit kuitenkin avun ko. asiaan. Toivotaan, että silläkin suunnalla supistukset pysyisivät poissa.



Oma äitiyspäiväraha hakemukseni menee joulu/tammikuulle, kun en vieläkään saanut papruja, ja samoin menee äitiyspaketin saaminen. Olen ollut yhteydessä kelaan tulevasta äitiyspäivärahastani ja olen myöskin käynnyt kelassa siitä kyselemässä. Kelassa oli viimeksi tietämätön virkailija, eli sanoi, että saan ä-rahaa pienimmän mukaan, eli en voisi käyttää 6kk:den tuloja, olin aivan shokissa kun kävelin kotiin. Soitin kelaan virkailijalle, kenen kanssa olen hoitanut asioitani, ja hän taas korjasi, ja sanoi, totta kait saat ä-rahaa 6kk:den tulojen mukaan. On siis sellainen tilanne että olen tullut suomeen takaisin vasta 2005 syksyllä ja silloin kerkesin olemaan työssä vain muutaman kuukauden ja heti vuodenvaihteesta läht. on ollut tuloja säännöllisesti, mutta kesäkuun puolelta välin pidin kesälomani n. 1.5 kk ja sitten olin sairiksella melkein 8 viikkoa-pahoinvoinnin takia ja nyt taas olin 1.5 kk työssä. Olen freelancer ja teen työtä eri yksityisille työnantajille, joten silloin saan käyttää myös viime talven ja kevään tuloja, koska freelancerin työ ei ole ns. säännöllistä kuukausityötä. Tämä kelan virkailija kenen kanssa juttelin toimistolla ei tiennyt asiaa, ja jäinkin miettimään miten monen kohdalla tapahtuu virheitä ihan kelan taholta, sellaisia virheitä, mitä ei laisinkaan huomata.



No niin .. Tulipan tarinaa .. Mullakin menee aina tunti aamusta, kun palstaudun kahteen eri pinoon :-)) Kaikille hyvää alkavaa viikkoa ja paljon masupotkuja t. emmi rv-22+1

Eka työaamu takana ja mä olen jo ihan raato.



PAPU;

Pitää tentata niin pitkään että joku vastaa :) Mulle ainakin käy niin monesti että piti vastata, mutta koko kysymys unohtuu, tai sitten kysyjä unohtuu ja päätän kattoa sen seuraavaan viestiin ja sitten onkin jo myöhästä (laho pää)..siispä, toisto tuottaa tulosta :)



SIN-NA ja muut suonenvetoiset

Mites se magnesium? Sehän on yks syy suonenvetoihin jos sitä saa liian vähän? Samoin nestehukka aiheuttaapi vetoja. Kokeilkaapa juoda vähän enempi ja syödä jotain magnesiumpitosta..ellei sitten vitamiineista tule mg;a reilusti. Joskus mulla kisko suonia ihan yhtenään ja veden juomisella siitä selvis..piti vaan lisätä muutama lasi vettä päivään niin helpotti.



TAYA;

Oliko ihan pakko muistuttaa että jouluun on NOIN lyhyt aika enää!! Yhtään joululahjaa ei oo ees ostettu, ärkele..no, ehkä mä kestän, eihän se joulu tuu kun kerran vuoteen, Juhannus on sentäs joka vuosi!



EMMI;

Mä yritän kans kadottaa noita kiloja, tai ainakin rajottaa lisääntymistä! Jääkaappi pursuaa salaattia ja vähärasvasta fetaa, ja porkkanoita..omenat ja banaanit tollottaa koreissa ja aamupalallakin söin vaan ruispalan kahvin kera..ja sokerittoman kuvottavan makusen fun lightin kanssa..yäääk. Lenkillekin lupaan mennä..jos ei tuu taas pääkallokelit. Kyllä mä täältä perästä tulen :)



(.) eka työaamu oli tosi karmeen tuntunen..viikon lojuminen teki taas hallaa, jotenkin siihen ehtii niin tottua ettei tarvi kauheesti mitään tehdä. Kyykkiminen tuntu kamalalta - jotenkin se tavallaan sattuu kun masu joutuu litistymään, eikä auta vaikka yrittää olla selkä suorana. Musta tuntuu ettei tuo paskanmättäminen tai kanteleminen ole mulle se pahin, vaan just tuo kyykkiminen.

Aamulla tuntu hirveeltä jo nostaa jalka saappaaseen kun sen joutu niin ylös kampeemaan..alkaa tosiaan olla Puksulandia edessä. No, ehkei se siellä kauheesti kärsi.



Nyt tää on aikomassa lähteä viemään ajuria lenkille, tiet on sen verran sulia että uskaltaa jo mennä. Pakko saada näitä läskejä ees vähän liikkeelle kun alkaa itseä ahdistaa, en voi tajuta miten mä oeln NÄIN ISO vaikkei näillä vkoilla vielä pitäs ollakaan.



Tappert ja Puksu 24+1

Täällä kohtalaisen hyvin nukuttu yö takana. Mitä nyt heräsin pari kertaa mielettömään vessahätään (olin kuitenkin niin poikki etten jakasanut sinne raahautua). Meidän ullakolla asustelee luultavasti orava, joka aloittaa kauhean rapistelun myöhään illalla ja sitä jatkuu läpi yön. Sitä meuhkaamista kuuntelin herättyäni...



Poika on jo päiviksillä ja ei tekisi minullekaan pahaa ottaa torkut. Mies lähti ennen kahdeksaa jo salille (hän käy siellä aina enne töihin menoa 4kertaa viikossa) ja minun piti herätä pojan kanssa leikkimään. :) Hohhoijaa, kylläpäs väsyttää!! Minulla on taas kauhean kipeä pää. Nyt varmaankin johtuu ihan ulkoilman puutoksesta. Ei tonne ulos kylläkään voi mennä, kun tiet ovat niin taivaallisen liukkaita. Henkihän siellä menisi... :) No nyt tuli vähän liikaa ehkä valitettua... sorry!



Aika monella tuntuu olevan supistuksia... Mä olen onneksi niiltä välttynyt. Innolla niitä odottaen... Ei vainenkaan! Esikkoa odottaessa supisteli todella tiuhaan rv 20 alkaen. Nyt ei maha ole kovettuntu kuin ihan pari kertaa.



Joku oli käynyt (anteeksi kun en muista nimimerkkiä) siellä uudessa lelukaupassa. Pojan kummi kertoi sellaisesta (hän siis asuu Helsingissä). Mä varmaan tulisin hulluksi siellä!! :) Ehkä siellä voisi piipahtaa seuraavalla Helsingin reissulla. Rahaa siellä saa varmaan kulutettua ihan mukavasti...



Papu: Mulle tuli todella paha mieli, ettei kukaan ollut kommentoinut sun asiaa... Minäkin yleensä luen tarkasti kaikkien jutut. Nyt jostain kumman syystä en ollut huomannut koko asiaa. Mutta kiva, että saitte asian selvitettyä! Pitää seuraavaksi ollakin sitten silmä tarkkana...



(.) ei mitään kummempia... olen pistänyt merkille, että pikku menninkäisellä on samanlainen rytmi, kun esikoisella oli masussa ollessan. Aika hassua! Toivottavasti merkit viittaavat tulevan vauvan helppohoitoisuuteen... Heh! Esikko on ollut ihan super helppo ja tyytyväinen vauva.



Mieheni on tällä viikolla kolme päivää työmatkalla ja mua ärsyttää se jo nyt, vaikka lähtee vasta loppuviikosta... :( Pojan kanssa kaksistaan on aina niin ikävä olla.



Mutta nyt pitää mennä laittamaan pyykkikone pyörimään (minusta tuntuu, että se pyörii meillä nykyään koko ajan). Saa nähdä jaksaako sitä rueta kestovaipparuljanssiin?! Vai käykö samalla tavalla kuin esikoisella, että laiskuus iskee... :)



Hyvää viikonalkua kaikille!!



Hanna rv 23 *poks*

olenkin tähän asti vain lueskellut juttujanne, en ole paljoa itse jaksanut kirjoitella tähän mennessä. Nyt rv 22+1, tänään päätin jäädä sairaslomalle 3 päivää, en ole edes varma saanko saikkua, mutta enää ei vaan voimat riittäny lähteä töihin, hemoglobiini ollut jo pitkään alhainen, viime käynnillä 107, edellisessä raskaudessa laski alle 100 huolimatta rautalääkityksestä että saas nähdä käykö nyt samoin, eli tooosi väsynyt olen ollut, töiden jälkeen ei ole jaksanut muuta tehdä kuin syödä ja mennä nukkumaan, on jäänyt tuo esikoisen kanssa vietetty aikakin vähälle kun äippä vaan nukkuu aina, yöheräämiset (vessaan, supistelut) ei myöskään asiaa paljon auta. Ei tuonne liikenteeseen (työmatkaa 70km suuntaansa) näin väsyneenä oikein viitsi lähteä ajamaan.

Näitä suppareita onkin ollut jo 14 viikolta asti, kivuttomina kunnes 2 viikkoa sitten muuttuivat hieman, eli alkoi olla sellaista menkkamaista kipua selässä aina supparin aikana, kävin jorvissa tutkituttaan gynegologilla paikat, että eivät ole ainakaan mitään muutoksia aiheuttaneet, luulin että silloin olisi edes viikoksi määrännyt lepäämään, mutta ei, ei mitään syytä kuulemma sairaslomaan... No, tänään soitan neuvolaan ja pyydän nyt ainakin sen 3 päivää saikkua, ja varaan samalla ajan neuvolalääkärille että katsoisi mitä mieltä hän on, alan olla aika loppu ja stressaantunut kaikkien näiden vaivojen kanssa.



kauhea valitusvirsi tuli tästäkin, harmittaa vaan kun ei jaksa mitään vauvajuttujakaan miettiä kun koko ajan on niin väsynyt, olisi niin kiva jo vähän kaivaa esikoisen vauvavaatteita ja suunnitella muita vauvatarvikehankintoja, no, kyllähän tuo joulun lähestyminen vähän piristää kun saa kohta alkaa laittaa jouluvaloja ikkunaan ja pipareita leipomaan, torttuja olen jo pariin otteeseen paistanut. joululahjatkin on jo mietitty, pitäisi vaan kaupasta hakea. Kun nyt tulisi tuota lunta uudelleen, täältä on jo kaikki sulanut, toisaalta säästyypähän joka-aamuiselta auton harjaukselta ja rapaukselta.



Emma rv22+1

On mullakin käynyt niin ettei välttämättä joku kerta johonki ole kukaan vastannut.. ei se mitään, en itsekkään hoksaa vastata kaikille ja tuntuu jos pari päivää ollut pois ja alkaa lukea pinoja niin niitä kysymyksiä on niiiiin paljon ettei niitä edes muista mihin aikoi vastailla kun alkaa kirjoittaan ja vielä ne omatkin jutut sinne kun pitää muistaa laittaa :)



Jos on jotain oikeen tärkeetä niin voishan laittaa vain sen kyssärin yksistään? Erottuisko se sitten paremmin? Itsellä ainakin jos tosiaan luen kaikkien kirjoitukset pitkästä aikaa niin rivit jo hyppii silmissä että sit kun näkee kun joku keskustelee jollekin jotain niin täytyy ihan väliin palata takas ja katsoo et jaa täälläkö tällaista olikin ja näin.. ei aina huomaa :(



Sinna

Eilen oli hyvä päivä, ensin olin töissä aamuvuorossa (6. päivä putkeen töissä) sit tulin kotiin laitoin ruoan ja siivosin kunnolla, eikä tullut supistuksen supistusta! Muutenkin oli ihana tulla kotiin kun mies oli jo aloittanut siivoamisen ja ripustanut joulutähden ikkunaan ja liimaillut ikkunaan lumihiutaleita. :)



Päivällä pitäis lähtee veljen lapsia hoitamaan, saattanee hermot mennä: oma 2v, veljen 2v ja 1v lapset, huh huh *hikeä pyyhkii* :)



Illalla en meinannut saada unta kun mietin miten rahat riittää, osa lahjoista ostamatta, joulukuusi ja koristeet pitäis ostaa, pojan synttärit järjestää, synttärilahjat ostaa kaikille jotka syntyneet joulukuussa (ja niitähän riittää), sit tavan omaiset laskut + verorästit, kaiken mailman vakuutukset, lainan korot yms., ei taida lähihoitajan palkka riittää... Oliskohan alan vaihdos paikallaan :). Silti on ihana kun tulee joulu, tässä vain jännään mihin vuoroon joudun.



Olikohan vielä jotain, en nyt muista ja poikakin huutaa vieressä, joten palailen jos jotain tulee mieleen.



möhkis ja tiitiäinen 22+3

Ihan piti alkaa sormin laskemaan kun Taya78 kirjoitti, että ollaan jo 7.kuulla! Niinhän se on!!! Hurjaa :)



Zeldatar 24+2, ja heti tuli pulleampi olo =)

Eilen oli sellainen väsymys päivä, ettei edes jaksanut tänne kirjoitella. Lukemassa oli toki käytävä muiden kuulumiset :)

Onneks on keskiviikkona se lääkäri neuvola... ihan sellanen olo et hemoglobiini varmaan laskenu enisestään. Kun on tosi väsynyt olo ollut taas ja naamakin ihan kalpea.. Mutta se selvinnee ylihuomena.



Kelassa pitäis tosiaan lähtee käymään. Pitäs meinaa jatkaa tuota hoitovapaalla oloa tammikuun ajan ja sitten jään äitiyslomalle vika päivä tammikuuta. Mut tuo kela kun tunnetusti ei ole kamalan nopea laitos päätösten suhteen, niin olis kyllä ollu syytä jo käydä asiat toimittamassa :(

No... toivottavasti ennättää kun huomena sinne menen.



Mikäköhän tätä meidän sakkia vaivaa. Alku synsystä tuulettelin, miten meillä ollaan kestetty NIIN terveinä.. No, ei olis pitänyt!!! Nyt on sitten poikiin tullut taas tosi kova yskä ja pienemmällä nokka vuotaa sellasta liisteriräkää että ei tosikaan... liekkö nämä leudot ilmatkin edesauttaa että noita pöpöjä on niin paljon liikkeellä?!?! Mutta toivottavasti nyt sitten podettas pöpöt ja kestettäis sitten maaliskuusta eteenpäin terveinä!! Ettei pikkunen sitten heti sairastuisi...



Kurja on kyllä tuo ilma ulkona! Ollaan joka iltapäivä poikien kanssa ulkoiltu raippaasti säässä kuin säässä jotta paremmin sitten malttavat nukkumaan illalla. Alkaa vaan tympiä tuo kamalan märkä keli. Kamalasti puettavaa, kun molemmille kaikki mahdolliset kuravetimet päälle... Niin se vaan täällä meilläkin, missä pari viikkoa sitten meinattiin " hukkua" lumeen on nyt tosi vähän lunta ja vesilammikoita joka paikassa :( :(

Pihalla alkaa jo maa pilkottaa lumen alta :( Kurjaa!!!

Kun nyt sitten jouluksi edes saataisiin taas kunnolla lunta!!!



Mutta nyt pitänee ottaa pikku tirsat, että jaksaa taas.



t. K@tju

Eli tämän alla olevan minä silloin viikko sitten tiistaina illalla tänne kirjotin. En halunnut tehdä tästä omaa otsikkoa, kun ajattelin, että jos tästä tulisi keskustelua ihan näin vain meidän maalisten kesken..? Mielelläni lukisin muiden kertomuksia aiheesta, jos jollain sellaisia on. Tämä on kuitenkin aihe, joka joillain meistä on valitettavan mahdollisesti vielä edessä. Toi on vaan tollai lyhyesti kirjotettu..

_________________________________________________________



" Katsoiko muut tuota äskeistä Dr.Phil-lähetystä? Mitä ajatuksia se teissä herätti?



Itse olen kärsinyt kyseisestä sairaudesta tietämättäni kyllä asiasta pahemmin ja näin jälkikäteen olen kasvanut henkisesti kyllä paljon ja uskon, että selviäisin kyllä, jos sama iskisi. Harmillisinta on se, että siinä sairastaessa menettää ne vauva-ajat, joita lapsillaan on ja jälkikäteen niitä toden teolla kaipaa.. Mutta kuten ohjelmassa tuli esille, tärkeintä on puhuminen. Itse en pelkää sairastuvani uudelleen, mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan, joten.. Kaikki asiat hoidan tietoisesti mahdollisimman kuntoon, että voimme välttää stressiä. :) "

__________________________________________________________



Mutta että näin.. Mä pyysin tätä ohjelmaa Nelosen sieltä ohjelmapäälliköltä uudestaan näyttöön, sillä en usko, että sitä kaikki halukkaat näkivät saati edes tiesivät tulevan. Ois hyvä nähdä toi uudestaan..



Mie ja Herppuliini

Ja kiitos teille kaikille, jotka tähän mun suremaan asiaan antoi kommenttia. Toki asian voi aina uudelleen esittää, mutta.. Samana iltana me miehen kanssa keskusteltiin asiasta ja muistakin elämään liittyvästä ja se oli henkisesti erittäin raskas kolmetuntinen. Sen jälkeen en ihan heti halunnut alkaa alusta tätä asiaa käsittelemään ja kyselemään teiltä mielipiteitä.

PAPU;

Joo, siis kyllähän mä ton muistan, nyt kun sen näin..en katsonut ohjelmaa, joten en tienny mistä tossa oikein oli kyse. On tainnu olla jotenkin pääkin vähän tyhjä sillon, nyt kun luin uudestaan niin funtsin oliko kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Jos oli niin..mä pelkään sitä kun ruttoa, olen sairastanu keskivaikean masennuksen ja oikeesti pelottaa..mutta ei saa antaa pelolle valtaa tai se vie mukanaan.



Hyvä että olet asiasta voinu puhua, rankkaahan se tietysti on, mutta varmasti helpottaakin!? Jos jaksat asiaa puida - mikäli siis tästä edes oli kyse - niin mä ainakin olisin mieluusti kuulolla, ihan oman itsenikin vuoksi (itsekästä tai ei). *halaus ja voimia sinulle ystäväiseni*



Tappuliini

Papu;oletko siis puhunut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?Kokenut sen?Ymmärsinkö tämä viestisi tältä päivältä oikein?



Itse koin jonkin asteisen masennuksen neljännen jälkeen.Viimeinen kolmannes odotusta oli erittäin raastava henkisesti.Ensin vauva meinasi syntyä aivan liian ajoissa(rv 31)Makasin sairaalassa ja sain lääkitystä.Pääsin kotiin mutta mitään en saanut tehdä.Anoppi sitten lupautui hoitamaan lapsia kun en itse saanut nostaa ym,hyvä jos sain postiluukulle kävellä=(Kun vauva olisi ollut riittävän iso syntymään ei mitään tapahtunut ja uhkailivat kamalan suurella vauvalla.Olin turhautunut ja kiukkuinen.Synnytyksen jälkeen elin ensin euforiassa,vauvan saamisen onnessa kunnes muutaman kk päästä aloin väsymään ja ruokahaluton.Alakuloa kesti ja kesti.Ajattelin sen olevan vain väsymystä mutta kun puhuin äidilleni ja miehelleni,ajattelimme että oli masennusta.Puhuminen kuitenkin luotettavan ja rakkaan läheisen kanssa todella auttoi.Niin pahoin ei ollut että olisin lääkäriin joutunut käymään.Mutta puhumalla ja puhumalla ja itkemällä olkapäätä vasten tilanne pikkuhiljaa helpotti.

Vauva aika niiltä kuukausilta on kyllä jossain usvan takana.Se usein käy.Tukea ja ymmärrystä,siinä suuremmat avut mitä äiti masentuessaan tarvitsee.Olkapäätä ja kuuntelijaa.

Toki sitten vaikeammat tapausket kuuluvat lääkäriin!



Kyseista ohjelmaa en ole koskaan katsonut joten ohjelman pohjalta en osaa mitään sanoa,tämä nyt vain heräsi mieleeni kirjoituksesi luettuani.



Toivottavasti kenenkään ei tarvitse masennukseen synnytyksen jälkeen sairastua tai jos niin kurjasti käy,apu olisi lähellä.

Siksi myös elisessä pinossa kyselin TUKIVERKOSTOSTA,onko kullakin sellainen!?Koska korvaamaton kun pientäkin ongelmaa ilmenee...



Tulipa tekstiä ja toivottavasti olin ymmärtänyt aiheen oikeen,muuten tässä ajatuksia herättelemään...



Leanna ja lapset sekä sissi rv 2++

Papu: huomasin kyllä tuon viestin, mutta en katsonut ohjelmaa ja viestistä ei mulle käynyt ilmi mistä oli kyse (anteeksi tymyyteni). Mutta jos kyse on ollut masennuksesta, ei mulla ole ollut kokemusta, onneksi. Ja jotenkin tällä mun luonteella en osaa huolehtia mahdollisesta tulevasta masennuksesta, koska olen puhuvaa ja purkautuvaa sorttia. Tietty asia on meille kaikille ajankohtainen, eihän sitä koskaan tiedä mikä oven takana odottaa. Kyllähän tosta sais viritelytä hyvää keskustelua tänne meille, mielelläni lueskelen kokemuksia ja selviytymisiä. Ja onhan se helpompi tunnistaa oireet, kun on saanut niistä ensin " infoa" . Toivottavasti et kamalasti pahoittanut mieltäsi.



Täällä ihan PASKAT fiilikset. Tyttö heräili taas viime yönä, ainakin 5 kertaa. Lopulta multa pääsi jo itku, kun olin niin väsynyt. Puoli kolmesta valvoin viiteen ja sit nousinkin jo ylös, kun kello olis kuitenkin soinut 5.30. Liittyy selvästi mun töihin menoon, toi neidin heräily. Viikon kun olin kotona, tytsy nukkui ihan hyvin (sitä yhtä yötä lukuunottamatta). Ja äsken kun olin päikkäreillä ukko herätti soitollaan eli tässä nyt sitten notkun silmät ristissä.



Onpa valittava viesti, anteeks.



-m- ja Hippu rv 24+5

PAPU: Minäkään en kyseistä ohjelmaa nähnyt ja siksi taisin olla aika pihalla kysymyksestäsi. Itselläni on vasta yksi synnytys takana ja masennusta en ole kokenut, mutta lähipiirissä on ihan lähiaikoina kamppailtu kyseisen asian tiimoilta. Apua he saivat puhumalla paljon perheessä ja myös ulkopuoliselle alan ihmiselle. Tärkeää on minusta, että äidit tietävät masennuksesta ja osaavat tunnistaa sen, jolloin tukea ymmärretään hakea tarvittaessa ulkopuoleltakin, jos omat keinot eivät riitä.



Leannan kyseli tukiverkostosta; sen tärkeyttä on vaikea korostaa enempää. Mainitsemassani tapauksessakin tukiverkosto oli onneksi aktiivinen ja auttoi perhettä vaikeana aikana. Meilläkin on lähellä mm.appivanhemmat, jotka ovat mahtavia isovanhempia pojallemme ja voimme takuulla luottaa heidän apuunsa aina ku tarve tulee.



Taya

Heippa taas,





minäkin muistin kirjoituksesi heti sen uudestaan nähtyäni, mutta ikävä kyllä en katsonut ko. ohjelmaa. Olen mielessäni aina ajatellut, että Dr.Phil on sellaista amerikkalaista hömppää, mutta onhan siellä ihan vakavistakin asioista keskusteltu.



Oliko sen kertainen aihe, raskausmasennus, kuten tappi ja leanna jo kerkesivätkin arvuuttelemaan ?

Aivan varmasti kamala sairaus kaiken sen vauvan syntymän ja hoidon lisäksi. En tiedä siitä aiheesta paljoakaan, mitä nyt koulussa tuli opiskeltua, mutta muuten aika vähäistä on tieto. Miten masennuksen kanssa pärjää, ja millaista hoitoa siihen on saatavilla ? Tärkeää ainakin olisi, että tukiverkosto olisi lähettyvillä. Voiko r-masennusta jotenkin ehkäistä ? Alkaako se jo ennen vauvan syntymää vai heti laitoksella vaiko vasta vauvan kotiuduttua ?



No hyvä, että otit asian uudestaan esille !!! Tsemppiä sinne sinulle ja voimia ! t. emmi

Mulla ei ole kokemusta synnytyksen jälkeisestä (miksiköhän) masennuksesta, mutta muusta kyllä.

Oon ymmärtäny (nyt viissaammat korvat hörölle ja korjaamaan) että baby blues on tavallaan tuon masennuksen ensimmäinen vaihe..sitä on monilla, todella monilla, lienee hormoneista johtuvaa ainakin osittain. Tähän kun lisätään oma " riittämättömyyden tunne" ja ripaus täydellisyyden tavoittelua ja epäonnistumisen tunne ihan yksittäisessäkin asiassa..samaan vetoon jätetää tukiverkot ulkopuolelle ja ollaan ihan hiljaa asioista niin eiköhän siitä saada aika hyvät eväät synnytyksen jälkeiseenkin masennukseen..vakavaankin sellaiseen.

Hoidoista en osaa sanoa, itse olen syönyt muutaman VUODEN masennuslääkitystä masnnukseen ja anoreksiaan nuorempana, mutta tosiaan tästä tapauksesta ei ole kokemusta..

Ehkäisyyn varmaan parasta on nimenomaan juuri se tukiverkosto, läheiset, ystävät..se että puhuu eikä jää yksin miettimään ja hautomaan.



Niih, muuta mä en oikein osaa kertoa, mutta näin olin ymmärtänyt..viisaammille siis tosiaan töitä :)



(.) oman navan suhteen TUKIVERKOSTOA onneksi on, molempien vanhemmat on lähistöllä ja siskoja löytyy molemmilta..myös muutama hyvä ystävä on suht lähellä. Uskon pärjääväni, nyt kun olen oppinut puhumaan ja " valittamaaan" aiemman vaikenemisen sijaan..

Lisäksi olen muutenkin syömishäiriötaustan pohjalta jo neuvolan tarkkailussa - myös jonkin aikaa synnytyksen jälkeen, ettei vaan karkaa hoikistuminen käsistä.



Tappi..pihalla mutta yrittää silti :)