Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt?

Synnyttänyt ilman kivunlievitystä - kahdesti.

Otin yhteyttä salarakkaani vaimoon ja kerroin hänelle kaiken. Tämä oli ehkä tyhmänrohkeaakin, koska olin kuullut muiden puheiden perusteella että se nainen olisi raivohullu ja ei-ihan-normaali. Paljastui kuitenkin että niissä puheissa ei ollut ollenkaan perää (mies itse oli puhellut kaikille tutuilleen täyttä sitä-itseään omasta avioliitostaan). Mutta onneksi uskalsin kantaa vastuuni, selvisi meille kummallekkin millainen valehteleva manipuloija se mies oli.

Joka päivä ylitän itseni kun pakotan itseni esiintymään ja keskustelemaan muiden kanssa, vaikka kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Otin yhteyttä salarakkaani vaimoon ja kerroin hänelle kaiken. Tämä oli ehkä tyhmänrohkeaakin, koska olin kuullut muiden puheiden perusteella että se nainen olisi raivohullu ja ei-ihan-normaali. Paljastui kuitenkin että niissä puheissa ei ollut ollenkaan perää (mies itse oli puhellut kaikille tutuilleen täyttä sitä-itseään omasta avioliitostaan). Mutta onneksi uskalsin kantaa vastuuni, selvisi meille kummallekkin millainen valehteleva manipuloija se mies oli.

HYVÄ

Vierailija kirjoitti:

Pidin puheen 250-päiselle yleisölle, vaikka pelkään esiintymistä ihan hirveästi! Paita oli ihan märkä kainaloista tuon jälkeen

Välillä olen nähnyt painajaisunia tuosta tilanteesta.

Mitä enemmän yleisöä, sitä helpommaksi shown pitäminen muuttuu. Sitten jos olis 100 000 yleisöä, niin itsensä mieltäsi vain yhdeksi siitä muusta joukosta ja yleisöllä olisi muutenkin niin paljon ihmeteltävää jo siinä muussa ihmismassassa.

Seksiä morsiamen kanssa,päivää ennen häitä, juhlapaikan hotellihuoneessa.

Ei olleet mun omat häät.

Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella ilman kumia. Seuraus: sienitulehdus silmässä ja suussa.

Rohkein (ja jälkikäteen arvioiden uhkarohkein) temppuni oli ensimmäisen omistusasunnon ostaminen yksin 1980-luvun nousukauden ja opintojen loppuvaiheessa, voimatta aavistaa, että kaikki siihen asti päteneet talouden lainalaisuudet kääntyisivät 1990-luvun alun suuren laman myötä ylösalaisin ja että lainan lyhentäminen tapahtuisi korkeiden korkojen ja pätkätyöhelvetin sanelemin ehdoin. Selviydyin kyllä, mutta vuosien epävarmuus oli raskasta.

Toiseksi rohkein temppu oli viime vuosituhannen lopussa muuttaminen yksin ulkomaille, minne olen myös jäänyt. Ei aivan niin kova juttu kuin klo 12:36 kommentoineella: minulla oli jo lähtiessäni työpaikka, samoin maan virallisen kielen hyvä kirjallinen taito, vain asunto piti hankkia paikan päältä.

Perheen perustaminen samaan maahan muualta muuttaneen muunmaalaisen työtoverin kanssa oli näihin verrattuna pikku juttu. Onnea siinäkin tietysti tarvittiin mutta sitä on onneksi ollut: olemme edelleen yhdessä, lapsista toinen opiskelee yliopistossa ja toinen lukiossa.

Kerran Bukarestissa kävelin kadulla, jossa oli lauma kulkukoiria. En kiinnittänyt koiriin huomiota vaan olin aivan rauhallinen. Toisella puolella katua jotkut ihmiset huusi, ilmeisesti varo koiria, ja nainen viittoi tulemaan kadun toiselle puolelle. Olin aivan rauhallinen, joku koira murisi, mutta en pelännyt.

Bukarestin rautatieasemalla näin miten ihmiset hätisteli, jopa potki koiria. Ei ihme että eläimet on agressiivisia, jos niitä pelätään.

Tiedän toki että eläimet on eläimiä eikä niihin voi aina vaikuttaa. Mutta eläimet on reaktiivisia: jos on itse rauhallinen, saa ehkä olla rauhassa.

Olen hypännyt laskuvarjolla (puuhun...)

Itä-Helsingissä olin lenkillä ja juoksin kerrostaloalueen läpi. Kiinnitin huomiota kun erään kerrostalon vieressä kaksi pikkutyttöä (alle kouluikäisiä) katsoivat pelokkaasti jotain henkilöä. Otin kuulokkeet korvilta ja hidastin kävelyyn. Huumehörhö huusi ja sekoili ja räyhäsi heille pelottavasti RUISKU kädessä huitoen. Tytöt olivat jotenkin lamaantuneita.

Olen normaalisti hiljainen arka hissukka. Menin siihen, huusin tytöille että asuvatko he talossa ja he vastasivat Joo, huusin heille että juoksevat rappuun HETI. Tämä sekoilijamies siis tuli meitä kohti ja heilutti ruiskua. Tytöt juoksivat rappuun, itse pinkaisin kauas ja soitin poliisin.

Meillä oli kaksi narttua, jotka muuttuivat todellisiksi pedoiksi ja olisivat tappaneet toisensa, jos en olisi mennyt väliin repimään niitä toisistaan irti.

Kaikki selvisi hengissä, mutta luovuttiin toisesta koirasta turvallisuuden nimissä. Molemmat koirat muuttuivat ihan aggressiivisten susien oloisiksi, kun ottivat toisiinsa yhteyttä.

Haavoilla selvittiin tilanteesta.