En ole lukenut Anna Wahlgrenin lapsikirjaa. Onko siinä jotain mullistavaa mitä kaikkien äitien pitäisi tietää?

en ihan kokonaan, koska esikoinen nyt 8 v, ja siellä siis ikäkaudet murkkuikään asti. Siksi voin siitä puhua, ärsyttää, kun monet arvostelee vain kuulopuheiden perusteella!



sitä pitää vähän suodatellen lukea, esim em. tutin puhdistukset nyt kaikki tietää (nykyään) että ei ole paikallaan tehdä. Mutta se perusviesti on tosiaan se, että olemalla johdonmukainen lapsi oppii uskomaan ekasta kiellosta. ja siinä kirjassa on esimerkkejä, ihan oikeasdta elämästä, ja sit W. kertoo, miksi missäkin tilateessa tulisi toimia.



Kannatan sitä kirjaa! Ja mulla on terveydenhuollon koulutus, joten tiedän näistä jutuista nykyoppien mukaan paljonkin.

Kätkykyuolema muistaakseni johtui sitä. että vauva ei viitsi enää hengittää....että tällainen tapaus.....

Paras lastenkasvatuskirja, mitä olen lukenut (palaan siihen aina uudelleen lapseni kasvaessa) ja olen lukenut monia. Eihän se näille tiukkapipoille täällä sovi, kun Anna kyseenalaistaa monia juttuja. Jos kirjasta tekee huonon sellainen neuvo, että lapsen tutin voi pestä äidin suussa, niin sitten on kyllä kiinnitetty huomiota todella pikkujuttuihin. Ja sitä paitsi joskus olen niinkin tehnyt, eikä lapseni siihen kuollut. Erityisesti vauvan hoito-oppaana toimi meillä loistavasti. Pienelle vauvalle seurustelua ja ruokaa niin paljon kuin jaksaa syödä ja hyvin menee. Toimii!

Vaikka Anna ei todellakaan ole mikään kasvatuksen ammattilainen.

Aika kovan elämän läpikäynyt yksinhuoltaja.

Olen lukenut hänestä muutaman hyvän haastattelun, joissa kertoi myös kirjan synnystä. Ajattelin, etten ole todellakaan jäänyt mistään paitsi, vaikken ole lukenut. Ja niinkuin joku tossa mainitsi, monet " opit" käytännön sanelemia pakkoja, että sai hommat hoidettua. Ei varmasti pystynyt miettimään asioita lapsen näkökulmasta.

mukaan niin kirja on ihan hyvä.



Ja ap:lle kun on mennyt tavallaan hieman ohi tuon nukkuma asian niin 2kk ikäinen nukkuu muutenkin vielä usein katkonaisesti eli en ihan vielä huolestuisi yöunista. Ja jos luulet että et osaa jotain tehdä oikein ja vauva siksi heräilee niin ei oppaiden lukemisesta haittaakaan ole.

Annan omat lapset on tekaistu melkein kaikki eri isän kanssa ja perhe on ollut sosiaalihuollon lastensuojeluasiakkaita kun lapset ovat olleet pieniä. Joten en kauheasti uskoisi hänen viisaita neuvojaan lasten kasvatuksesta, koska ei ole pystynyt omiaankaan hoitamaan. Annan lasta haastateltiin joskus jossain lehdessä ja lapsi oli aikalailla tyytymätön lapsuuteensa.



Yritin kerran lukea ko. opusta, mutta heti törmäsin sellaisiin ohjeisiin, joita en toivo kenenkään noudattavan:



Mua ei vakuuttanut ohje, että kun lapsi haluaa tutkia pistorasioita, niin täytyy katkaista sähköt pääkatkaisijasta ja näin tehdä tutkiminen turvalliseksi. Mitäs sitten jos lapsi päättää tutkia niitä seuraavalla kertaa silloin kun olet vessassa?



Lisäksi neuvoi, että pieneltä lapselta tarvii ottaa sakset pois vasta sitten kun lapsi on putoamassa sakset kädessä rappusia. Haloo!

Lapsikirjassa on tämä: Lapsen tulee olla (perhe-elämän, huomion) keskipisteessä, ei keskipisteenä. Siinä on mielestäni vinha oivallus. Eli osallistetaan lapsi kaikkeen yhteiseen elämään, mutta ei tehdä hänestä jotain " kohdetta" .

Erityisesti vauvan syöttäminen tainnoksiin ja vaunuissa uneen heijaaminen oli oivallinen neuvo. Myös uhmaikäisen kanssa toimimiseen Wahlgreniltä löytyy ihan järkeviä vinkkejä.

Vierailija:

vaunuissa uneen heijaaminen oli oivallinen neuvo.

Miksei voi opettaa siihen, että vaunuissa nukutaan ja sinne nukahdetaan ihan ilman mitään heijaamisia? Jos kerran jotain tapaa täytyy opettaa???

Vuosia sitten sain ko. kirjan liittymislahjana erääseen kirjakerhoon. Olin kuullut pelkkää positiivista kirjasta ja innoissani siis tartuin siihen lukeakseni. Hämmästyin mitä p askaa kirjan sisältö olikaan. Pääsin tuskin puoli väliinja pidin kirjoittajaa jo siinä vaiheessa täysin tärähtäneenä.



Surkein opus mitä olen koskaan käsiini saanut - mikä liittyy lastenhoitoon.

Rintamaito kun oli kaiken pahan alku ja juuri: koska itse yritin syödä terveellisesti (ruokaympyrä), kaikkea makeaa vältellen, en juonut kahvia jne... koska olin vakuuttunut siitä, että terveellinen ruokavalioni antaa lapselle hyvät eväät allergioita jne vastaan. No, sattuipa vaan niin, että vauvamme maha ei pitänyt perunasta, porkkanasta, kaurasta, vehnästä, maidosta (siis minun juomani maidon maitosokerista), sitrushedelmistä ja

kaalista. Ja kun sen tajusin, siirryttiin korvikkeeseen ja vauva nukkui ja söi nätisti ja oli varsin lutuisa pieni paketti. Sitä ennen kuitenkin kaksi kuukautta meni koko perheellä ilman unta.

Ja pointti: kun luin sitten jossain vaiheessa " lapsiperheen raamattua" , alkoi ärsyttää yleistykset. Lapsetkin kun ovat yksilöitä, kaikille ei sovi kaikki. Myös äidit ja isät ovat yksilöitä, eikä joka asiaan ole yleispätevää AW ohjetta mahdollista tehdä.

Vierailija:

ruokaa, eli rintamaitoa, niin se kyllä nukkuu.

tepsii mun kahteen helppoon lapseen kyllä

Toki en kaikkea purematta niellyt, monesta asiasta olin ihan eri mieltäkin. Mutta kirjassa on kyllä erittäin paljon hyvää asiaa ja monen monituiseen pulmaan on löytynyt toimiva ratkaisu. Erityisesti kiitän sitä, että aina välillä lapsenhoidossa meni sormi suuhun ja sitten katsoin kirjasta kyseisen ikäkauden jutut ja kas - just niitä ongelmallisia asioita käsiteltiin. Toimi kyllä meidän lapsen kanssa erittäin hyvin.



Enkä ymmärrä näitä valopäitä, jotka Wahlgrenin tupakoinnin tai yksinhuoltajuuden takia laukovat kommentteja tyyliin en luen vaikka maksettais. Ja lukematta sitten osataan sanoa että kirja on kelvoton. Äly hoi älä jätä....

esim. se kuinka suhtautua tuhmia tekevään taaperoon: ensin varoitus, sitten sen toteutus jos ei kerrasta usko. Toimii ainakin paremmin kuin tämä nykyajan curling-vanhemmuus... Siis sama juttu kuin Jo Frostilla. Aikuinen on pomo.



t. erittäin terävän ja sitkeän uhmiksen äiti (mutta lapsi saatu " kuriin" vanhalla kunnon behaviorismilla, heh ;) )

Niin, tuota kirjaa ymmärtää sivistyneet, elämää nähneet ja avarakatseiset ihmiset, jotka eivät takerru pikkuseikkoihin. Muut voivat keskittyä Vauva-lehteen.

ukottelemaan miestään, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Totta kai me muut edustamme nimenomaan KAIKKEA sitä, mitä te vastustatte. Koska emme tykkää Wahlgrenista, me olemme selvästi kaikessa muussakin paskoja. Muutenhan maailma olisi paljon monimutkaisempi kuin olette tähän asti kuvitelleet.

Niitä konstejahan käytetään, jotka parhaaksi havaitaan.



Minä en voi ymmärtää tuollaista puoskaria, joka oikein kirjassaan kehottaa äitejä polttamaan raskausaikana, vaikka lukuisat lääketieteelliset tutkimukset todistavat, että se on todella haitallista sikiölle. Outo tyyppi ja joku uusavuton vielä lukee sen kirjoja ihan tosimielellä. Kuunnelkaa omia vaistojanne!

Vierailija:

Muut voivat keskittyä antamaan luunappeja naperoilleen ja

ukottelemaan miestään, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Olen itse saanut kirjasta runsaasti ajattelemisen aihetta ja hyviä vinkkejä. Lukiessa kannattaa ottaa huomioon, että se on kirjoitettu muistaakseni 70-80 luvuilla, joten monesta jutusta on nykyään enemmän tietoa. Ihan omaa järkeä kun käyttää, niin uskon että sieltä löytyy vinkkejä ei vaan vauvojen itkujen hoitoon vaan myös isompien lasten kanssa. Suosittelen siis.

Näitähän riittää!