Laiskuus liikunnan esteenä. Mikä on ratkaisu?
Otsikossahan se olikin. Olen 47-vuotias nainen ja laiska liikkuja.
Käyn kävelylenkillä muutaman kerran viikossa ja teen satunnaisesti lihaskuntoharjoituksia kotona. Olen perusterve ja normaalipainoinen.
Koen, että ikäiseni ihmisen pitäisi ja kannattaisi liikkua enemmän ja säännöllisemmin. Elämäntilanteeni on sellainen, että tälle ei ole mitään estettä. Liikuntaan olisi aikaa, sillä voin helposti järjestellä töitäni eikä niitä ole kovin moneksi tunniksi päivässä. Pahimmat ruuhkavuodet ovat takana ja lapset jo isoja. Tuloni ovat hyvät, joten liikuntaharrastuksista ei tarvitse myöskään siksi tinkiä.
Liikkumistani rajoittaa vain laiskuus. Kuinka motivoin itseni liikkeelle? Tajuan kyllä järkisyyt (esim. terveyshyödyt), mutta valitsen silti laiskottelun ainakin jos ulkona on huono sää (=tuulee, kylmä, sataa, tuiskuttaa...joskus pilvisyyskin tuntuu riittävän). Miten pääsen eroon tästä laiskuudesta?
Kommentit (15)
Jos teet lyhyemmän lenkin useamman kerran viikossa vaikka 3-4 (tai 5) jne. Vaikka 3 km. Ja jos on hyvä sää keväästä syksyyn pääsee joskus pitkän. Pieni kotijumppa ok. Nykyään on tehty kiireen tuntu ja tuntuu ettei aikaa ole, vaikka sitä kai onkin. Sää vaikuttaa varmaan mieleemme ja kylmä sää.
Ja siis tuo oli idea vain, ei mikään pakko.
Huonon sään varalle voisit hankkia kotiin kuntopyörän. Katso polkiessasi vaikka jotain jännittävää sarjaa, niin tunti menee ihan huomaamatta!
Sähköpyörä, hengenpelastajani.
Nautinto jonka haluat joka päivä. Jo 10 vuotta -64 kiloa.
Vuosikymmeniä etsin liikuntamuotoa pakkopullien joukosta huonolla menestyksellä.
Sun pitäisi löytää laji, joka innostaa. Mä olen kokeillut elämäni aikana varmaan kymmeniä harrastuksia, joista yksikään ei edennyt juuri peruskurssia pidemmälle, koska ne eivät ns. olleet minun juttujani. Eipä siinä kuitenkaan mitään, koska kokeillessani niitä harrastin säännöllistä liikuntaa, vaikka homma ei aina varsinaisesti nousujohteista ollutkaan.
Syksyllä kävin taas yhdellä peruskurssilla ja tämä iski. En malta odottaa treeneihin pääsyä ja harmittaa, etten pääse harrastamaan niin usein kuin haluaisin, koska mulla on ruuhkavuodet pahimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Huonon sään varalle voisit hankkia kotiin kuntopyörän. Katso polkiessasi vaikka jotain jännittävää sarjaa, niin tunti menee ihan huomaamatta!
Osta joku niistä miljoonasta (naapurien onneksi) alle viikon käytetystä LOL
Vastenmielisin kokeilemistani liikuntamuodoista.
Mitä enemmän sitä ikää tulee sitä tärkeämpää on lihaskunto. Tukeeko työnantajasi mitenkään henkilöstön liikuntaan? Itse otin muutaman kerran personal trainerin ja oli pienempi askel lähteä salille kun ei tarvinnut kaikkea kohdata yksin. Hän oli kiva ja innostava ja vielä jälkikäteenkin tulee juttelemaan, jne.
Laiskuuden vaihtaminen liikuntaan.
Minä tilasin pilatestangon. Antaas tulla paskaa niskaan!
Vierailija kirjoitti:
Laiskuuden vaihtaminen liikuntaan.
Se kysymys olikin, että miten ;-)
Siitä pitää tehdä päivittäinen tapa oli keli tai olo mikä tahansa, poislukien tietysti vaivat ja sairastumiset.
Kun liikunta ei tuo kuin pientä mielihyvää, kuten itselleni, on välillä äärimmäisen vaikea motivoida itseään lenkille. Olen liikkunut (lenkkeillyt kävellen säännöllisesti) vuosia mutta liikunta ei tuo suurta mielihyvää ja joka paikkaa kolottaa lenkkien jälkeen. Tai sanotaan että milloin on jalkapöytä kipeä, milloin nilkka kipeä ja milloin sääri jne.
Toisaalta jos olen liikkumatta niin turhaudun ihan hirveästi ja alan käyttäytyä vähän huonostikin. Lisäksi tunnen syyllisyyttä jollen liiku jne.
Se on päättymätön oravanpyörä.
Ei ole muuta neuvoa kuin se että kyllä yöunet on laadukkaammat kun on liikkunut ja turhautuneisuus vähenee. Ainakin siis itselläni. Joillakin vaikuttaa painoon jne. Itselläni kävi outo juttu että kyllä kunto vähän koheni ja kiinteydyinkin mutta jalat ovat vaan paisuneet liikunnan myötä. Luulin että toisin päin mutta mulle on tullut kunnon tukkijalat liikunnan myötä.
No itselleni kävelylenkit kotiympäristössä ja kotijumppa ovat sitä kaikkein pahinta tervanjuontia. Jonkin verran tulee tehtyä lihaskuntotreeniä kotona, koska on "pakko", mutta kyllä siihen joutuu hakemaan motivaatiota joka kerta.
Kun kerran aika ja raha eivät ole merkittäviä rajoittavia tekijöitä, niin reippaasti vaan kokeilemaan erilaisia juttuja. Tärkeintä ei ole nyt se, kuinka "hyvää liikuntaa" kyseinen laji on vaan, että tulisi tehtyä jotain säännöllisesti. Liikunnan terveysvaikutuksissa säännöllisyys on kaikkein tärkeintä, eli useamman kerran viikossa, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Se, mitä tekee on sitten toisarvoista.
Kiipeily ja suunnistus on esimerkiksi suht helppoja lajeja aloittaa varttuneemmallakin iällä. Ne eivät ole läheskään niin vaativia, kuin äkkiseltään saattaisi olettaa. Monissa joukuelajeissa on nollatasolta alkavia aikuisten kuntoryhmiä. Laskettelu on hauskaa ja yllättävän hyvää treeniä, kunhan vaan pääsee tietylle tasolle. Sitä voi harkita, jos on keskus vieressä. Kannattaa myös miettiä useamman lajin komboa, koska hyvällä säällä on kivempi harrastaa ulkona ja ikuisessa marraskuussa sitten sisällä.
No tää ois myös mun mielestä kiva tietää! Oon ajatellut, että kaikkien aivot ja palkitsemisjärjestelmä ei toimi yhtä tehokkaasti, mitä tulee liikunnasta tulevaan hyvänolontunteeseen ja siihen koukkuunjäämiseen. En ole ikinä saanut minkäänlaista endorfiiniryöppyä edes tavoitteellisesta, säännöllisestä tai edes kaikkein sopivimman lajin harrastamisesta. Kaikkeen muuhun kyllä saan riippuvuuden asap!
Mulle toimivia juttuja:
- lähden salille tai kävelylle heti aamusta herättyäni ennen kuin aivot ees pelaa
- heti töistä suoraan salille tai kävellen sieltä kotiin
- seurana kaveri lenkille
Mäkin olen laiska ja tosi mukavan haluinen. Sateella jään kotiin. Onneksi noi kerrat on satunnaisia.
Sulla on rahaa joten voisit palkata rääkkäävän pt:n.