Oletteko ajatelleet miten paljon vaikka joku disneyn ideologia on vaikuttanut itseenne?

Siis maalasin tänään seinää ja sain ahaa-elämyksen. Mun koko elämä pikkuteinistä aikuiseen on ollut sitä että valkkaan moniongelmaisimman miehen mitä tulee vastaan, kaadan häneen kaiken naivin toivoni ja rakkauteni, hoivaan, parannan, annan anteeksi, annan tilaisuuksia, aina toisen ja kolmannen ja neljännen mahdollisuuden, siedän vaikka millaista alistamista ja väkivaltaa, aivan hirveää touhua. Mä synnyin 86, olin sellainen tyttö jolle ostettiin aina disneyleffa kun olin sairas ja olen viettänyt satoja tunteja sängyssä kelaten lumikkia, tuhkimoa, pientä merenneitoa, kaunotarta ja hirviötä alkuun ja katsonut niitä uudestaan ja uudestaan.
Kerrottakoon että äitini oli kuin grimmin satujen ilkeä äitipuoli, josko sekin aiheuttaisi samaistumista prinsessoihin. Lumikki opettaa että joku ohikulkija tulee koskettelemaan sua ja meet sen kanssa naimisiin. Tuhkimo opettaa, että muuttamalla itsesi ulkoisesti sat unelmien prinssin. Ruusunen on taas tiedoton kun joku tulee hiplaamaan ja mennään naimisiin. Pieni merenneito muuttaa itsensä fyysisesti SEKÄ menettää äänensä hinnaksi tosi rakkaudesta. Kaunotar elää tukholmansyndrooma arkea hirviön kanssa ja sun hei täytyy vaan uskoa että tästä hirviöstä tulee joskus prinssi tai edes ihminen. Onko se mikään ihme että osa naisista ostaa vaikka millaista paskaa, kun meidät on siihen tiukasti homogenisoitu. Kauhean masentavaa.