Väännä kateus rautalangasta. Miksi, miten?

esimerkiksi häiriköit vaikkapa olavia, juokset kaatuillen vaikka miehen perässä kuin pikku kakara keskikaupungilla ja saat raivarin kun näet toisen naisen (kuvankin).

tähän aiheeseen ei koskaan saa mitään järkeviä vastauksia.

Ei niinku millään lailla - tätähän sä et halunnut kuulla :)

Ei vaan, funtsin tota joskus - tuo (työ-) kaveri osaa ja jaksaa, tehdä töitä ja ottaa kantaa, (vaikka ay-asioihin), miksi olisin kateellinen? 

en ole ihmisille kateellinen, oikeasti en osaa kokea sellaista tunnetta.

Minulla on ystäviä eri aloilla, erilaisissa työtehtävissä, erilaisista taustoista, erilaisilla menneisyyksillä. Ehkä se johtuu siitä, että tunnen nämä ystävät. Aivan vilpittömin mielin suon ystävälleni näköalapaikan, mahdollisuuden kehittää omaa työnkuvaansa ja tehdä jotain uraa uurtavaa ja uutta koko alalle Suomessa. Hänellä on päätä, järkeä, älyä, sydäntä ja taitoa tehdä se. Vaikka hänelle maksettaisiin 20 000e/kk palkkaa, niin silti lähetän hänelle postissa ystävänpäiväkortin. Hän tuo meillä käydessään minulle tulppaaneja. Kuulumisia kysellään viikottain. Minä pakerran pienipalkkaisessa brains-off -duunissa ja olen (ehkä) ihan tyytyväinen tämän hetken olemiseen.

En ymmärrä kateutta. Eiks se mene sillein et ystävällä saa olla vaikka miljoona. Mut jos jostakin ei pidetä sillei saa olla euroakaan.

Mut miks pitäs olla kateellinen siitä et jollain jotain mitä itellään ei oo. Eikä sit tee elettäkään itse hankkiakseen sitä vaan keskittyy tuntemaan jotain typerää tunnetta. Joku tutkija lätisi et kateuden pitäisi saada ihminen tekemään parempia suorituksia jotta pääsisi kateuden kohteen yläpuolelle.

Mut usein se kyllä lamaannuttaa ja vie kaikki positiiviset itseä kehittävät ajatukset negaatioksi jossa vihataan ja halveksitaan turhaan typeriä asioita.

Kateus on ajanhukkaa.

Lähettäskö sirkukseen

Kateuden pohtiminen ei aiheuta mitään hyvää oloa, eikä sitä sen takia kannata kauheasti kaivella. On ihan ihmisluontoa se, että jos jollakin näyttää kaikki olevan paremmin ja kivammin, mitä itsellä, niin itselle tulee lyöty olo. Lähinnä kai jos on itse asettanut itselleen tavoitteita ja varta vasten haaveillut jonkinlaisesta elämästä, että siihen sisältyy hyväpalkkainen työ, komea/kaunis puoliso, tietty määrä terveitä ja pärjääviä lapsia, on varaa hienoon taloon ja pariin autoon ja ulkomaanmatkaan eikä tarvitse laskea jokaista euroa, vaikka olisi velkaakin.

Jos itse onkin haaveillut jostain vähän ränsistyneestä punaisesta tuvasta ja elosta kissan kanssa kahdestaan, niin ei yllä kuvattu elämä silloin paljon omaa napaa kaiva. Kateus kumpuaa siitä mitä haluaisi, mutta ei voi sitä saada. 

Jeesus sanoo: "Tyytykää siihen että teillä on elatus ja vaatteet" tarkoittaen että on jokapäiväinen elanto, ruoka ja perustarpeet. Se muu on sitten sitä ylimääräistä hyvää. Olisiko presidenttimme tarkoittanut juuri sitä, että meillä kaikilla ei voi olla sitä omaisuuden tasoa, josta ollaan hirveästi velkaa. Emme me kaikki tarvitse omakotitaloa, montaa autoa tai jatkuvia matkoja jonnekin. Vähempikin riittää onnelliseen elämään. Voimme olla jopa onnellisempia, jos emme ole velkaa.

Eihän kateus siihen liity, että omassa elämässä mikään muuttuisi, vaan on, sanoisin, pohjimmiltaan vihaa siitä, ettei itsellä ole jotain hyvää, jota toisella on ja jonka itsekin haluaisi. Ei ehkä myöskään koe voivansa samaa saavuttaa. Voihan se korventaa.

Lateus liittyy omiin epävarmuuksiin ja huonoihin päätöksiin tai sit ihan tuuriin. En ole tuntenut kateutta, koska itse olen tehnyt oikeita valintoja ja onneakin on ollut mukana. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka kokevat kateutta, koska he ovat tehneet parhaansa, mutta silti asiat eivät ole menneet kuten ovat halunneet.

Vierailija kirjoitti:

Lateus liittyy omiin epävarmuuksiin ja huonoihin päätöksiin tai sit ihan tuuriin. En ole tuntenut kateutta, koska itse olen tehnyt oikeita valintoja ja onneakin on ollut mukana. Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka kokevat kateutta, koska he ovat tehneet parhaansa, mutta silti asiat eivät ole menneet kuten ovat halunneet.

*kateus

Kateudentunne vain tulee jossain tilanteessa vaikka itse en todellakaan haluaisi sitä tuntea. On muuten viheliäinen tunne ja pyrinkin pääsemään siitä eroon niin pian kun sen itsessäni tunnistan.