Reissailuhalujen eriparisuus parisuhteessa. Miten teillä asia ratkaistaan?

Ap jatkaa: Siis mä olen nainen ja puoliso mies. Minä olen 45 v ja hän vähän vanhempi.

Mieheni ei välitä ulkomaan matkailusta. Seurustelun alkuaikoina käytiin yhdessä jopa ulkomailla mutta mies kokee ettei se ole matkaan kuluneen rahan arvoista ja on mieluummin kotona kuin vieraassa maassa lomalla. Alkuun matkailin siskon kanssa mutta en juuri enää kun sisko perusti perheen. Varmasti matkustelen tulevaisuudessa siskon perheen kanssa kunhan hänen lapset vähän kasvavat. Ennen koronaa kävin kerran yksin ulkomailla ja tykkäsin. Aikomus on matkustella yksin jatkossakin.

Rahanpuute rajoittaa. Kävin aiemmin vain ystävien ja perheen kanssa matkoilla, mutta nyt mieskin on alkanut vähän kiinnostua näkemään maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei välitä ulkomaan matkailusta. Seurustelun alkuaikoina käytiin yhdessä jopa ulkomailla mutta mies kokee ettei se ole matkaan kuluneen rahan arvoista ja on mieluummin kotona kuin vieraassa maassa lomalla. Alkuun matkailin siskon kanssa mutta en juuri enää kun sisko perusti perheen. Varmasti matkustelen tulevaisuudessa siskon perheen kanssa kunhan hänen lapset vähän kasvavat. Ennen koronaa kävin kerran yksin ulkomailla ja tykkäsin. Aikomus on matkustella yksin jatkossakin.

Onko se niin erilaista matkustella yksin kuin jonkun kanssa? Jotenkin itse koen että olisiko turvatonta jollain tapaa? Mutta mulla on niin kova into matkustaa päällä ja tympeä mies, että kerään rohkeutta lähteä yksin matkalle.

Ap

Mies pääsee harvemmin kuin minä, yhdessä käymme reissussa 1-2 kertaa vuodessa. Minä käyn sitten sen lisäksi omin päin, jos/kun huvittaa.

Älä painosta reissuun, jos ei ole innostunut lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Älä painosta reissuun, jos ei ole innostunut lähtemään. 

Niinpä, niin hänkin sanoo. Tuntuu kuulemma että painostan. Harvoin edes uskallan reissuista puhuakaan kun saan niin tympeän vastaanoton.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei välitä ulkomaan matkailusta. Seurustelun alkuaikoina käytiin yhdessä jopa ulkomailla mutta mies kokee ettei se ole matkaan kuluneen rahan arvoista ja on mieluummin kotona kuin vieraassa maassa lomalla. Alkuun matkailin siskon kanssa mutta en juuri enää kun sisko perusti perheen. Varmasti matkustelen tulevaisuudessa siskon perheen kanssa kunhan hänen lapset vähän kasvavat. Ennen koronaa kävin kerran yksin ulkomailla ja tykkäsin. Aikomus on matkustella yksin jatkossakin.

Onko se niin erilaista matkustella yksin kuin jonkun kanssa? Jotenkin itse koen että olisiko turvatonta jollain tapaa? Mutta mulla on niin kova into matkustaa päällä ja tympeä mies, että kerään rohkeutta lähteä yksin matkalle.

Ap

Yksin matkustaminen on niin ihanaa! Olo vapaa ja huoleton. Tuntuu siltä, että mitään pahaa ei voi tapahtua, kenellekään en ole vastuussa, jos tulee jokin mutka matkaan niin saan ratkaista sen juuri niin kuin sillä hetkellä sattuu tuntumaan, huolehtimatta kenenkään toisen tarpeista. Kahvilassa istuminen, näyttelyt ja museot, puistot ja pitkät kävelylenkit ovat niin nautinnollisia, vieraasta ympäristöstä pystyy nauttimaan kaikilla aisteillaan. Suosittelen, todellakin!

Ainoastaan joskus meren rannalla harmittaa, jos ei uskaltaisi uimaan kun kamat jää yksin rannalle. Olen hankkinut vesitiiviin vyölaukun näitä tilanteita varten.

Onneksi menee yksiin nämä asiat, ei onnistuisi kummaltakaan yksin. Lähdetään tien päälle kesäkuun alussa ja palaillaan elokuun loppupuolella.

Meillä ei ole mitään tarvetta tehdä kaikkea yhdessä. Jos toinen haluaa matkustaa, tai harrastaa ihan mitä muuta tahansa, hänellä on vapaus niin tehdä. Me pidämme molemmat matkailusta, mutta puolisoni huomattavasti vähemmän, ja eri tyyppisestä. Hän tykkää perinteisistä löhölomista rannalla, ehkä vähän autolla kiertelyä, mutta ei juuri muuta. Minä teen kiertomatkoja, joissa tutustuu paremmin maahan tai tiettyyn alueeseen tai kaupunkiin, käyn tapahtumissa, tutkin kulttuuria. Käymme yhdessä matkoilla n. kerran vuodessa, muut matkat teen itsekseni. Asiasta ei ole tarvinnut vääntää kertaakaan.

Minä rupesin reissaamaan lasten kanssa, kun he alkoivat olla +-10 vuotta. Meillä oli hurjan hauskoja reissuja vaikka olihan se välillä raskasta olla yksin vastuussa kaikesta. Matkoilla meistä hioutui hyvä tiimi. Joskus miestä näytti harmittavan, kun me juteltiin matkoista, mutta se oli hänen oma valinta olla lähtemättä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei välitä ulkomaan matkailusta. Seurustelun alkuaikoina käytiin yhdessä jopa ulkomailla mutta mies kokee ettei se ole matkaan kuluneen rahan arvoista ja on mieluummin kotona kuin vieraassa maassa lomalla. Alkuun matkailin siskon kanssa mutta en juuri enää kun sisko perusti perheen. Varmasti matkustelen tulevaisuudessa siskon perheen kanssa kunhan hänen lapset vähän kasvavat. Ennen koronaa kävin kerran yksin ulkomailla ja tykkäsin. Aikomus on matkustella yksin jatkossakin.

Onko se niin erilaista matkustella yksin kuin jonkun kanssa? Jotenkin itse koen että olisiko turvatonta jollain tapaa? Mutta mulla on niin kova into matkustaa päällä ja tympeä mies, että kerään rohkeutta lähteä yksin matkalle.

Ap

Yksin matkustaminen on niin ihanaa! Olo vapaa ja huoleton. Tuntuu siltä, että mitään pahaa ei voi tapahtua, kenellekään en ole vastuussa, jos tulee jokin mutka matkaan niin saan ratkaista sen juuri niin kuin sillä hetkellä sattuu tuntumaan, huolehtimatta kenenkään toisen tarpeista. Kahvilassa istuminen, näyttelyt ja museot, puistot ja pitkät kävelylenkit ovat niin nautinnollisia, vieraasta ympäristöstä pystyy nauttimaan kaikilla aisteillaan. Suosittelen, todellakin!

Ainoastaan joskus meren rannalla harmittaa, jos ei uskaltaisi uimaan kun kamat jää yksin rannalle. Olen hankkinut vesitiiviin vyölaukun näitä tilanteita varten.

Kiitos tästä kommentista! Mä oon itse täällä kotimaassa vasta reissaillut yksin ja juuri noista asioista nautin, mutta kaipaan kyllä reissukaveriakin jonka kanssa jakaa asioita. Mietin että miten mahtaisin yksin ulkomailla viihtyä. Ehkä vielä uskallan kokeilla, reissannut olen toki paljon, mutta aina on ollut seuraa mukana. Nyt vain on huono tilanne seuralaisten suhteen. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onneksi menee yksiin nämä asiat, ei onnistuisi kummaltakaan yksin. Lähdetään tien päälle kesäkuun alussa ja palaillaan elokuun loppupuolella.

Aivan ihanaa! Olisikin näin kivasti. Vitsit että olisin onnellinen.

Ap

Lentämiselle 1000€ haittavero per piletti, kiitos. Loppuu se turhanpäiväinen ulkomailla ramppaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole mitään tarvetta tehdä kaikkea yhdessä. Jos toinen haluaa matkustaa, tai harrastaa ihan mitä muuta tahansa, hänellä on vapaus niin tehdä. Me pidämme molemmat matkailusta, mutta puolisoni huomattavasti vähemmän, ja eri tyyppisestä. Hän tykkää perinteisistä löhölomista rannalla, ehkä vähän autolla kiertelyä, mutta ei juuri muuta. Minä teen kiertomatkoja, joissa tutustuu paremmin maahan tai tiettyyn alueeseen tai kaupunkiin, käyn tapahtumissa, tutkin kulttuuria. Käymme yhdessä matkoilla n. kerran vuodessa, muut matkat teen itsekseni. Asiasta ei ole tarvinnut vääntää kertaakaan.

Okei, eli sä oot rohjennut matkailla yksin ulkomailla. Multa se rohkeus vielä puuttuu, mutta kenties, kenties...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä rupesin reissaamaan lasten kanssa, kun he alkoivat olla +-10 vuotta. Meillä oli hurjan hauskoja reissuja vaikka olihan se välillä raskasta olla yksin vastuussa kaikesta. Matkoilla meistä hioutui hyvä tiimi. Joskus miestä näytti harmittavan, kun me juteltiin matkoista, mutta se oli hänen oma valinta olla lähtemättä mukaan.

Oon miettinyt että olisi edes lapset kiinnostuneita, mutta kun eivät nekään ole. Täällä olisi innokas matkaseura ja maksaja! Mutta ei. Pienempänä lähtivät mukaan, mutta nyt ei ole intoa. Isäänsä tulleet. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole mitään tarvetta tehdä kaikkea yhdessä. Jos toinen haluaa matkustaa, tai harrastaa ihan mitä muuta tahansa, hänellä on vapaus niin tehdä. Me pidämme molemmat matkailusta, mutta puolisoni huomattavasti vähemmän, ja eri tyyppisestä. Hän tykkää perinteisistä löhölomista rannalla, ehkä vähän autolla kiertelyä, mutta ei juuri muuta. Minä teen kiertomatkoja, joissa tutustuu paremmin maahan tai tiettyyn alueeseen tai kaupunkiin, käyn tapahtumissa, tutkin kulttuuria. Käymme yhdessä matkoilla n. kerran vuodessa, muut matkat teen itsekseni. Asiasta ei ole tarvinnut vääntää kertaakaan.

Okei, eli sä oot rohjennut matkailla yksin ulkomailla. Multa se rohkeus vielä puuttuu, mutta kenties, kenties...

Ap

Yli 20 vuotta olen matkustanut ulkomailla yksin. Siinä ei ole mitään sen vaikeampaa kuin kotimaassakaan. Varsinkaan nykyään kun kaiken voi varata ja järjestää netin kautta etukäteen. Minua suoraan sanottuna häiritsee jos on matkakumppani. Se on pakko ottaa huomioon koko ajan, aina pitää tehdä kompromisseja, eikä pysty ihan täysillä keskittymään siihen mitä itse haluaa tehdä. Mä koen asiat paljon voimakkaammin kun ei ole ketään höpöttämässä vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei välitä ulkomaan matkailusta. Seurustelun alkuaikoina käytiin yhdessä jopa ulkomailla mutta mies kokee ettei se ole matkaan kuluneen rahan arvoista ja on mieluummin kotona kuin vieraassa maassa lomalla. Alkuun matkailin siskon kanssa mutta en juuri enää kun sisko perusti perheen. Varmasti matkustelen tulevaisuudessa siskon perheen kanssa kunhan hänen lapset vähän kasvavat. Ennen koronaa kävin kerran yksin ulkomailla ja tykkäsin. Aikomus on matkustella yksin jatkossakin.

Onko se niin erilaista matkustella yksin kuin jonkun kanssa? Jotenkin itse koen että olisiko turvatonta jollain tapaa? Mutta mulla on niin kova into matkustaa päällä ja tympeä mies, että kerään rohkeutta lähteä yksin matkalle.

Ap

Minusta yksin matkustaminen on oikeastaan parasta. Saa tehdä ihan mitä haluaa tai olla tekemättä mitään jos ei huvita. Ei tarvitse kysellä, mitä toinen haluaa tehdä, onko jo nälkä vai syödäänkö myöhemmin, maistuisiko kahvi vai haluatko huurteiselle, joko väsyttää jne. Ei tarvitse odotella ketään eikä sopia että nähdään tässä tai tuossa sen jälkeen kun olemme käyneet wc:ssä.

Jotenkin kokee enemmän, vaikkei mitään elämyksiä hakisikaan.

Enkä koe turvattomaksi oloani, kun en mene mihinkään levottomille seuduille - enhän menisi miehenkään kanssa. Ihan normaaleissa paikoissa liikun, illallakin. Tolkku mukana ja pää ainakin melkein selvänä.

Vierailija kirjoitti:

Lentämiselle 1000€ haittavero per piletti, kiitos. Loppuu se turhanpäiväinen ulkomailla ramppaaminen.

Juu, lentäminen onkin ihan ainoa tapa päästä ulkomaille.

Mä oon seuraavaksi lähdössä oman teinin ja siskontytön kanssa.

Kaveri tykkäisi reissata ja joitan toivekohteita meillä olis yhteisiäkin. Mutta vielä oon miettinyt että onko se sitten hyvä kombo jos mä, mun miespuolinen kaveri parin vuosikymmenen takaa ja teini (haluaa varmasti mukaan) lähdettäis jonnekin. Oma mies on kyllä ihan ok sen kanssa että treffaan kaveria silloin tällöin kaffen tai oluen parissa, mutta viikko voi olla vähän eri asia kuin yön yli.