Kumpi on toiminut teillä paremmin: kellontarkat syöttövälit vai rinnan tuputus joka vinkaisuun?
Tästäkin on liikkeellä monia teorioita: toiset sanovat että rintaa vaan jokaiseen itkuun, toiset taas kertovat kuinka vauva muuttui rauhallisemmaksi kun käyttöön otettiin pidemmät syöttövälit.
Itsellä " perustyytymätön" 2 kk tyttö joka vaatii rintaa hereillä ollessaan n. tunnin välein. Olen miettinyt teenkö jotain väärin ja pitäisikö yrittää ottaa käyttöön syöntivälit? Mitenköhän se käytännössä on mahdollista ilman huudatusta, kun usein rinta on ainoa johon lapsi tyyntyy (mutta on jo pian syötön jälkeen kitinä päällä)...
Kommentit (9)
Kun lasi söi kaksi tuntia kerrallaan, silloinkin piti ottaa irti, päätin pitää imetyksen välissä aina tunnin tauon. Halusin joskus nukkua, käydä vessassa ja syödä.
Jos olisin antanut lapsen imeä niin paljon kuin halusi, imettäisin vieläkin. Edes sairaalassa ei koskaan laskenut nänniä suustaan, ellen nyppäissyt irti.
anna vaan kun lapsi pyytää. AInoastaan jos yölläkin pyytää tunnin välein niin sitten rajoittamaan. Eikös parikuukautisella ole usein tiheän imun kausi? Muistelisin että meidän vauvalla oli
Kyllä aikuisen täytyy osata ottaa ohjat käsiinsä - silloin kaikki ovat onnellisimpia
T. kaksi lasta täysimettänyt joka on kyllästynyt nykyajan täydellisen lapsentahtisuuteen, se johtaa vain epävarmoihin äiteihin ja levottomiin lapsiin.
En mä ihan jokaiseen pieneen inahdukseen rintaa tarjoa mutta hieman isompaan inahdukseen tarjoan. Hyvin on toiminut tämä systeemi. Tuo kellosta katsominen tuntuu aika vanhanaikaiselta eikä kovin mukavalta vauvalle...
Vauvoilla on kuitenkin muitakin tarpeita kuin syöminen, siksi mielestäni pieniin itkuihin voi oikeasti ensiksi koittaa jotain muuta keinoa kuin tissin antaminen. Tosi usein vauva on väsynyt ja kaipaa lepoa ja myös omaa rauhaa ilma virikkeitä. On hassua, että neuvotaan heittämääm nänni suuhun, sillä tavoin vain siirretään " ongelmaa" eteenpäin.
Niin ja imetyksiä on takana 6kk ja 11kk.
antaa rintaa joka inahdukseen! Niin kuin joku jo kirjoittikin, niin vauvallahan on muitakin tarpeita kuin nälkä tai imemisen tarve. Musta on ihan hölmöä antaa tissiä vauvalle joka kerta, kun vauva vähän inahtaa. Meidän lapset on molemmat olleet pienenä masuvaivaisia, joten ei ois tullut kuuloonkaan, antaa vauvalle joka itkuun tissiä. Tai aluksi annoinkin, mutta tajusin, ettei se ainakaan helpota masuvaivoja. Niinpä aloin keksiä muita keinoja, joilla vauva pysyi tyytyväisenä ja kuopuksen kohdalla se oli jo aika helppoa (esikoinen oli joka tapauksessa tosi itkuinen pienenä). Imetin sitten vain kerran (molemmat rinnat) sinä aikana kun vauva oli hereillä (valvoi silloin pienenä 1-2 h kerrallaan), jonka jälkeen vauva nukkui ja sitten unien jälkeen uudestaan rintaa. Kuopuksesta osasin myös helposti " lukea" , milloin vauva itki väsymystään ja milloin nälkää. Esikoisen kanssa oli kyllä toisin.
Neljä täysin erilaista imetysrulijanssia on takana. Kaksi ekaa jo olivat kuin yö ja päivä.
Eka söi (ja joi) sen tunnin välein aika isoksi vauvaksi.
Toisen kanssa varauduin samaan vaan hänpä söi kelllontarkasti 3 tunnin välein, eikä yhtään ennen sitä.
Minä annoin lapselle rintaa aina kun sitä halusi eli hereillä ollessa vähintään tunnin välein joskus jopa tunnin kerrallaan. Myös yöllä. Lapsi oli helppo vauva, ainakin kun en vaikeemmasta tiiä. Ja ainut myös.