Kopioitu sisustus vai ihan oma tyyli?

Minä olen vastavirtaan sisustaja. Tai siis en yhtään ajattele mikä on trendikästä, tai ehkä jopa välttelen sellaisia asioita, jotka ovat sen hetken hittejä. Hankin sitä mistä tykkään ja yleensä vielä käytettynä. Meillä ei ole valkoisia seiniä eikä skandinaavisen selkeitä kalusteita. Mietin usein samaa kuin ap, että miksi oman kodin pitää näyttää ihan samalta kuin muidenkin.

En välitä trendeistä tai katsele sisustuskuvia - sisustan vain oman makuni mukaan.

Mä en roiku missään sisustusryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vastavirtaan sisustaja. Tai siis en yhtään ajattele mikä on trendikästä, tai ehkä jopa välttelen sellaisia asioita, jotka ovat sen hetken hittejä. Hankin sitä mistä tykkään ja yleensä vielä käytettynä. Meillä ei ole valkoisia seiniä eikä skandinaavisen selkeitä kalusteita. Mietin usein samaa kuin ap, että miksi oman kodin pitää näyttää ihan samalta kuin muidenkin.

No mitä jos sinä tykkäisit jostain trendikkäästä joku kerta, mutta et voi ostaa, koska se on trendikästä? Et sinä silloin hanki sellaista mistä tykkäät. En minä ainakaan välttele mitään trendejä vaan ostan tosiaankin mistä aina tykkään, oli se sitten trendiä tai ei. 

Jotkut tykkäävät sisustustrendeistä. Ihan sama kuin jotkut seuraavat pukeutumisessa, meikkaamisessa, kampauksissa yms trendejä. Jos tykkää, niin mikäs siinä. Omassa lapsuudenkodissani sisustus oli aina skandinaavista designea ja on päälle ysikymppisillä vanhemmillani edelleenkin. Mullakin oli alkuun, mutta kun esikoinen aikoinaan muutti omilleen ja telkkarista tuli Tikkurilan "maalaa maailmasi" -mainos, jossa mimmit veti telalla limevihreää maalia seinään, mäkin päätin kerrankin repäistä. Mulla oli silloin iäkäs koira ja ajattelin tehdä vaan pikaisen pintaremontin ja koiran kuoltua sitten remontoida kotini neutraaliksi. Mutta hommahan lähti mulla ihan lapasesta. Jokaisessa huoneessa mulla on ihan erilainen sisustus. Ja vaikka tästä on jo toistakymmentä vuotta, en ole edelleenkään kyllästynyt. Mun sisustusmakuni on näköjään yhdistelmä mauttomuutta, huonoa tyylitajua ja sekopäisyyttä. 

Sisustan uutta kotia, johon olen hankkinut paljon vanhaa ja kierrätettyä (osa kalusteista meni erossa miehelle, osa ei sovi tänne). Mummolatyyli on muodissa, mutta siitä saa juuri omannäköisensä.

Ulkomaiset ideat, etenkin esineissä, kiinnostaa melkein enemmän kuin perus-sotka.

Ennen katsoin että koti on hyvä olla keskitasoinen, jokaiselle perheenjäsenelle sopiva, eikä liian erikoinen. Nyt voin olla niin friikki kuin haluan.

En mieti näitä, en seuraa somessa ketään.

Jokainen sisustakoon tyylillään, ei kuulu mulle.

Samaten minä teen omassa kämpässä mitä haluan, ei kuulu muille.

Elä ja anna elää.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jotkut tykkäävät sisustustrendeistä. Ihan sama kuin jotkut seuraavat pukeutumisessa, meikkaamisessa, kampauksissa yms trendejä. Jos tykkää, niin mikäs siinä. Omassa lapsuudenkodissani sisustus oli aina skandinaavista designea ja on päälle ysikymppisillä vanhemmillani edelleenkin. Mullakin oli alkuun, mutta kun esikoinen aikoinaan muutti omilleen ja telkkarista tuli Tikkurilan "maalaa maailmasi" -mainos, jossa mimmit veti telalla limevihreää maalia seinään, mäkin päätin kerrankin repäistä. Mulla oli silloin iäkäs koira ja ajattelin tehdä vaan pikaisen pintaremontin ja koiran kuoltua sitten remontoida kotini neutraaliksi. Mutta hommahan lähti mulla ihan lapasesta. Jokaisessa huoneessa mulla on ihan erilainen sisustus. Ja vaikka tästä on jo toistakymmentä vuotta, en ole edelleenkään kyllästynyt. Mun sisustusmakuni on näköjään yhdistelmä mauttomuutta, huonoa tyylitajua ja sekopäisyyttä. 

Tuollaiset kodit on kiinnostavia. Yritän itsekin tehdä joka huoneesta eri henkisen.

Nythän on mm. ryijyt pinnalla. Veikkaan, että vielä tulee takaisin ne keinutuolit,rukit ja mauttomuuden huipentuma, viirit.

Ehkä niiden viereen täytetyt metsästyssaaliit ja sarvet (toivottavasti ei, näyttää jo liikaa halvalta pubilta).

Ihastelen sisustuskuvia mutta oma koti on ihan erilainen, täältä ei löydy mitään ns must-have härpäkkeitä.

Silti kaunis ja tyylikäs modernin ja vanhan yhdistelmä. Mieluinen värimaailma, ei mustaa, valkoista eikä harmaata

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jotkut tykkäävät sisustustrendeistä. Ihan sama kuin jotkut seuraavat pukeutumisessa, meikkaamisessa, kampauksissa yms trendejä. Jos tykkää, niin mikäs siinä. Omassa lapsuudenkodissani sisustus oli aina skandinaavista designea ja on päälle ysikymppisillä vanhemmillani edelleenkin. Mullakin oli alkuun, mutta kun esikoinen aikoinaan muutti omilleen ja telkkarista tuli Tikkurilan "maalaa maailmasi" -mainos, jossa mimmit veti telalla limevihreää maalia seinään, mäkin päätin kerrankin repäistä. Mulla oli silloin iäkäs koira ja ajattelin tehdä vaan pikaisen pintaremontin ja koiran kuoltua sitten remontoida kotini neutraaliksi. Mutta hommahan lähti mulla ihan lapasesta. Jokaisessa huoneessa mulla on ihan erilainen sisustus. Ja vaikka tästä on jo toistakymmentä vuotta, en ole edelleenkään kyllästynyt. Mun sisustusmakuni on näköjään yhdistelmä mauttomuutta, huonoa tyylitajua ja sekopäisyyttä. 

Tuollaiset kodit on kiinnostavia. Yritän itsekin tehdä joka huoneesta eri henkisen.

Nythän on mm. ryijyt pinnalla. Veikkaan, että vielä tulee takaisin ne keinutuolit,rukit ja mauttomuuden huipentuma, viirit.

Ehkä niiden viereen täytetyt metsästyssaaliit ja sarvet (toivottavasti ei, näyttää jo liikaa halvalta pubilta).

Kun mä silloin aikoinaan sekosin sisustuksen kanssa, mun alkuperäinen suunnitelmani olohuoneeseen olisi ollut just sellainen "mummolamainen". Rukki, keinutuoli, käkikello jne. Muutin kuitenkin mieltäni, koska oli vähän hankalaa silloin saada haluamiani kalusteita sinne.

Seuraan somessa sisustusta, mutta en kopioi kotiini. Minulla on kotona klassinen tyyli, jota täydennän sellaisilla jutuilla, mihin olen maailmalla liikkuessa ihastunut ja joita on tarttunut mukaan. En varsinaisesti noudata trendejä, mutta ehkä isoimmat trendit joissakin asioissa kuitenkin näkyy, kuten verhoissa ja koristeissa. Minulla on nykyään enemmän viherkasveja kuin 10 vuotta sitten, ja nyt viime vuosina olen panostanut enemmän myös kukkaruukkuihin, mitä en vielä 5 vuotta sitten samalla tavalla tehnyt. Verhokapat olen vaihtanut pois. Valkoista blogikotia tai bohokotia meillä ei sentään koskaan ollutkaan, enkä ole aikeissa hankkia teddykarvaisia tuoleja, mutta nykyään meillä on enemmän värejä mm. koristetyynyissä, astioissa, kynttiläkupeissa ja maljakoissa. 

Ei ole todellakaan kopioitu, koska suurin osa meidän kalusteista on saatu jostain. Seuraavaksi eniten on itse tehtyjä (mm. koko keittiö) ja loput ostettu käytettynä. Täysin käsittämätön ajatuskin, että katsottaisiin instagramista kuvia ja sitten mentäisiin jonnekkin Sotkaan ja ostettaisiin samanlaiset kalusteet.

Mä sisustin valkoisella ja vaalealla jo ennen kuin se tuli muotiinkaan. Joten olen vain kaikki nämä vuodet jatkanut samalla tyylillä.

Kotini väritys on valkoinen, beige ja vaaleanpunainen ja näillä väreillä taidan mennä loppuun asti.

Mulla on ehkä kymmenen vuoden takaisista trendeistä kopiotua sisustusta kotona. Seurasin silloin ainakin Uudenkuun Emiliaa ja joitakin, jotka olen jo nimeltä unohtanut. On siis punasävyiset itämaiset matot lattialla, vaaleat sohvat, talonpoikaishuonekaluja, perinnetapetteja, valkoista ja harmaata maalia lattioissa jne. No, tämä on tuntunu tähän päivään asti niin omalta, että enpä ole mihinkään muuttanut. Ja tuskin muutan. Uusimmista trendeistä on joku pieni rottinkinen yksityiskohta tullut mukaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jotkut tykkäävät sisustustrendeistä. Ihan sama kuin jotkut seuraavat pukeutumisessa, meikkaamisessa, kampauksissa yms trendejä. Jos tykkää, niin mikäs siinä. Omassa lapsuudenkodissani sisustus oli aina skandinaavista designea ja on päälle ysikymppisillä vanhemmillani edelleenkin. Mullakin oli alkuun, mutta kun esikoinen aikoinaan muutti omilleen ja telkkarista tuli Tikkurilan "maalaa maailmasi" -mainos, jossa mimmit veti telalla limevihreää maalia seinään, mäkin päätin kerrankin repäistä. Mulla oli silloin iäkäs koira ja ajattelin tehdä vaan pikaisen pintaremontin ja koiran kuoltua sitten remontoida kotini neutraaliksi. Mutta hommahan lähti mulla ihan lapasesta. Jokaisessa huoneessa mulla on ihan erilainen sisustus. Ja vaikka tästä on jo toistakymmentä vuotta, en ole edelleenkään kyllästynyt. Mun sisustusmakuni on näköjään yhdistelmä mauttomuutta, huonoa tyylitajua ja sekopäisyyttä. 

Tuollaiset kodit on kiinnostavia. Yritän itsekin tehdä joka huoneesta eri henkisen.

Nythän on mm. ryijyt pinnalla. Veikkaan, että vielä tulee takaisin ne keinutuolit,rukit ja mauttomuuden huipentuma, viirit.

Ehkä niiden viereen täytetyt metsästyssaaliit ja sarvet (toivottavasti ei, näyttää jo liikaa halvalta pubilta).

Kun mä silloin aikoinaan sekosin sisustuksen kanssa, mun alkuperäinen suunnitelmani olohuoneeseen olisi ollut just sellainen "mummolamainen". Rukki, keinutuoli, käkikello jne. Muutin kuitenkin mieltäni, koska oli vähän hankalaa silloin saada haluamiani kalusteita sinne.

Hauskojen mekaanisten laitteiden ystävänä haaveilin vuosia käkikellosta, oikeastaan lapsesta asti, kun sellaisen ensi kertaa näin.

Nyt en kuitenkaan kestäisi sen ääntä. Sehän ei tunne vuorokaudenaikoja, ja uni on välillä muutenkin herkässä.

Mullakin on mummolatyyli, mutta rukki ei siihen kyllä kuulu.  Se kuuluu museoon.  Tietysti jos olisi tilaa määrättömästi, niin voisihan semmoisen sitten johonkin pirttiin sijoittaa, mutta mitäänhän sillä ei tee ja vie vain tilaa.  Käkikellokaan ei ole oikein mun juttu.

Mutta räsymatot, poppanaliinat, pörröiset sohvatyynyt ja ehdottomasti ikkunaverhot kuuluu mun kotiini.  Olisi kamalaa asua talossa, jossa ei ole verhoja.  Kalsean näköistä.  

Kaikki mikä kiiltää ja kilisee on pois laskuista.  Siis metallipinnat ja sellaiset.  Pitää olla puuta ja pehmeyttä.  Ja nättiä värejä.  Mustaa ei missään, valkoista vain vähän.  Valkoiset verhot mulla kyllä on parissa huoneessa.  Ne antaa rauhoittavan vastapainon voimakasvärisille matoille ym.

Puinen kirjahylly täynnä kirjoja, myös pieniä hyllyköitä, joissa on kirjoja.  Kirjat kuuluu niin olennaisesti mun elämään.  Meillä oli lapsuudenkodissani jo paljon kirjoja ja opin itsekseni lukemaan kolmevuotiaana, kun vain istuin matalan kirjahyllyn edessä ja tutkailin kirjojen nimiä.  Kirjat on ystäviäni.

Nuorempana minäkin halusin mennä silloisten muotivillitysten mukaan, mutta enää sellainen ei houkuta yhtään.  Kai sitä on tullut sitten viimeinkin omaksi itsekseen.

Olen myös kummastellut Oikotien ja Etuoven myytävien asuntojen samanlaista sisustamista. Sivu, sivun jälkeen aivan samanlaista sisustusta, niin, että ovat jo yhtä massaa, eivätkä eri asunnot erotu toisistaan. Siis kopioitua tyyliä pahimmillaan. Ei hyvä, jos aikoo myydä. Kuka enää innostuu katsomaan asuntotarjontaa... Minulle kävi jopa niin, että persoonallisen ja tasapainoisen sisustuksen stailasi kiinteistövälittäjä pariin kertaan tällaiseksi tasapaksuksi. Väitti, että se myy.

Omassa sisustuksessa etsin kiinnostavuutta ja kokeilen erilaisia ratkaisuja kuitenkin niin, että kaikki pelaa keskenään. Esimerkiksi kauniilla ja kiinnostavilla verhoilla saa paljon aikaa. Pidän huolen ilmavuudesta. Satsaan laatuun. Muutan usein, mutta katson, että ostaessani uutta, sen pitäisi toimia missä vain ympäristössä. En roiku Facessa, vaan kuljen omaa polkuani. Ja viihdyn omassa kodissani.