Mitä mieltä olette kostamisesta?
Kommentit (17)
Olemme pyytäneet yhtä tuttavapariskuntaa luoksemme monta kertaa ja aina heillä on ollut este. Itse olen ollut jo vähän hämilläni siitä, että me olemme aina kinuamassa heitä kylään ja mieleen on tullut, mahtavatko kieltäytymisen syyt olla oikeita. Olen sanonut tästä miehellenikin.
Pari päivää sitten tämä pariskunta sitten pyysi meitä luoksensa, mutta meillä oli oikeasti este, ettemme päässeet. Puhelun jälkeen sanoin ääneen " hah, hah" . Mieheni veti tästä kaameat herneet nenään ja haukkui minut koko valtakunnan vittumaisimmaksi naiseksi. Olin aika yllättynyt... AP
Mutta jos jotain kostaisin niin varmaan siitä että joku tekee pahaa lapsilleni.
Et jos joku vetää sua turpaan, niin kai sä vedät takaisin? Minä ainakin vedän... Enkä nyt puhu perheväkivallasta erityisesti vaan noin kuvainnollisesti. AP
Kostaja alentuu teollaan samalle tasolle kuin koston kohde.
Minä kostin mieheni pettämisen flirttailemalla, pitämällä peliä ja pusuttelemalla nuoremman (jopa itseäni) miehen kanssa.
Mies ei tiedä tätä..
mutta itse en ainakaan ole niin jalo ihminen, että annan muiden tehdä minulle väärin ja itse vain hymyilen laupiaana. Toisaalta koen myös olevani reilu sikäli, että kostan vain silloin, kun joku on tehnyt jotain tahallaan väärin. Alkoi vaan mieityttää tämä asia, kun mieheni oli niin järkyttynyt tästä alhaisuudestani. AP
sitten itse kun eivät oikeesti pääse, niin tokaisee " hah hah" . Mitä ihmeen kummallista siinä nyt on. Ja toi hahhah siis ei ollu ilm. tarkoitettu kaverien kuultavaksi..??
olen tämän henkilön takia jotunut kärsimään. en ole keksinyt mitään tarpeeksi hyvää juttua enkä toisaalta missään nimessä haluaisi jäädä kiinni, se olisi aivan kauheaa. mutta mietinnässä on edelleen kaikkien vuosien jälkeen.
niin, että olen vahingoniloinen (=kostan) kun emme nyt sitten tule vuorostamme heille. Tosin tuskin olisi suuttunut niin pahasti, jos olisi ns. ensimmäinen kerta. Mutta on aikaisemminkin huomautellut asiasta. Jos esim. on ollut puhetta pettämisestä, olen sanonut, että jos petät, ihan varmasti kostan sen. AP
jos miehesi ei kestä nähdä sua vahingoniloisena, vaan luulee sitä ilkeydeksi, niin hän kyllä liioittelee pahasti.
Hyvä kostoidea: menesty jossain asiassa paremmin kuin se, joka halusi sinulle pahaa, ja anna hänen tietää se. Ole esimerkiksi paremmassa duunissa tai laihempi, tai mikä sulta nyt sujuu, ja laita kiusankappale sellaiseen tilanteeseen, jossa sua on pakko kehua ääneen. Tämä tuntuu yhtä riemukkaalta kuin pahalla kostaminen, mutta tekee kummallekin osapuolelle vain hyvää.
Kyllä minä kostan aina kaikki väärydet joita olen kohdannut. Koska minuahan ei yksinkertaisesti kohdella huonosti!
Ja siinäpä oppivat miltä tuntuu kun tekivät mulle väärin.
Enpä nyt tiedä onko se nyt niin jaloa, mutta hyvä fiilis siitä tulee itselleen, koska se poistaa sen häpeän minkä toinen on aiheuttanut sinulle. Ja lisäksi kaikki tietävät kohdella minua hyvin, koska jos kohtelee huonosti, niin takaisin tulee samalla mitalla.
Mutta mieheni katsoo, ettei kostaminen tuo kenellekään mitään hyvää ja on lapsellista ja osoittaa kypsymättömyyttä. Blablablaa ja muuta jaloa. AP
Mut jos puhutaan jostain tällaisesta, et mies ei passaa sua kun olet sairas --> itse ei sitten vastaavasti passaa miestä kun se on sairas. Niin ei tuohon voi oikein sitä menestysjuttua soveltaa. AP
Jos joskus ajatus houkuttelisikin, niin yritän järjellä ymmärtää, miten minä siinä itse kärsisin. Mielestäni ei ole kostaista se, että haluaa esim. näyttää menestyneensä niille, jotka ovat vaikka väittäneet suoritusta mahdottomaksi.
Usko, että alentuessaan kostamaan ihminen kärsii siinä itse eniten. Toisiin kohdistuva vihamielisyys ja pahansuopuus ei muutu hyväksi sillä, että se tuntuu " oikeutetulta kostolta" .
Kyllä - käännä toinen poski, minä todella uskon tähän ennemmin kuin kostoon. Myös ystävällisyys ja rauhallinen tilanteiden hallinta jättävät aina itsellekin viime kädessä paremman olon.
vaikka kaikkeni yritin ja tosissani ponnistelin. Lähetin nimettömän, törkeän kortin. En ole asiasta erityisen ylpeä. Ei maksa vaivaa.