Voi kuinka toivoisin että digiaikaa ei koskaan olisi tullut..
80-luvulla syntyneenä sain viettää lapsuuden ja melkein koko nuoruudenkin ilman puhelimia, tabletteja yms digilaitteita.
Elämä oli rauhallista ja hidasta. Oli oikeastaan aika mukavaa mennä asioimaan pankkiin ja hoitaa muutkin asiat virastoissa. Oli mukavaa kun ystäville soiteltiin pitkiäkin puheluita ja kutsuttiin kylään kahville. Toki voisi edelleenkin näin tehdä, mutta ihmiset ovat liian kiireellisiä tässä hullussa maailmassa. Itsekin olen. Haluaisin jättää kaiken digin pois, mutta en pysty. Työni vaatii olla aina tavoitettavissa ja kaikki info sieltä, lasten koulusta ja harrastuksista tulee puhelimeen/nettiin.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kumma ketju. Valitetaan digitalisaatiosta samalla kun vietetään lauantai-illan parasta aikaa roikkumalla nettikeskustelupalstalla.
Pitäiskö sensijaan kirjoittaa sanomalehden mielipidepalstalle ja odottaa viikko että se julkaistaan?
Tuosta sen verran, että en päässyt "teit' isåin astumaan"; "koulutuskielto". Tuumin, et noitten koneittein kanssa pitäs päästä sähläämään :) Valitsin sitten IT-alan. Kaikki sanoi: "Se on tulevaisuuden ala.". Myös mun ex. Oudosti sitten .... 2 vuoden päästä hänenkin mielipide muuttui: "Noita tietokoneita ei tarvitsisi olla olemassakaan" tjsp.
Olin, ja olen edelleenkin sitä mieltä, että ei sellasta datan määrää pystyttäisi enää "käsin" hoitamaan, mitä nykyään on.
Nämä somet sun muut, on taas kokonaan asia erikseen. Vaikka olen huono lukemaan toista ihmistä, ilmeitä, niin mielummin sitä kuin jotain tintter-hössötystä.
Pahimmillaan näkee niitä jotka menee sähköpotkulaudalla hirveetä vauhtia ja selaa samalla puhelinta :) ihan ku ei voisi edes sitä aikaa olla ilman. Itse en ota koskaan edes kävelylenkille mukaan, paitsi jos kuuntelen musiikkia Spotifystä ja silloinkin se stressaa jos välillä pitää vaihtaa esim kappaletta kesken lenkin.
Kumma ketju. Valitetaan digitalisaatiosta samalla kun vietetään lauantai-illan parasta aikaa roikkumalla nettikeskustelupalstalla.