Ero ja kauhee tappelu lapsista!!! :(

Mitä tuohon nyt vastaisi. Kai me nyt joskus ollaan rakastettu toisiamme kun kumppanit.. Ei me nyt mitään tyhmiä olla että lapsia oltais tehty rakkaudettomaan suhteeseen. En nyt jaksa alkaa selittää taustojamme sen enempää, mut ÄLKÄÄ hyvät ihmiset heti miettikö niitä pahimpia vaihtoehtoja. Kyse on kumminkin ihan tavallisesta perheestä jossa on paljon rakkautta ja eritoten niitä omia rakkaita lapsia kohtaan.



ap

Kun lapset asuvat viikko ja viikko, heillä on ihan selvästi kaksi kotia: kummassakin kodissa omia tavaroita, oma tila jne. Ja ennen kaikkea aikaa olla siellä kotona ja rahoittua normaalielämään monen päivän ajaksi! Meillä lapset (aika pieniä vielä) ovat sopeutuneet mukavasti.

Jos toinen on " perinteinen" etävanhempi, niin onhan lapsilla silloinkin kaksi kotia, mutta siinä toisessa käydään vain kiireellä kääntymässä.



t. 49

täällä ainakin on yksi kotiäiti, jolla on todellinen RENTTU avoukko, josta aion päästä eroon juuri sen retkuisuuden takia. Äijä hoitaa hommansa töissä kai hyvin (työnarkomaani ja todella RAHANAHNE), mutta kotona ei tee YHTÄÄN MITÄÄN ja on täysin vastuuntunnoton paska, mitä kohta 4v. poikkaamme tulee. Eli käytännössä minä olen jo saanut todella runsaasti harjoitusta yksinhuoltajuuteen.



Ja sitten äijä vielä kehtaa uhkailla, että erossa vie pojan minulta muka, vaikka olen tosiaan uhrannut poikani eteen kaikkeni; hoitanut häntä kotona, vaikka olisi ollut tilaisuus saada koulutustani vastaava vakituinen työ pojan ollessa vuoden ikäinen (en silloin yksinkertaisesti voinut viedä häntä vieraalle hoitoon, kun oli vielä niin pieni). Tämä mättää, kun minulla on korkea koulutuskin (korkeampi, kuin äijällä, mutta alalla, jolle on todella toivotonta työllistyä) ja äijä siis vaan kaiken aika porskuttaa ja luo " uraa" ja muutenkin on kaiken aikaa elellyt ITSEKKÄÄSTI, kuin sinkku.

Olisitko suostunut itse siihen, että mies olisi ollut kotona ja sinä olisit joutunut raatamaan pitkää päivää sen takia, että toinen saisi olla lapsen kanssa.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää Lokalaitisen naisvastaiset kolumnit iltalehdessä

etä automaattisesti lasten parasta on kotiäiti eikä työssä käyvä isä. Aivan kuin sillä se hyvä vanhemmuus mitattaisiin. Jos minä saisin noiden kahden faktan pohjalta päättää kummalle teidän lapset antaisiin, niin ihan ehdottomasti antaisin ne työssä käyvälle isälle!

RisaMaya:

etä automaattisesti lasten parasta on kotiäiti eikä työssä käyvä isä. Aivan kuin sillä se hyvä vanhemmuus mitattaisiin. Jos minä saisin noiden kahden faktan pohjalta päättää kummalle teidän lapset antaisiin, niin ihan ehdottomasti antaisin ne työssä käyvälle isälle!

kotoisin ja on vielä nykykäänkin (palkka ei päätä huimaa, vaika siis rahanahne on tai ehkä juuri siksi...) eli ollaan tosiaan vyötä kiristetty, kun olen kotona lasta hoitanut. Ja siis äijä pistää rahansa enimmäkseen autoonsa yms. omiin juttuihinsa, ei todellakaan jakele niitä koko perheelle, KUTEN ASIAAN KUULUISI.



Kaiken lisäksi koko ajan olen olemattoman pienistä tuloistani joutunut äijälle maksamaan JOKA KUUKAUSI suuren osan eli en ole pystynyt mitään luksuselämää viettämään, enkä " loisimaan" äijän kustannuksella (kuten 59 sairaassa mielessään kuvittelee).



58.

Miksi se on miehesi syy+ Itse teit ratkaisun, että et vie vuoden ikäistä lasta hoitoon. Kerroithan, että et halunnut sitä viedä. Ei miehesi sinua pakottanut.

Eli kyllä on omaa syytäsi, että et ole urallasi edennyt.

jos olet nuori ihminen ja sairaseläkkeellä, et varmaan ole kykenevä huolehtimaan yksin lapsistasi.

Minun henkisessä tai fyysisessä kunnossa ei ole mitään vikaa jos tätä mietit. En ala selittelemään sen enempää miksi olen sairaseläkkeellä, mutta mitenkään se ei liity lastenhoito kykyyni.



Ja niinkun sanoin yksin en aio lapsia hoitaakkaan vaan mielellään hoitaisin niitä yhdessä mieheni kanssa jos tämäkään ei ole vielä mennyt jakeluun.



ap

on se, että sen isän pitää nyt tulla alas sieltä korkeuksistaan ja olemaan valmis luopumaan jostakin siinä missä muutkin.



Ok, et kanna juurikaan kaunaa tuosta pettämisestä, mutta kun se käräjillä otetaan esiin, niin ei se sitä miehesi asiaa auta.



Todella tyhmä hän on ja käsittämättömän itsekäs, jos haluaa viedä lapsilta äidin! En voi tietää koko totuutta, mutta kirjoitustesi perusteella miehesi ajattelee vain itseään ja kuvittelee ilmeisesti, että vain hänen etunsa tulee nyt kyseeseen.



Kuvitteleeko hän todella, että lapsille on parempi, etteivät näe äitiään? Tässä on kyse juuri tuosta, mitä yleensä nämä veemäiset kiusaaja-akat harrastavat, kyseessä vain on mies, älkäämme antako sen hämärtää arvostelukykyämme!



Koita puhua sille miehellesi järkeä. Sano, että onko välttämätöntä viedä perhe tuollaisen prosessin läpi vain, jotta hän itse ei joudu suostumaan mihinkään epämiellyttävään?



Se on kuitenkin crash and burn-kohtalo hänen vaatimuksellaan oikeudessa, joten miksi edes lähteä koko ruljanssiin?



Toivottavasti tajuaa.

Ja sitten viet isälle illaksi ja sitten yöksi kotiin nukkumaan? Minusta parasta vielä ihan pienille lapsille ois, että voisivat aina päästä omaan turvalliseen sänkyyn nukkumaan.. Ja käytännöllisempääkin kun aamulla kotona heidän kanssa olet..



Ja jos tuntuu, että mieskin haluaisi lapsien kanssa nukkua niin sitten tulee kotiin nukkumaan vaikka sohvalle.. Niin kauan, että alkaa jonkinlainen pysyvämpi ratkaisu muotoutua..



Ei ihan pieniä lapsia kannata raahata paikasta toiseen.. Sama sänky joka yö ois paras..



Tietenkin silloin tällöin voi mennä isin luo yökylään, mutta ei säännöllisesti.. se on liian raskasta pienille.. Oikeasti!



Miettikääpä itse kuinka väsynyt sitä on jos pitää jatkuvasti pakata ja purkaa tavaroita..



Koittakaa miehen kanssa puhua.. Miehesi ei tule kolmivuorotyön takia saamaan huoltajuutta.. Se on kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottu..



Ja jopa sellaisessa tapauksessa, että isä olisi se parempi huoltaja jopa sosiaalitoimiston mielestä.. Mutta vuorotyö..



Eli jos ei miehesi suostu siihen, että lapset hällä vain kylässä.. Ei öisin, niin silloin sinun on pakko hakea sitä yksinhuoltajuutta, koska ei lapsia voi oikeasti raahata eri sänkyihin koko ajan.. Viikonloppuisinhan isä voi hakea lapset jo aamulla ja vaikka tuoda illalla vaan nukkumaan..



Jos vain tarpeeksi lähekkäin pystytte asumaan..



Kannataa miettiä siltä kannalta, että jos olisitte vielä naimisissa.. Miten lapsia silloin haluttaisi kasvattaa... Eihän niitä mummolaan raahattaisi joka viikonloppu? eihän??



Lapsen parasta on nyt tärkein ajatella.. Ei sitä joka teki väärin tai sitä mitä vanhemmat itse haluavat.. Vaan on yksi koti jossa nukutaan ja on turvallinen ja rauhallinen, ja ne omat tilat ja jutut.. ja sitten on yksi kyläpaikka jossa on jotain omia juttuja, mutta ei nukuta..



Eli illalla lapset kotiin ja miehen tultua töistä hakee lapset itselleen.. Silloin tällöin sitten yökyläänkin.. Mutta niin, että se tuntuu yökylään lähdöltä eikä siltä, että tänään PITÄÄ mennä isälle kun on isän laillinen vuoro..

Eli siis keskustelua ja keskustelua ja sitten lastenvalvojalle. Asumme siis vielä samankaton alla ja mikään kauhee kiire tässä ei nyt vielä ole minun lähteä omaan asuntoon, mutta painostava tilanne täällä on kumminkin.



ap

Lapset asuvat yhdessä ainoassa paikassa (siinä nykyisessä kodissanne). Ja sitten vuoroviikoin isä ja seuraavalla viikolla äiti muuttaa asumaan siihen asuntoon lastenne kanssa. Huomattavasti parempi ratkaisu kuin että lasten tarvitsi vaikkapa viikon välein ravata paikasta toiseen.



Pottumaistahan se teille aikuisille molemmille on. Oikeastaan osaanottoni teille.

Meillä ei ole lapsen isän kanssa ollut mikään säännöllinen tapaaminen, koska isä oli 3-vurotyössä. Mutta sai tavata lasta aina kun halusi/ehti. Eli monta kertaa viikossa, toisinaan jopa joka päivä.

Meillä oli välillä hirveitä riitoja keskenään, mutta se ei vaikuttanut lapsen tapaamisiin mitenkään, kummankin lapsihan hän on.

Mutta kyllä minä luulen, että jos käräjille menette niin 3-vuorotyö katsotaan miinukseksi isän puolelta. On se raskasta ja aikamoista temppuilua sovittaa vuorotyö ja lapset vaikka olis kiinteä perhekin.

Sinulla ei taida olla lapsia (tai jos on, niin ei voi kuin sääliä...). En ole mitään syyllisiä etsinyt ja aikoinaan äijän kanssa yhteisestä sopimuksesta vielä päätettiin, että hoidan poikaamme kotona ainakin sen 3 ekaa vuotta.



Katsos kun minulle poikamme on maailman tärkein asia, kuten normaalisti kaikille vanhemmille oma lapsi on (jota 64:n kaltaisen ihmisen on kai täysin mahdotonta käsittää?), niin SEN TAKIA en häntä halunnut viedä vielä vuoden ikäisenä hoitoon, eipä tullut mieleen mikään marttyyrius yms, vaan LAPSEN ETU.



Mutta turha tässä kai on yrittää 64:lle rautalangasta vääntää asiaa, jonka pitäisi olla päivän selvä...

ONNEKSI ei tosielämässä mitkään rahaa ihailevat kananaivoiset risamaijat pääse päättämään huoltajuuksista. =-D