Muita, jotka eivät täysin ymmärrä koiraihmisiä?

No mikäs vika semmoisessa identiteetissä on? Itse en jaksa kuunnella lapsista ja lapsenlapsista paljon puhuvia, kuuntelen hetken ystävällisyyttäni mutta kun tulee raja vastaan vaihdan puheenaihetta tai poistun paikalta. Joillekkin lemmikit ovat tärkeitä, ehkä joillekkin lemmikki antaa tarkoituksen elämään. On huonompiakin kiinnostuksenkohteita.

Minä olen koiraihminen, mutta osaan kyllä puhua muustakin. Kai näitä minäminä-ihmisiä riittää joka puolelle. Kuka puhuu autoista, kuka musiikista, kuka lapsistaan.

Ei ne muuten koiraihmiset häiritse, mutta en ymmärrä niitä jotka antaa koiran litkuttaa niiden suuta ja nukkua samassa sängyssä.

En oikein tykkää koiraihmisistä mutta syyt on ihan toiset. En jaksa alkaa selittämään mutta sanotaan nyt niin että tykkään kyllä koirista mutten niiden omistajista. Pääsääntöisesti.

Jep. Koirat on kivoja, mutta koiranomistajat ovat usein vähän sekaisin. Ja en pidä heistä senkään takia, että vihaavat kissoja tai eivät osaa olla niiden kanssa.

No minä en voi muista sanoa, mutta itse en puhu koirastani ellei joku kysy siitä. En ole muutenkaan kovin puhelias.

Koska kävin koiran kanssa vaeltamassa/lenkillä tms. En käynyt yksin, vaan koiran kanssa. Se on 40 kiloa painava elollinen nisäkäs. Ihan oikeasti olemassa oleva olento.

Olen koiraihminen mutta on sen lisäksi muutakin elämää. Sellaiset ihmiset jotka hurahtaa yhteen asiaan eikä muusta voi puhua, yleensä myös arvostellaan kovin sanoin muiden jotain muuta kiinnostuksen kohdetta tai elämän sisältöä, sellaiset on raskasta seuraa. Näköalattomasti tuijotellaan vain sitä omaa kuplaa eikä nähdä yhtään että joku voi olla kiinnostunut toisenlaisesta elämästä. Sellaiset ihmiset on raskasta seuraa ja olen onnistunut häivyttämään sellaiset elämästäni.

Ei ole mitään väärää olla kovin kiinnostunut jostain aiheesta, mutta joillakin se tuo mukanaan toisen erilaisten valintojen arvostelua ja se on inhottavaa.

Niin. No onhan se koirasta jakuva puhuminen vähän puuduttavaa ei-koiraihmiselle. Samaa kuin lapsista puhuminen silloin, kun omia lapsia ei ollut. Annan mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos kutakuinkin ignooraamatta, tai kommentoin korkeintaan jaa tms. Jossain vaiheessa puheenaihe sitten vaihtuu pahoittamatta kenenkään mieltä.

Kyllä taas on ankea ihminen liikenteessä. Joku teki jotain "koiran kanssa" ja heti koko identiteetti on koiranomistaja? Ja sitä pitää vielä erikseen ihmetellä? Ok.

Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Koirat kuuluu elämään joka elämänalueella. Töissä, kotona, lomalla, harrastuksissa. Ja kyllä tulee puhuttua varmaan ihan liikaa niistä, anteeksi. Pitäisi oppia, että koirista saa puhua vain toisten koiraihmisten kanssa. Onneksi valtaosa ystävistä, tuttavista ja omaisista on yhtä koirahöperöitä. Perustin koirille oman facesivun, ettei tule spämmättyä liikaa koiria henkkoht faceen.

Olen koiraihminen, jolla ei ole koiraa, ja joka ei juuri koskaan puhu koirista. Okei, pentuliven aikana mainitsin joillekin, että katson sitä silloin tällöin ja ovatpa söpöjä, en muuta.

Mä en jaksa koiraihmisiä vaikka itselläni on koira. Se koiraihminen on ihan oma ihmislajinsa.

Näin ihan vaan ihmisenä joka omistaa koiran, pyrin välttelemään koiraihmisiä koska he ovat niin jyrkkiä mielipiteissään. Koiralle saisi syöttää vain tiettyä ruokaa, vain yksi oikea tapa kouluttaa, koiran pitää saada tulla sänkyyn, koira pahoittaa mielensä jos tekee näin tai noin. En vaan jaksa.

On muu identiteetti. Ehkä tuo ei koske kaikkia koiranomistajia. Miten ymmärtää kissanomistajia?

Minä tykkään kaikista eläimistä.  Koirat, kissat ja hevoset etusijalla, mutta kaikki käy.  Ja yleisesti ottaen pidän ihmisistäkin.  

Eläimen seura on erilaista kuin ihmisen, mutta seuraa se on.  En ole koskaan muutamia lapsuuteni ensivuosia lukuunottamatta elänyt ilman lemmikkieläintä, enimmäkseen koiria.  

Jotkut ihmiset on tosiaan fanaattisia lemmikkiensä suhteen, kaikki pitäisi olla niin viimeisen päälle oikein, mutta oma kokemukseni on, että niin kuin on erilaisia ihmisiä, niin on erilaisia eläimiäkin.  

Koira on vahti ja metsästäjän apulainen. Kaikki muu on sairasta narsismia.

Mitä te koiraihmiset tykkäätte siitä mainoksesta (olikohan Musti&Mirri), jossa naispuolinen koiranomistaja puhuu koko päivän ummet ja lammet kaikkialla koirastaan ja sen ruokavaliosta? :) Minusta se on hauska. 

On muuten raskasta porukkaa, kaikki raha pistetään rakkeihin, elämän rytmi pyörii niitten mukaan,mihin ei voi mennä kun ei saa hoitajaa piskeille, ja pisteenä iin päälle otetaan vielä tatska missä on rakin kuva.

Ehkä tässä karsastusta aiheuttavassa "koiraihmisessä" tosiaan on kyse vaan ylipäätään sellaisesta helkkarin ärsyttävästä ihmisluonteesta, joka olisi raskas jokatapauksessa, mutta koiranomistajuus antaa sille tiettyjä ilmenemismuotoja joita "normaalit" ihmiset eivät toteuta.

Esimerkki 1: ei voi ymmärtää, että vaikka itseä ei haittaa koiran päälle hyppiminen ja naaman nuoleminen, niin että se kuitenkin voi haitata muita eikä sellaista pidä antaa koiransa tehdä muille ilman lupaa. Siis yäk! Sama juttu, kuin joillain vanhemmilla se, että antavat lastensa juosta räkäisinä vieraiden syliin. Ja ylipäätään juosta räkäisinä ympäriinsä. Pyyhkikää se nenä ja peskää niiden kädet! Kuola ja eritteet on ällöttäviä. Ihan kaikilta.

Esimerkki 2: oletetaan, että kaikki muut ihmiset ovat jotain ihme koirakuiskaajia, joiden pitäisi tietää milloin ja miten katsoa, kutsua, koskea koiraan. Eivät kaikki ole eikä kaikkia kiinnosta. Jos sun koiraa pitää käsitellä jotenkin tietyllä tavalla, kerro se etukäteen tai pidä se poissa muiden lähettyviltä.

Yleisesti ottaen en ymmärrä, mitä joku saa siitä, että omistaa koiran, joka räksyttää jatkuvasti tai joka on niin alfa-suojelu-taistelija luonteeltaan, että sen luonne määrittää koko perheen elämän ja jonka mielenliikkeistä pitää olla huolissaan/varuillaan. Itse ajattelen lemmikkejä sellaisina lupsakoina pörröseuralaisina enkä minään koulutuskohteina ja omien käskytystaitojen ja auktoriteetin harjoittajina.