Ennen älypuhelimia ei ollut mitään tarvetta koko katsoa puhelimesta jotakin!
Ennen älypuhelimia ei ollut mitään tarvetta koko katsoa puhelimesta jotakin vaan lapseen otettiin kontaktia ja oltiin läsnä. Nykyään näkee kun äiti vetää lasta pulkassa tai työntää vaunuissa ja samalla tuijottaa herkeämättä puhelinta. Surullista. Mitä niin tärkeää siellä on, että sitä pitää koko ajan tuijottaa? Miksei 90-luvulla ollut mitään tarvetta katsoa jotain totaalisen turhaa asiaa koko ajan puhelimesta?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Pienille lapsille on todistetusti kehityksen kannalta vahingollista, jos vanhemmat eivät pidä katsekontaktia lapseen tarpeeksi. Huolestuttaa.
Nythän nämä ensimmäiset sometuijotteluorpolapset ovat alakoulussa ja jälki onkin sen mukaista.
Lukuisia kertoja esim lounaalla ollessani olen nähnyt aikuisen ja pienen syöttötuolissa istujan ruokailemassa. Pieni yrittää katsoa aikuiseen mutta tämä ei huomaa, ei ota kontaktia, ei selosta ympäröivää maailmaa, vaan keskittyy puhelimeensa. Surullista ja vahingollista.
Kyllä olen teininä tuijotellut lankaluuriakin kun olen odottanut ihastuksen soittoa. Välillä piti luuri nostaa ja tarkistaa että linja toimii, mutta jos se soittikin juuri silloin kun luuri oli kädessä... Älyluurinkanssa aika sentäån kuluu nopeammin ja soitosta jää jälki vaikka et vahtaaa.
Se onkin tosi vahingollista katsoa puhelinta, kun lapsi nukkuu vaunuissa.
Nokia-aikaan älypuhelimissakin oli Symbian eikä niitä kukaan katsellut, koska se oli niin vaikea käyttää. Symbian olisi saatava takaisin, sitten kaikki olisi taas hyvin.
Kun olin lapsi , puhelimeen päästäkseen piti nousta tuolille ( puhelinnoli korkealla seinällä) ja keskuksen kautta tilata puhelu,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen älypuhelimia kännyköiden näppäimet sauhusivat tekstareita suuntaan ja toiseen.
Ei niitä kuitenkaan tuijotettu 24/7.
Hyvin usein oli kuitenkin kännykkä liimaantunut käsiin, koska äitien kännykänkäytöstä kohistiin jo 20 vuotta sitten. Enemmän se taisi tosin liittyä tekstareiden sijaan luuri korvalla liikkumiseen. Lankapuhelinta ei kannettu mukana lasten ulkoilulenkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen älypuhelimia kännyköiden näppäimet sauhusivat tekstareita suuntaan ja toiseen.
Ei niitä kuitenkaan tuijotettu 24/7.
Hyvin usein oli kuitenkin kännykkä liimaantunut käsiin, koska äitien kännykänkäytöstä kohistiin jo 20 vuotta sitten. Enemmän se taisi tosin liittyä tekstareiden sijaan luuri korvalla liikkumiseen. Lankapuhelinta ei kannettu mukana lasten ulkoilulenkeillä.
Nuorimpien äitien joukossa on tänä päivänä näitä luuri korvassa -äitien lapsia.
Istun keskustassa toimistorakennuksessa, josta näkee vilkkaalla kadulle. Autoilijat, pyöräilijät ja kävelijät, suurimmalla osalla puhelin kädessä. Ihan älyttömän näköistä, kun vähän aikaa seuraa tuota menoa.
Joskus lenkillä omistajat ovat puhelinzombina ja hänen lenkittämän koiran kanssa katsomme toisiamme vastaan tullessa. Ja yritän olla ystävällisellä ilmeellä koiraa kohtaan. Joskus koira melkein "raahautuu" hihnan päässä ja puhelinzombi lampsii eteenpäin. Tai sitten joku nuori naislenkittäjä on pikakävelytilassa ilman puhelinta, ei huomioi että koira haluaa haistella maata ja katsoa, vetää söpöä pikkukoiraa melkein perässä ja kiskaisee hihnaa koko ajan. Säälittää koirat.
Chruchill oli viisas mies. Hän vastusti yleistä äänioikeutta vetoamalla 15 minuutin keskusteluihin kansalaisten kanssa.
No, olen samaa mieltä ja vetoan vuosien mittaisiin keskusteluihin somekansalaisten kanssa.
Keskivertoihminen on vain helvetin tyhmä.
Hupaisaa kyllä, puhelimeni varoittaa että käytän yli 40 tuntia viikossa nettiä. Joku valmiiksias. sovellus.
Lähden kohta ulkoiluttamaan lapsenlastani 1 v. Juttelen hänelle ja osoittelen eri asioita ja todellakin katson häntä silmiin. Ja kun hän sitten nukahtaa rattaisiin, laitan napit korviin ja kuuntelen äänikirjaa.
Toiseen ketjuun (jossa ärsyynnytään soittelijoista,) viitaten laitan puhelimen focus-tilaan, joten eipähän soitot häiritse, ainoastaan ne puhelut tulevat läpi, jotka haluan, eli vanha äitini ja ympäri maailmaa matkustava tyttäreni, joka soittaa vain hätätilanteessa ja silloin tosiaan haluan olla tavoitettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Pienille lapsille on todistetusti kehityksen kannalta vahingollista, jos vanhemmat eivät pidä katsekontaktia lapseen tarpeeksi. Huolestuttaa.
Kuulostaa oikealta, mutta onko sitä todistettu ja miten?
Itse mietin juuri eilen että mitä sitä tuli tehtyä kun ei ollut älypuhelinta? Mietin että sitähän saisi vaikka mitä aikaan! Itse jätin somen suurimmaksi osaksi pari viikkoa sitten kun alkoi ahdistamaan ja tuli uniinkin ne jutut. Nyt käyn oikeastaan vain lähimpien kavereiden jutut vilkaisemassa Instassa. Siinä menee max 5 min päivässä. Pakko myöntää että ei se kännykän tuijottelu ole loppunut, tykkään esim. katsoa Youtube-videoita ja pelailla joitain pelejä.
Itse sain kännykän kun olin yläasteella (eka ystävistäni, kännykässä oli vanha kunnon matopeli). Aloin pelaamaan pelejä ala-asteella (Nintendo) ja sehän oli tietenkin hauskinta ikinä. Jatkoin pelaamista tietokoneella ja muillakin konsoleilla, ja olen aina olluy koukussa peleihin.
Välttelin älypuhelimen hankkimista viimeiseen asti kun en halunnut muuttua zombiksi, mutta lopulta hankin sen lähinnä käytännöllisyyden takia (esim. voin katsoa aina kartasta jos olen menossa uuteen paikkaan). Nykyään olen zombi. Välillä olen päivän ilman puhelinta mutta valitettavasti olen koukussa. Haluaisin laittaa puhelimen pois, mutta kuitenkin että minulle voitaisiin soittaa ja laittaa viestejä. Mutta hankala pysyä erossa.
Tuntuu että elämä valuu hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähden kohta ulkoiluttamaan lapsenlastani 1 v. Juttelen hänelle ja osoittelen eri asioita ja todellakin katson häntä silmiin. Ja kun hän sitten nukahtaa rattaisiin, laitan napit korviin ja kuuntelen äänikirjaa.
Toiseen ketjuun (jossa ärsyynnytään soittelijoista,) viitaten laitan puhelimen focus-tilaan, joten eipähän soitot häiritse, ainoastaan ne puhelut tulevat läpi, jotka haluan, eli vanha äitini ja ympäri maailmaa matkustava tyttäreni, joka soittaa vain hätätilanteessa ja silloin tosiaan haluan olla tavoitettavissa.
Tuo focus-tila, tai kuten omassa puhelimessani "älä häiritse" -tila on kyllä hyvä. On kiva kun voi pitää yölläkin äänet päällä ja jos jollain läheisellä on hätätilanne niin herään soittoon. Nykyään kun tuntuu että vaaditaan että pitäisi olla muiden käytettävissä jatkuvasti.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Seuraukset alkavat näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Seuraukset alkavat näkyä.
Syntyvyys on laskenut, joten mitä tarkoitat?
No totta kai lapset tuollaisen ymmärtävät. Itse olen liiankin paljon luuria kyyläävä tapaus, mutta ihmisten kanssa sosialisoidessani tungen aina kännykän taskuun.