Lue keskustelun säännöt.
"Herranjestas, kun toi on lihonut!" - miten päästä tästä reaktiosta eroon?
04.02.2023 |
Tämä tilanne on tullut tutuksi viime vuosina, kun ihmisiä on nähnyt pitkän tauon jälkeen. Osa on kerännyt korona-aikana +20 kiloa ylimääräistä. Järkytyn, kun näemme ja eka ajatus on tuo "herranjestas, kun toi on lihonut!". En siis koskaan mene sanomaan toiselle painosta mitään, mutta haluaisin eroon tuosta ajatuksesta ja siitä, että katson hölmistyneenä toista. Vanhempani ovat sen sukupolven kasvatteja, jotka aina muistavat kommentoida toisten lihomista/laihtumista, mistä tämä tapa on varmaan opittu.
Kommentit (5)
Musta toi reaktio on ihan ymmärrettävä. Ei reipas ylipaino ole mikään tavoiteltava tilanne, vaikka kehopositiivisia nykyään ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta toi reaktio on ihan ymmärrettävä. Ei reipas ylipaino ole mikään tavoiteltava tilanne, vaikka kehopositiivisia nykyään ollaankin.
Ei ole ymmärrettävää töllätä toista hoomoilasena siksi että toisen ulkonäkö on muuttunut. Mielessä voi ajatella mitä vaan, mutta kohteliaat ja huomaavaiset ihmiset pitävät ilmeensä kurissa. Vähän epäilen oletko kumpaakaan.
Hei, tunnistan ilmiön. Minun vanhempani ovat myös sitö sukupolvel joiden oli ja on aivan pakko syynätä jokaisen lihomiset/laihtumiset/raskauskilot/ruosahtamisen ja muut läpi. Huomaan myös itsessäni että alitajuisesti arvioin jatkuvasti muita. Kärsin paljon itse vanhempieni harrastuksesta sekä itseeni liittyvistä huomautuksista joten se jo riitti siihen etten IKINÄ ääneen kommentoi muiden ulkonäköä millään tavalla. Mutta ymmärrän että itseä häiritsee jo tuo päänsisäinen ihmettely.
Mä yritän aina naamioida tuon yllättyneen ilmeeni siihen, että olen yllättynyt ihmisen näkemisestä pitkästä aikaa.
"Eikä, pitkästä aikaa Emma! Mitä kuuluu?"
Ikinä en sanoisi ääneen, mitä toisen painosta ajattelen.
niinpä... totta kai mikä tahansa ulkonäön muutos ensin yllättää, myös esim hiustyylin raju muutos. Olennaista ei ole minusta kuitenkaan se ensireaktio omassa päässä, vaan se miten asiaan reagoi eli että käyttäytyy normaalisti/asiallisesti, eikä kommentoi ikävään sävyyn.