Lue keskustelun säännöt.
Luovasta kirjoittamisesta tietävät, kysymys teille!
04.02.2023 |
Ideoin romaania, jota alan pian kirjoittaa. Päähenkilö on n. 8-9-vuotias poika. Kyse on muistelmamainen sävyltään, mutta silti romaani. Onko se sitten autofiktiota.
Miten kirjoitan tuon ikäisestä pojan näkökulmasta? Minä muodossa tietysti, mutta missä aikamuodossa? Lapsuus aiheuttaa tiettyä haasteita imperfektille, joten pitäisikö kirjoittaa preesensissä? "Isäni itkee sängyllä ja tiedän, miksi." Vai. "Isäni itki sängyllä ja tiesin, miksi".
Täytyy ottaa huomioon kertojan nuori ikä. Jos kirjoitan imperfektissä, muistelen siis kaukaa (aikuisuudesta) enkä voi muistaa ihan kaikkea noin nuorelta, koska niitä ei voi yksinkertaisesti muistaa. Jos siis kirjoitan tarkasti, niin eikö se olisi silloin epäuskottavaa ja preesens parempi.
Jos kirjoitan preesensissä, niin kirjoitan vain sen minkä näen ja ryyditän sitä muistoilla. Se sopisi paremmin - ehkä.
Tajusiko kukaan mitä tarkoitan? Miten tekisitte?
Kommentit (51)
Kokeile, kumpi toimi paremmin ja on sinulle luontevampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitava kirjoittaja määrittelee aikaa sanoilla leikitellen - muilla ilmaisuilla - siis muilla sanoilla kuin verbeillä - ja kertomuksen kontekstissa. Silloin käytetty aikamuoto ei olekaan se, joka vedättää juonta eteenpäin, vaan kokonaisuus. Verbit ovat vain yksi osa ajan ilmaisua. Harjoitus tekee mestarin.
Liian tylsästi sanottu, että isä itkee sängyllä. Ihan sama, mitä aikamuotoa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurdi kysymys. Ei kukaan muu voi ratkaista, mitä aikamuotoa tms. käytät. Tarvitset tosiaan sanataideohjausta. Sen lisäksi kannattaa lukea mahdollisimman paljon mahdollisimman monenlaista kirjallisuutta. Sekä kotimaista että käännettyä. Rupea kirjoittamaan, siinä näet mikä tuntuu luontevalta. Tekstin suunta ja sisältö voi muuttua paljonkin, ihan kaikki voi muuttua, kun alat kirjoittaa.
Luin juuri Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin ja hän eteni preesensissä. Frank on siinä lapsi. Se toimi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tykkää lukea preesensiä, se on jotenkin rasittavaa.
Toimisiko se tuossa? Se on aika raskasta kyllä, mutta imperfekti voi vaikuttaa tarinan uskottavuuteen.
Voi se joskus toimia. Jos kyseessä on romaani, voisi osa olla imperfektissä?
Ota huomioon, että päähenkilö on nuori poika. Maailma on erilainen kuin se on aikuisella. Siksi ehkä paras tapa olisi kirjoittaa preesensissä tosiaan. Se on vain sen mitä näkee, mikä on lapselle totta.
Imperfekti on muistelua kauempaa, eli aikuisen muistoja lapsuudesta. Onko uskottavaa, että aikuinen muistaa esim kaikki mitä hänelle on sanottu? Preesensissä ne tulee suoraan.
Äh, vaikea selittää.
ap
Tuossa miettisin, että kiinnostaako aikuista lukijaa lapsen elämä lapsen näkökulmasta? Jos kirjoitat vain itsellesi niin sitten tietenkin ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurdi kysymys. Ei kukaan muu voi ratkaista, mitä aikamuotoa tms. käytät. Tarvitset tosiaan sanataideohjausta. Sen lisäksi kannattaa lukea mahdollisimman paljon mahdollisimman monenlaista kirjallisuutta. Sekä kotimaista että käännettyä. Rupea kirjoittamaan, siinä näet mikä tuntuu luontevalta. Tekstin suunta ja sisältö voi muuttua paljonkin, ihan kaikki voi muuttua, kun alat kirjoittaa.
Luin juuri Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin ja hän eteni preesensissä. Frank on siinä lapsi. Se toimi.
ap
Onko koko kirja kirjoitettu Frankin näkökulmasta? Entä onko koko tarinan ajan saman ikäinen? Jos niin mielenkiintoista, eipä ole tuollaista kirjaa itselle tullut eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurdi kysymys. Ei kukaan muu voi ratkaista, mitä aikamuotoa tms. käytät. Tarvitset tosiaan sanataideohjausta. Sen lisäksi kannattaa lukea mahdollisimman paljon mahdollisimman monenlaista kirjallisuutta. Sekä kotimaista että käännettyä. Rupea kirjoittamaan, siinä näet mikä tuntuu luontevalta. Tekstin suunta ja sisältö voi muuttua paljonkin, ihan kaikki voi muuttua, kun alat kirjoittaa.
Luin juuri Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin ja hän eteni preesensissä. Frank on siinä lapsi. Se toimi.
ap
Onko koko kirja kirjoitettu Frankin näkökulmasta? Entä onko koko tarinan ajan saman ikäinen? Jos niin mielenkiintoista, eipä ole tuollaista kirjaa itselle tullut eteen.
Vierailija kirjoitti:
Taitava kirjoittaja määrittelee aikaa sanoilla leikitellen - muilla ilmaisuilla - siis muilla sanoilla kuin verbeillä - ja kertomuksen kontekstissa. Silloin käytetty aikamuoto ei olekaan se, joka vedättää juonta eteenpäin, vaan kokonaisuus. Verbit ovat vain yksi osa ajan ilmaisua. Harjoitus tekee mestarin.
Liian tylsästi sanottu, että isä itkee sängyllä. Ihan sama, mitä aikamuotoa käyttää.
Se nyt oli vaan esimerkki, ei isä tule itkemään sängyssä vaan lähtemään mielisairaalaan ja minä 80-luvun lastenkotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tuo muistojen "epäuskottavan" tarkka muistaminen on lukijoille ongelma.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuo muistojen "epäuskottavan" tarkka muistaminen on lukijoille ongelma.
Eli imperfekti olisi ok. Tykkäisin mieluusti kirjoittaa niin. Ehkä kuitenkin lähetän muutaman liuskan arvioijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa. Preesens kuulostaa paremmalta. Kannattaa kirjoittaa vaikka yksi luku ja sitten se, mikä itsestä tuntuu paremmalta niin ehdottomasti se.
Sanoisin, että kokeile. Kokeilemalla opit mikä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitava kirjoittaja määrittelee aikaa sanoilla leikitellen - muilla ilmaisuilla - siis muilla sanoilla kuin verbeillä - ja kertomuksen kontekstissa. Silloin käytetty aikamuoto ei olekaan se, joka vedättää juonta eteenpäin, vaan kokonaisuus. Verbit ovat vain yksi osa ajan ilmaisua. Harjoitus tekee mestarin.
Liian tylsästi sanottu, että isä itkee sängyllä. Ihan sama, mitä aikamuotoa käyttää.
Se nyt oli vaan esimerkki, ei isä tule itkemään sängyssä vaan lähtemään mielisairaalaan ja minä 80-luvun lastenkotiin.
ap
Lisätään, että kaikki perustuu omiin kokemuksiin. Olen tuossa laitoksessa ollut ja sieltä jäi mieleen paljon tarinoita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista kaikille. Mukavaa loppuiltaa!
ap
Preesens sopii paremmin lapsen muisteluun. Imperfekti kun aikuisena muistelee. Kirjailija kuitenkin kirjoittaa kirjan joka hänestä tuntuu parhaimmalta.
Vierailija kirjoitti:
Taitava kirjoittaja määrittelee aikaa sanoilla leikitellen - muilla ilmaisuilla - siis muilla sanoilla kuin verbeillä - ja kertomuksen kontekstissa. Silloin käytetty aikamuoto ei olekaan se, joka vedättää juonta eteenpäin, vaan kokonaisuus. Verbit ovat vain yksi osa ajan ilmaisua. Harjoitus tekee mestarin.
Liian tylsästi sanottu, että isä itkee sängyllä. Ihan sama, mitä aikamuotoa käyttää.
Tiedän:
- ei lauseenvastikkeita
- ei liian pitkiä virkkeitä
- ei verbiä lauseen/virkkeen loppuun
- dialogi kannattaa lukea ääneen kirjoittamisen jälkeen, kuulostaako se luontevalle
- jne
Olen tosiaan käynyt kursseja. Tämä asia nyt vaan oli sellainen mitä mietin, mutta eiköhän tuo kokeilemalla selviä.
Mutta tosiaan hyvää iltaa kaikille. Lähden tästä nyt ideoimaan lisää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitava kirjoittaja määrittelee aikaa sanoilla leikitellen - muilla ilmaisuilla - siis muilla sanoilla kuin verbeillä - ja kertomuksen kontekstissa. Silloin käytetty aikamuoto ei olekaan se, joka vedättää juonta eteenpäin, vaan kokonaisuus. Verbit ovat vain yksi osa ajan ilmaisua. Harjoitus tekee mestarin.
Liian tylsästi sanottu, että isä itkee sängyllä. Ihan sama, mitä aikamuotoa käyttää.
Se nyt oli vaan esimerkki, ei isä tule itkemään sängyssä vaan lähtemään mielisairaalaan ja minä 80-luvun lastenkotiin.
ap
Miksi tätä on alapeukutettu? Itse lukisin jos joku tällaisen kirjoittaisi. Mielenkiintoinen aihe, paljon mahdollisuuksia ja ap:lla eletty kokemus, mitä ei kyllä monella ole.
-ohis
Jos päähenkilö muistelee aikaa, jolloin oli lapsi, sävy on täysin erilainen kuin jos seurataan lapsen elämää hänen näkökulmastaan silloin kuin hän on 8-vuotias. Aloituksestasi jäi vähän epäselväksi kummasta tässä olisi kyse.
Lapsen näkökulmasta voi sinänsä kirjoittaa missä aikamuodossa tahansa, tai kolmannessa persoonassa.
Jos kyse on jonkinlaisesta muistelusta, mennyt aikamuoto minä-muodossa sopii yleensä paremmin.
Aikamuotoa olennaisempaa on, että osaat kertoa tarinan niin, että se kiinnostaa lukijaa.
Useampia kirjoituskursseja. Eri