Pidätkö sukunimestäsi?

Pidän, ei muita samannimisiä Suomessa, suomenkielinen, luontoaiheinen ,viittaa suvun historiaan

Tyttönimeni on hyvin perinteinen suomalainen sukunimi ja olen aina pitänyt siitä. Päätin kuitenkin naimisiin mennessä ottaa mieheni sukunimen, joka ei ole suomalainen. Vaihdoin sukunimeni, koska asumme pääasiassa mieheni kotimaassa ja on jotenkin helpompaa kun suomalaista sukunimeäni sain olla tavaamassa useaan otteeseen.

Pidän myös paljon mieheni sukunimestä ja se sointuu hyvin etunimeni kanssa, joten ei valittamista. Nimi on myös suomalaisenkin helppo ääntää ja siitä plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan pidän. Sukunimeni on yhdyssana, jossa on kaksi tavallista suomalaista sanaa. Osittain luontoaiheinen. Mielestäni neutraali sukunimi, joka ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen.

Osittain luontoaiheinen? Eli tyyliin Mäkitalo?

Vierailija kirjoitti:

Et halua mollata kenenkään nimeä, mutta juuri totesit että maailmalla on karmeita nimiä ja kehuskelit omaasi?

En ole kehuskellut vaan todennut, että tykkään kovasti omasti nimestäni, mihin minulla on kai oikeus. En pidä omaani silti millään tavalla "parempana" kuin toisten nimiä, mutta jotkut nimet nyt vaan silti särähtävät korvaani. Minulla ei kuitenkaan ole tapana mainita asiasta ihmisille, vaikka mielestäni heidän nimensä olisikin aivan kamala, ja tässäkin haluan, että ei aleta listailemaan niitä omasta mielestä vähemmän kauniita nimiä. AP

Vierailija kirjoitti:

Sukunimeni on lyhyt ja luontoaiheinen, eli pidän kyllä.

Salo on liian yleinen.

Sukunimihullua odotellessa

Pidän. Otin  isäni nimen takaisin aikoinaan avioeron jälkeen. Ei mikään erikoinen, mutta ei ihan yleinenkään meillä päin Suomea.

Eksäni nimi oli niin eksoottinen, että joutui asiakaspalveutyössä selittelemään, että ei, Van- liite nimen edessä ei tarkoita sen enempää aatelista kuin Virtasen -nen loppu.

Nykyään intohimoisesti rakastan sukunimeäni. Nuorempana en ollut kovin ylpeä siitä, se oli jatkuva kiusaamisen aihe, vielä yliopistollakin sai siitä kuulla. Olen nimen harvoja kantajia Suomessa, eikä minun jälkeeni nimi jatku, lapset ovat isänsä nimissä. Veljelläni ei ole, eikä kai tulekaan, lapsia, ja siskoni lapset ovat hekin isänsä nimissä - myös siskoni on pitänyt tämän meidän sukunimemme.

Nimi on myös kansainvälisesti hankala, mutta entä sitten? En minäkään osaa kaikkien puolalaisten tai kreikkalaisten nimiä suoralta kädeltä lausua oikein, saati sitten kirjoittaa.

Pidän kyllä. Asun ulkomailla ja otin mieheni sukunimen, jonka lausumisessa ja kirjoittamisessa ei mitään epäselvyyksiä. Vain siksi otin sen. Tyttönimessäni oli ä:tä ja ö:tä ja olisi johtanut jatkuvaan tavailuun ja ajattelin, etten jaksa. Tykkäsin tyttönimestäni, mutta myös tästä mieheni sukunimestä, johon olen kymmenessä vuodessa toki jo tottunut.

Enpä ole ajatellut pidänkö vai en . Nimi on mikä on , oma ja avioliiton myötä kumpikin hieman harvinaisempi ja monesti on saanut tavata koska on aina väärin .Mutta kyllä ne nimet minulle kelpaa.

Minulla oli tyttönimenä sukunimi, joka usein löytyi "rumimmat sukunimet" listauksista vauvapalstalta. Naimisiin mennessä otin miehen sukunimen. Miehen sukunimi on vaikea (sisältää ääkkösiä), kirjoitetaan usein väärin ja olen nähnyt vaikka millaisia väännöksiä nykyisestä sukunimestäni.

Olisi tuntunut hassulta ottaa joku suvussa aiemmin ollut "kauniimpi" tai itse keksitty sukunimi, johon ei ole mitään sidettä, joten tällä nykyisellä mennään. :)

Vähän neutraali suhtautuminen sukunimeeni mutta vaihtaisin sen muista syistä kuin siitä että onko se nimi kaunis tai ruma tms.

Sukunimi on ihan -nen  päätteinen mutta muistan nuorena kun silloisen kumppanin sukulainen suorastaan järkyttyi ja sanoi ettei ole koskaan kuullutkaan moista nimeä :D. Ei ole niin harvinainen ollenkaan.

Sukunimeni on Suomessa hyvin harvinainen, koska kyseessä on ulkomailla asuvan vanhempani sukunimi. Siinä maassa mistä isovanhemmat alunperin ovat kotoisin, ei nimi ole erityisen harvinainen.

Tykkään nimestä, koska se on helppo kirjoittaa jotain lausua sekä Suomessa että ulkomailla.

Tästä naimanimestä pidän ja sitä aina kehutaan, tyttönimestäni en, siksi se hylkäsinkin. Tyttäreni piti tyttönimensä mennessään naimisiin, ihan vaan siksi, että nimi on kiva, miniäni otti myös tämän nimen.

Vierailija kirjoitti:

Pidä koko nimestäni sukunimi mukaan lukien,ei mitään hävettävää.

Minä myös, täydellinen etu ja sukunimi

Pidän mutta haluaisin ottaa sukuni alkuperäisen nimen käyttöön. Se ei kuitenkaan menisi nimilautakunnalta läpi.

Pidän mutta siitä on ollut harmia. Kyseessä on lyhyt ruotsalainen nimi jota luullaan harvinaiseksi. Siksi moni olettaa että kaikki joilla on sama nimi ovat sukua ja minut on sotkettu useasti muihin ihmisiin joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Esim.eräs nuori nainen jolla on sama sukunimi, toimii täällä kampaajana ja tekee jotain ripsi yms hommia on ilmeisesti riidoissa muiden typyjen kanssa. Minua on eräässä liikkeessä jopa kieltäydytty palvelemasta tai kohdeltu sikamaisesti.

En pitänyt työttönimestäni, joka on -nen päätteinen mutta aika harvinainen, hieman hankala lausua, ja lapsena kiusaajat keksivät siitä ties mitä halventavia väännöksiä.

Otin naimisiinmentäessä miehen sukunimen, joka on helppo lausua. Työssäni esittelen itseni puhelimessa lähes päivittäin ja tykkään hirveästi nykyisen nimen helppoudesta. Se on tosin ruotsinkielinen, joten tilanteen vaatiessa sitä joutuu tavaamaan kirjain kirjaimelta mutta se on silti pienempi paha.

En ottaisi tyttönimeäni takaisin jos esim. eroaisin. Siinä tapauksessa ottaisin varmaan jonkin ihan uuden nimen käyttöön.

Pidän sukunimestään enkä sitä miksikään vaihtaisi. Jos joskus menen naimisiin mies saa ottaa minun sukunimeni tai pitää omansa jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukunimihullua odotellessa

Häh?